Huipulle pääseminen maksaa
Koulutuspoliittisessa selonteossa halutaan nostaa Suomi maailman huipulle. Samaan aikaan Education at a Glance -selvitys paljastaa, että Suomessa oppilasta kohti käytetty rahamäärä on muutamassa vuodessa kutistunut. Useimmissa OECD-maissa kehitys on ollut päinvastainen.
Esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat lisänneet panostuksia koulutukseen ja menneet Suomen ohi korkeakoulutettujen määrässä.
Vaikka nykyhallitus on lisännyt kasvatuksen ja koulutuksen rahoitusta, kertaluonteiset rahat eivät paikkaa leikkauksien murtamaa perustaa.
OAJ:ssä on laskettu, että koulutukseen tarvitaan lisää rahaa noin kaksi miljardia euroa, jotta Suomi pääsisi samalle tasolle verrokkimaidensa kanssa.
Eron kurominen umpeen ei onnistu yhdessä hallituskaudessa. Sitä varten tarvitaan pitkä kansallinen ohjelma. OAJ:n mielestä koulutuspoliittisen selonteon pitää linjata tulevaisuuden resurssit.
Hankehumpasta vakaaseen perusrahoitukseen
Kuntaministeri Sirpa Paateron mielestä hankkeet ovat olleet helppo tapa kohdentaa rahaa, mutta ne ovat pistemäisiä ja hallinnollisesti raskaita.
– Hankkeille on paikkansa, mutta perusrahoitus on se, jolla pitäisi pääasiassa tulla toimeen, Paatero sanoi OAJ:n koulutuksen rahoitusta käsittelevässä seminaarissa syyskuun alussa.
Kuntien järjestämään sivistystoimen käyttötalouteen kuluu vuosittain 12,5 miljardia euroa. OAJ:n mielestä pitäisikin alkaa puhua koulutuksen miljoonien sijasta koulutuksen miljardeista.
– Budjettiriihessä saatiin kertaluonteisesti 70 miljoonaa lisäeuroa ammatillisten opettajien palkkaamiseen. Se on hyvä, mutta opettajien palkkojen pitäisi olla perusrahoitusta, koulutusjohtaja Heljä Misukka OAJ:stä toteaa.
Leikkaukset nyrhivät kaksi miljardia
Vuosina 2011–2019 Suomen hallitukset sopeuttivat taloutta leikkaamalla koulutuksesta kaksi miljardia euroa.
– Tuntuu siltä, että nämä koulutusleikkaukset ovat tyystin unohtuneet, Heljä Misukka sanoo.
Seuraukset olivat rajuja: kuntatasolla opetuksen, opettajien ja avustajien määrää vähennettiin, ryhmäkokoja suurennettiin ja oppimateriaaleissa säästettiin.
Soten voittajat ja häviäjät
Sote-uudistuksessa vuonna 2023 sosiaali- ja terveystoimi siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Tuolloin sivistyspalvelut jäävät kuntien tärkeimmäksi tehtäväksi. Niiden järjestämiseen kunnat saavat keskimäärin saman verran rahaa kuin nyt.
Ennakkotietojen mukaan kuntaveroprosentti laskee vuoden 2023 alusta noin 12 prosenttiyksiköllä. Esimerkiksi suurissa kaupungeissa, joissa asuu paljon hyväpalkkaisia ihmisiä, kunnallisvero on tuonut hyvin rahaa palvelujen järjestämiseen. Kun veroprosentti alenee, erityisesti näiden kuntien veron tuotto pienenee.
Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisasiantuntijan Sanna Lehtosen mielestä sotessa tulee olemaan voittajia ja häviäjiä, vaikka siirtymävaiheeseen liittyy isoja talouden tasausmekanismeja.
Kaikkien sivistystoimen ammattilaisten pitäisi olla kiinnostuneita kuntien verotulojen kehityksestä, jotta koulutuspalveluihin riittäisi rahaa jatkossakin. – Erityisasiantuntija Sanna Lehtonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä
Lait turvaamaan yhdenvertaisuutta
OAJ haluaa, että yhdenvertaiset sivistyspalvelut turvataan koko maassa myös soten jälkeen.
Jos selkeitä säädöksiä ei ole, jokainen koulutuksen järjestäjä voi tulkita tilanteita omalla tavallaan. Tulkinnanvaraisuus aiheuttaa epäselvyyttä ja epätasa-arvoa.
Jos esimerkiksi lomautustilanteessa kaksi luokkaa laitetaan yhteen, yhdellä opettajalla voi olla vastuullaan jopa 70 oppilasta. Koska Suomessa ei ole ryhmäkokosäädöksiä, jossakin kunnassa voidaan tulkita, että opetussuunnitelman mukainen opetus toteutuu.
Ensi keväänä ollaan uuden edessä, kun etäopetuksen salliva poikkeuslainsäädäntö päättyy. Normaalioloissa perusopetuslaki ei salli etäopetusta.
– Jotkut kunnat ovat toivoneet lakiin väljennystä. Vaarana on, että etäopetusta ryhdytään käyttämään säästökeinona, OAJ:n Heljä Misukka toteaa.
Mitä tehdään kevytkunnilla?
Sivistyspalvelut muodostavat nyt kolmasosan kunnan tehtävistä. Sote-uudistuksen jälkeen niiden osuus on kaksi kolmasosaa.
Osassa kuntia oppilasmäärä vähenee reippaasti, osassa kasvaa.
Kuntien hyvin erilaiset tilanteet ovat virittäneet keskustelua niin sanotuista kevytkunnista. Jos kunnassa on hyvin vähän lapsia, voisiko sen vapauttaa koulutuksen järjestämisvastuusta?
– Me OAJ:ssä vastustamme tätä ajatusta. Mitä tehdään sellaisella kunnalla, joka ei järjestä tärkeimpiä peruspalveluja? Kuntia ei pidä tekohengittää, Misukka sanoo.
Lue uutinen rahoitusseminaarista: