Opetusalan Nobel jaetaan pian – tutustu finalisteihin

Maailman top-kympin opettajat rakentavat yhdessä parempaa maailmaa koulutuksen keinoin, mutta vain yksi heistä palkitaan sunnuntaina miljoonalla dollarilla.

Varkey-säätiön jakaman Global Teacher Prizen tarkoituksena on kiinnittää huomio siihen upeaan työhön, jota opettajat ympäri maailmaa tekevät. Tavoitteena on näin lisätä ammatin arvostusta.

Palkinto myönnetään Global Education and Skills Forumissa, joka alkoi tänään lauantaina 17. maaliskuuta.

Mikä sitten tekee tästä porukasta maailman parhaita? Tässä lyhyet esittelyt.

 

Nurten Akkuș: Köyhimmätkin koulun penkille

Lasten osaamisen taso lähti huimaan nousuun Turkin Ayvacikissa, kun nuori Nurten Akkuș perusti sinne ensimmäinen lastentarhan. Sitä ennen seudun lapset eivät olleet koskaan käyneet koulua.

Rahaa ei ollut, mutta tinkimättömällä, jopa iltamyöhään venyvällä työllä Akkuș sai alueen lapset lukemaan ja laskemaan. Samalla käytöshäiriöt vähenivät. Sittemmin on tullut jopa kansallisia palkintoja.

Lisätäkseen perheiden osallistumista koulumaailmaan Akkuș aloitti isien tarinaprojektin, jossa isät tarinoivat luokassa. Se motivoi oppilaita ja kehitti isä–lapsi-suhdetta.

Työn valtavat positiiviset tulokset avasivat nuoren Akkușin silmät.

– Ensin mietin, olenko liian nuori tällaiseen, mutta ajatteluni muuttui. Nyt ajattelen, että myös nuoret pystyvät tekemään muutoksen.

 

Marjorie Brown: Kohti tasa-arvoa lukutaitoa edistämällä

Etelä-Afrikassa kaikilla ei edelleenkään ole samoja mahdollisuuksia lähteä opintielle. Siksi entinen ihmisoikeusaktivisti Marjorie Brown on omistautunut lasten lukutaidon parantamiselle.

– Ihmiset ovat yhtä älykkäitä, jos resurssit ovat yhtäläiset, hän muistuttaa tekemisensä kantavasta ajatuksesta.

Brown on tuonut Etelä-Afrikkaan lasten lukutaitokisan, jonka maa on sittemmin voittanut kolme kertaa, vaikka onkin ollut köyhin osallistujamaa. Kisa on vienyt Brownin yhteistyöhön satojen eteläafrikkalaiskoulujen kanssa.

Osana lukutaidon edistämistyötään Brown on käynnistänyt myös toisen kilpailun, joka on suunnattu erityisesti köyhille Etelä-Afrikan kouluille.

Kilpailulukemistona jaetut kirjat jäävät koulujen käyttöön. Näin sellaisetkin koulut, joissa ei ole koulukirjastoa, ovat saaneet oppilailleen luettavaa.

Brownin oppilaat ovat edustaneet maataan myös kansainvälisissä foorumeissa.

 

Luis Miguel Bermudez Gutierrez: Teiniraskaudet kuriin

Kolumbian pääkaupungin Bogotan köyhin alue. Teiniraskauksia, ammuskelua, seksuaalista hyväksikäyttöä, köyhyyttä.

Näitä oloja Luis Miguel Bermudez Gutierrez lähti muuttamaan johtamassaan koulussa. Hän lisäsi seksuaalikasvatuksen ja seksuaalioikeuksien opetuksen koulunsa opetussuunnitelmaan. Samalla hän kehitti opetusmenetelmiä, jotka ovat relevantteja opiskelijoiden elämässä.

Tarkoitus oli vähentää teiniraskauksia ja väkivaltaista kiusaamista, ja siinä hän onnistui.

Kun vielä vuonna 2014 koulussa oli 70 teiniraskautta, vuonna 2017 lukema saatiin nollaan. Samalla koululaiset oppivat ymmärtämään paremmin seksuaalisuuksien ja sukupuolien kirjoa.

Työ ei ollut suinkaan helppo.

– Kolumbiassa on hyvin vaikea edes puhua seksuaalikasvatuksesta. Sitä ei yleensä edes opeteta kouluissa, hän sanoo.

