Voiko robotti olla ihmisen ystävä? Filosofisessa luokkahuoneessa opettajakaan ei tiedä vastauksia

Jos vanki viihtyy vankilassa, niin onko hän vapaa? Filosofisessa luokkahuoneessa ei edetä kohti opettajan tietämiä vastauksia, sanoo Riku Välitalo.

Voiko luterilainen olla muslimin ystävä? Voiko robotti olla ihmisen ystävä? Voiko maapallo olla ihmisen ystävä, ja jos voi, niin mitä se tarkoittaisi?

Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä pohditaan filosofisessa luokkahuoneessa, jossa oppilaat ovat kyselijöitä, eivät vastaajia.

Perinteisessä luokassa oppilaiden odotetaan osoittavan tietämystään asioissa, joiden oikean laidan opettajat tietävät. Filosofisessa luokkahuoneessa opettajakaan ei tiedä vastauksia, mutta hän osaa ohjata prosessia.

Tutkailussa edetään järjestelmällisesti filosofiasta tutuilla työskentelytavoilla.

– Oppilaat kysyvät ja ehdottavat vastauksia, ja koko luokka toimii tutkailuyhteisönä. Asian tutkailussa edetään järjestelmällisesti ja huolellisesti filosofiasta tutuilla työskentelytavoilla. Välineinä ovat muun muassa esimerkit, vastaesimerkit ja erottelujen teko, kertoo Oulun normaalikoulun lehtori Riku Välitalo.

Hän tarkastelee väitöksessään pedagogista filosofiaa esimerkiksi Filosofiaa lapsille -liikkeessä kehiteltyjen näkemysten valossa.

Hedelmällisestä tutkailun kohteesta käy tarina iloisesta vankilasta. Koska siellä on hyvää ruokaa ja kaikki uusimman elektroniikan viihdykkeet, vanki ei halua pois vankilasta. Onko hän siis vapaa?

– Suurin osa viitosluokan oppilaistani katsoi, että henkilö ei ole vapaa, koska hän ei pääse vankilasta pois. Osa oli sitä mieltä, että hän on vapaa, koska saa olla siellä missä haluaakin. Päädyimme siihen, että on tarpeen tehdä erottelu: tarkoitetaanko vapaudella vaihtoehtojen avoimuutta vai kokemusta siitä, että saa tehdä haluamiaan asioita.

Oppilaat pohtivat asioita usein vahvojen ennakkokäsitysten pohjalta.

– Silloin opettajan tärkeä tehtävä on herätellä oppilaissa uusia näkökulmia ja kriittistä asennetta – valmiita vastauksia tarjoamatta.

Koulussa on meneillään muutos, jossa oppilaan itseohjautuvuus korostuu ja opettaja siirtyy yhä enemmän taka-alalle ohjaajaksi. Tähän liittyy Välitalon mielestä riskejä.

– Vanhan ajan autoritääristä opettajaa tuskin kukaan ikävöi, mutta itseohjautuvuuteen nojaava opettaja voi huomaamattaan kääntää selkänsä tärkeille kasvatustehtäville.

Väitös

The philosophical classroom. Balancing educational purposes. Oulun yliopisto 2018.