Opet nobelistien opissa

Siinä hän nyt on, Hiroshi Amano, sinisen led-valon keksijä ja fysiikan Nobel-voittaja vuodelta 2014. Mies, jonka ansiosta maailman valaistuksen energiankulutus on romahtanut, hymyilee hieman ujosti. Huoneellinen kuulijoita taputtaa.

Jos puhuja onkin poikkeuksellinen, ihan tavallista ei ole yleisökään. Menossa on Nobel-säätiön järjestämä Nobel Prize Teachers Summit 2019.

Yleisön muodostavat 400 opettajaa. Noin puolet heistä on ruotsalaisia, mutta vieraita on yli 30 maasta. Jakkupukujen joukosta erottuu muun muassa buddhalaismunkin kaapu.

Nobelisteja kuulemassa on myös suomalainen kuuden hengen joukko opettajia ja tutkijoita. He ovat päässeet mukaan opetusministeriön Informaali oppiminen ja opettajan koulutus -kärkihankkeen myötä.

Viime vuonna valmistunut luokanopettaja Lotta Konttas lähti reissuun tietämättä mitä odottaa. Häntä yllätti, että tilaisuus tuntui aika paljon koulutukselta.

– Olin ajatellut, että en ihan heti olisi hakeutumassa uusiin koulutuksiin, koska valmistuin vasta. Mutta olen tyytyväinen, että lähdin, kun siihen tarjoutui tilaisuus, Suutarilan ala-asteen koulussa Helsingissä opettava Konttas kertoo.

Päällimmäiseksi tunteeksi seminaarista jäi innostus.

– Oli hienoa huomata, kuinka huippututkijat selvästi pitivät opettajia arvossa. Lähes kaikki maailman lapset käyvät koulua. Opettajilla on siten valtava merkitys siihen, miten lapset maailmaa katsovat.

– Meillä on valtaa ja vastuuta siinä, että oppilaat saavat oikeaa, tieteeseen perustuvaa tietoa maailmasta. Me voimme innostaa heitä tutkimaan ja pohtimaan sekä muuttamaan asioita.

Nyt kolmatta kertaa järjestetyn Nobel Prize Summittin teema vaihtuu joka vuosi. Tänä vuonna se oli ilmastonmuutos. Päivän ensimmäinen esitys olikin professori Johan Rockströmin tiivis infopaketti ilmastonmuutoksen tilanteesta ja tulevaisuuden skenaarioista.

Synkästä aihepiiristä huolimatta ilmapiiri oli toiveikas.

Päivän muut puhujat jatkoivat teemaa. Vanhaan tukholmalaiseen panimoon rakennetun konferenssikeskuksen lavalla kävivät Amanon lisäksi myös otsonikadon aikanaan freoneihin yhdistänyt kemian vuoden 1995 Nobelin saanut Mario J. Molina ja vuoden 2017 rauhanpalkinnon voittaneen, ydinaseiden kieltoa ajavan ICAN-järjestön pääsihteeri Beatrice Fihn.

Synkästä aihepiiristä huolimatta ilmapiiri oli toiveikas, mikä näkyi muun muassa lavalle pyydetyissä nuorissa ilmastolakkolaisissa.

– Tilaisuuden keskeinen viesti oli siinä, miten tiede ja opetus ovat lopulta yhtä, toteaa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella työskentelevä yliopistonlehtori Arja Kaasinen.

Tosin läheskään kaikki tiedemiehet eivät kertoneet loistaneensa koulussa. Kaasinen poimi kuitenkin kaikkien puheesta toistuvan teeman oppimisen tavasta.

– Jokainen vuorollaan korosti uteliaisuutta, mielikuvitusta, leikillisyyttä ja toiminnallisuutta oppimisen kaavana. Tätä olen itse jo tuonut esiin yliopistossa, Kaasinen kertoo.

Myös ilmastonmuutoksen teema kiinnosti maantiedonopettajien koulutuksesta vastaavaa Kaasista.

– Aihehan on tietysti mitä tärkein. Tilaisuudessa nousi esiin tapa puhua aiheesta kauhistelematta, mutta kuitenkin tilanteen vakavuuden huomioiden.

Espoolaisen Meritorin koulun rehtoriin Matti Jokelaan vaikutuksen tekivät tilaisuuden hyvät järjestelyt.

Opettajat istutettiin pöytiin, joissa oli eri maista tulleita kollegoja keskustelukumppaneina. Kysymykset puhujille lähetettiin Twitterillä.

Aikataulu piti minuuttien tarkkuudella – salissa seurattiin esimerkiksi livelähetyksenä, kuinka Etiopian pääministeri Abiy Ahmed julistettiin Oslossa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Nobelistien ja ilmastolakkolaisten lisäksi lavalla kävi Ruotsin koulutusministeri Anna Ekström.

Jokela sanoo suosittelevansa seminaaria koulunsa opettajille.

– Lähdin itse ikään kuin katsomaan, mistä tilaisuudessa kyse. Ensi vuonna voin kertoa muille, että kannattaa osallistua, jos vain pääsee. Tapaamisesta sai paljon ideoita tieteen tuomisesta luokkahuoneisiin sekä mahdollisuuden verkostoitua opettajien kanssa ympäri maailmaa.