 

Jesus Insilada: Oppimismotivaatiota omasta kulttuurista

Opiskella voi myös omaa kulttuuritaustaa kunnioittaen. Sen tietää Jesus Insilada.

Insilada itse kuuluu filippiiniläiseen alkuperäiskansaan ja on köyhän maanviljelijäperheen ensimmäinen lapsi, joka on pätevöitynyt ammattiin – opettajaksi. Nyt hän johtaa lukiota alueella, jossa yli 90 prosenttia oppilaista kuuluu alkuperäiskansoihin.

Hän on työllään edistänyt alkuperäiskasojen oikeuksia ja terveyttä, ja kannustanut kouluttautumaan.

– Alkuperäiskansojen opettamisessa on tärkeää, että oppi ankkuroituu heidän omaan kulttuuriinsa. Oppimisesta tulee silloin merkityksellistä.

Hänen kulttuuriin perustuva opettamistapansa lävistää koulun koko opetussuunnitelman.

Oppiminen tapahtuu paikallisten pelien, perinnetanssien ja -käsityön ohessa. Se kontekstoi oppimisen omaan kulttuuriin.

 

Glenn Lee: Tiimityötä, sitoutumista, vastuuttamista

Glenn Leen ensimmäisten opettajavuosien aikana oppilaat eivät innostuneet matematiikasta tai tieteistä, vaikka Glenn kuinka yritti.

Hän tajusi, että tarvitaan muita keinoa: matematiikan opiskelusta voi tehdä merkityksellistä, kun liittää sen ympärillä pyörivään elämään.

Glenn perusti Havaijin ensimmäinen robottiohjelman pienelle kotipaikkakunnalleen syrjässä Honolulusta. Tulloin, eli lähes 20 vuotta sitten robotiikka, oli alkeellista verrattuna tähän päivään. Silti Glenn Lee näki siinä jotain, ja opiskeli aiheesta kaiken mahdollisen.

Robotit toivat teknologian luokkaan ja avasivat sitä, mihin matematiikan ja tieteen opiskeleminen voi esimerkiksi johtaa: vaikkapa insinöörin ammattiin.

– Oppilaiden on ymmärrettävä, miksi asioita opiskellaan.

Sittemmin robotiikkaohjelmia on jo yli 750 ympäri maailman, ja Leen oppilaat menestyvät osavaltion oppimistuloksia mittaavissa kokeissa.

Lee haastaa oppilaitaan yrittämään enemmän.

– Tehtäväni on valmistaa heidät sellaisiin töihin, joita ei vielä edes ole. Heidän on saatava taidot, joilla pärjää myös tulevaisuudessa.

 

Diego Mahfouz Faria Lima: Kouluun, ei kadulle

Kun Diego Mahfouz Faria Lima aloitti Sao Paolon pahamaineisella alueella kunnallisen koulun johtana, vastassa oli jopa vaarallisia haasteita. Koulussa oli väkivaltaisia välikohtauksia, ja käytävillä käytettiin erilaisia huumeita. Lisäksi moni nuori jätti koulun kesken.

Vanhemmat pelkäsivät laittaa lapsensa kouluun, ja opettajat pikemmin rankaisivat oppilaita kuin kannustivat.

Diego Lima muutti kaiken. Hän otti paikallisyhteisön mukaan koulun suunnitteluun. Lähtökohtana oli pohtia yhdessä, miten oppilaat, opettajat, koulun henkilökunta ja lasten vanhemmat näkevät koulun.

Rahaa oli rajallisesti, mutta mies sai paikallisilta yrityksiltä materiaaleja lahjoituksena. Koulu sisutettiin uudelleen. Samalla kouluun tuli muun muassa koulukirjasto.

Nyt oppilaat kokevat, että heitä kuullaan. Opettajatkin tukevat oppilaita. Sosiaaliset ongelmat ovat vähentyneet dramaattisesti.

– Koulusta piti tehdä paikka, joka toivottaa oppilaat ja henkilökunnan tervetulleeksi. Paikka, jonka oppilaat valitsevat mieluummin kuin elämän kaduilla, hän tiivistää.

 

Koen Timmers: Globaalien kansalaisten kasvattaja ­

Puhelu työntekijälle Kenian Kakuman pakoilaisleirille vuonna 2015 herätti.

Kuultuaan pakolaisleirin karuista oloista belgialainen Koen Timmers aloitti joukkorahoituskampanjan. Kampanjan seurauksena hän lähetti leirille läppäreitä, mukaan lukien oman tietokoneensa, aurinkopaneeleja ja internet-infraa. Näin pakolaiset alkoivat opetella web-suunnittelua.

– Ajattelen oppiminen, ei opettaminen edellä, kahdessa koulussa Belgiassa opettava Timmers pohtii.

Sittemmin yli 20 000 opiskelijaa 40 maasta on osallistunut Kakuma-projektiin. Projektissa pakolaiset esimerkiksi keskustelevat Skypellä muiden maiden opiskelijoilla.

Keskustelut yli rajojen edistävät globaalia kansalaisuutta, jonka eteen Timmers on tehnyt töitä muissakin projekteissaan.

 

Eddie Woo: Matematiikalle merkitys

Kun Matematiikan opettaja ja koulunjohtaja Eddie Woo huomasi, etteivät lukiolaiset aina ymmärrä oppiaineiden – varsinkaan matematiikan – yhteyttä tosielämään, hän päätti tehdä asialle jotain.

Nyt hän opettaa koulussa tiedettä ja matematiikka integroidusti soveltaen opittua käytäntöön. Vieläpä yhtenä maailman parhaista lajissaan.

– Matematiikka ei tullut minulle helposti. Se ei käy muiltakaan tuosta noin vain kirjoja lukemalla, vaan tarvitaan yhteys arkielämään.

Woo on kehittänyt mentoriohjelman, jossa vanhemmat lukioikäiset opiskelijat auttavat nuorempia oppilaita ymmärtämään matematiikan merkitystä.

Lisäksi hänellä on oma YouTube-kanava, WooTube. Tilaajia kanavalla on yli 200 000. Hänen tallentamiaan oppitunteja seurataan yli 200 maasta käsin.

 

Andria Zafirakou: Oppilaat mukaan marginaaleista

Jos paikkakunnan kouluissa puhutaan yhteensä 130 kieltä ja seutu on yleisesti köyhää, miten koulu voi taata oppilaille valmiudet elämään?

Suur-Lontoon alueella sijaitseva Brent on yksi Britannian monikulttuurisimmista alueista. Samalla se on maan köyhintä kolkkaa. Andria Zarifakou ei antanut haasteiden haitata, vaan hän päätti tuoda oppilaat marginaalista mukaan kouluun.

Taide- ja tekstiiliopettaja Zarifakou pyrki ymmärtämään oppilaittensa moninaisia taustoja. Hän sovitti opetusohjelmat tähän. Hän perusti esimerkiksi somalinkielisen kuoron ja urheiluryhmän vain tytöille.

Hän vieraili myös oppilaiden kotona innostamassa oppilaita mukaan kouluun, vaikka kaikkien oppilaiden vanhemmat eivät edes puhu englantia.

Nyt koulu pärjää hyvin.

Lisäksi Zarifakou mentoroi seudun opettajia.

– Tehtäväni on tukea opettajia. Saatan esimerkiksi sanoa, että nyt olisi hyvä hetki antaa oppilaille tauko. Opettajat kehittyvät ja pystyvät näin vastaamaan paremmin oppilaiden tarpeisiin.

 

Barbara Anna Zielonka: Teknologiaa ja tutkimusta

Teknologia haltuun ja tutkimusta tekemään yhteistyössä muiden opiskeloiden ja ammattilaisten kanssa. Barbara Anna Zielonkan dynaamisessa opetustavassa ei jökötetä luokassa naama kiinni oppikirjassa.

Nannestadin koulussa on sekä ammatillinen että akateeminen linja lukioikäisille. Dynaaminen oppiminen sopii molempiin.

Zielonka käyttää teknologiaa hyväkseen monipuolisesti. Kaikilla hänen oppilailaan on oma tietokone, ja he hallitsevat mediataitoja videoeditoinnista sisältöjen kuratointiin ja podcastien tekoon.

Zielonkan oppilaat ovat toteuttaneet muun muassa sellaisen tutkimusprojektin, jossa oppilaat itse rajasivat tutkimusaiheensa, keräsivät datan nettikyselyssä ja olivat yhteyksissä ammattitutkijoihin somen kautta. Tulokset julkaistiin lopulta kansainväliselle yleisölle.

– Oppilaiden tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että saavat kontakteja eri alojen ammattilaisiin jo nyt, hän tiivistää.