Suurin osa yliopistojen työntekijöistä kokee työpaikkansa turvalliseksi. Kolmasosa kokee turvallisuustilanteen kuitenkin muuttuneen viimeisten kymmenen vuoden aikana, ilmenee yliopistojen turvallisuushankkeen Unisecurityn tutkimuksesta.
Jotta yliopistot pysyisivät myös jatkossa turvallisina työ- ja opiskelupaikkoina, turvallisuutta pitäisi koordinoida kokonaisuutena ja valtakunnallisesti.
– Turvallisuus siiloutuu ja sirpaloituu liian moneksi, sitä on vaikea hallita. Asia kaipaa päivitystä, kertoo hankkeen varajohtaja, korkeakouluhallinnon yliopistonlehtori ja työsuojeluvaravaltuutettu Vuokko Kohtamäki.
Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun toteuttamassa ja Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa tutkittiin yliopistojen henkilöstön turvallisuutta uusien ulkoisten uhkien ja niihin varautumisen näkökulmasta. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu Suomessa yliopistokontekstissa.
Uudenlaisia uhkia koskeva toimintaohjeistus puuttuu.
Uhkaavia tilanteita koetaan joko suoraan tai välillisesti enemmän kuin aiemmin. Yhtenä taustatekijänä ovat opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat. Osa työntekijöistä arvioi myös tutkijoiden sananvapauden heikentyneen kahden viime vuoden aikana.
Uudet uhkat liittyvät esimerkiksi sosiaaliseen mediaan ja vihapuheeseen sekä epätodennäköisiin mutta mahdollisiin joukkosurmiin.
– Perinteinen toimitilaturvallisuus ei pysty vastaamaan uusiin ilmiöihin, ja kun uudenlaisia uhkia koskeva toimintaohjeistus puuttuu, ihmiset kokevat helposti jäävänsä yksin, Kohtamäki toteaa.
Uhkia ei ole syytä paisutella eikä vaieta kuoliaaksi. Sen sijaan tarvitaan käytännön harjoittelua. Valmius toimia uhkatilanteissa lisää turvallisuudentunnetta.
Kohtamäki painottaa, että turvallisuuskoulutukset pitää viedä yksikkötasolle, jotta tutkimus- ja opetushenkilökunta saadaan osallistumaan.
Tampereen yliopiston turvallisuuspäällikkö Taina Vimpari peräänkuuluttaa valtakunnallista ohjeistusta uhkausviestejä saaneille työntekijöille.
– Viestejä ei tule paljon, mutta ilmiönä se nousee esiin. Viesteissä näkyvät yhteiskunnassa pinnalla olevat asiat.
Ohjeistusta kaivataan myös valmiussuunnitelmien tekemiseen, jotta jokainen yliopisto ei keksi pyörää uudelleen.
– Parhaat edellytykset koordinoivan, tietoa ja hyviä käytäntöjä jakavan organisaation luomiseen olisi opetus- ja kulttuuriministeriöllä, arvioi hankkeen turvallisuusoikeuden asiantuntija Juha Kreus.
Ministeriön pitäisi myös tehdä lainsäädäntöselvitys yliopistojen ja korkeakoulujen turvallisuuteen liittyvistä kehittämistarpeista: Työturvallisuuslaki ei tunnista vakavaa, henkilöön kohdistuvaa väkivaltariskiä. Pelastuslakiin taas on kirjattu vain pelastustoimelle kuuluvat onnettomuudet, mutta ei vakavia väkivaltatilanteita, jotka puolestaan ovat poliisin vastuulla.
– Törkeät väkivallanteot olisi paras sisällyttää olemassaolevaan lainsäädäntöön esimerkiksi päivittämällä työturvallisuus- ja pelastuslaki poliisin osalta, Kreus esittää.
Yliopistoilla tarvitaan turvallisuusvastuiden selkiyttämistä.
– Kampuksella toimii useita työnantajia, esimerkiksi yliopisto, kiinteistön omistaja ja huoltoyhtiö, joiden tulee sopia keskenään turvallisuusvastuista sekä valvontatoimista, Kreus sanoo.
Turvallisuuden johtamisesta ja valvonnasta vastaa aina rehtori.
– Turvallisuudesta huolehtiminen vaatii aktiivista viestintää johdon ja muiden toimijoiden välillä, Kreus muistuttaa.
Asianmukaisen tilannekuvan kannalta pitäisi saada tieto kulkemaan kaikista henkilöstön kokemista häiritsevistä tilanteista. Kyselyyn vastanneista vain neljäsosa oli ilmoittanut uhkatilanteista yliopiston tietojärjestelmään.
OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio sanoo, että tutkimuksen tulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin OAJ:n työolobarometrissä.
– Tutkimuksen esiin tuomiin vakaviin turvallisuushaasteisiin tulisi tarttua ripeästi jo henkilöstön työhyvinvoinnin kannalta. Johdolla pitää olla tahtotila turvallisuuden kehittämiseen, Länsikallio linjaa.
Turvallisuuskoulutukset tulisi Länsikallion mukaan sisällyttää työaikajärjestelmään, ja niissä pitäisi huomioida myös sananvapauteen ja kyberturvallisuuteen liittyvät asiat.
Turvallisuus on tulossa osaksi OKM:n korkeakouluvision tiekarttatyötä Hyvinvoivat korkeakouluyhteisöt -työryhmässä.
Avoin yliopisto – ihanne, mutta myös riski
Kolme räjähtein aseistautunutta kantasuomalaista tunkeutuu yliopistorakennukseen. Hälytysääni pärähtää soimaan, rakennus tyhjennetään ja poliisin vaativan toiminnan ryhmä taltuttaa tunkeutujat, näistä yhden ampumalla.
Tilanne on turvallisuusharjoituksesta, joka järjestettiin Turun yliopiston Educarium-rakennuksessa syyskuussa. Harjoituksessa valmistauduttiin uhkatilanteeseen, ja toiminnan tukena oli puolustusvoimien henkilöstö. Samalla kokeiltiin henkilökunnan kesken sisäisen hälytyksen ja tekstiviestijärjestelmän toimivuutta.
Yliopistoon voi kuka tahansa kävellä sisälle.
– Yliopisto on rakennuksena hyvin riskialtis. Vapaa tiede on vain kolikon toinen puoli. Olen huolissani siitä, että yliopistoon voi kuka tahansa kävellä sisälle, sanoo Turun yliopiston varapääluottamusmies ja espanjan kielen lehtori Kristina Lindgren.
Yliopiston riskit perustuvat juuri isoon, kirjaamattomaan ja kontrolloimattomaan ihmismassaan, joka liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina rakennuksessa, vahvistavat turvallisuusharjoituksen järjestelyissä mukana olleet komisario Joonas Tikka ja yliopiston turvallisuuspäällikkö Tero Haapala.
– Turun yliopistossa opiskelijoita on 20 000 ja henkilökuntaakin useita tuhansia. Ovet ovat auki ja luennot julkisia, tiloissa käsitellään kemikaaleja ja käytetään runsaasti sähköä.
Tällä kertaa harjoituksessa huomattiin puutteita henkilökunnan hätätekstiviestin tavoittavuudessa.
Yliopistossa työskentelevien on tärkeää tuntea toimintaympäristönsä.
– Jokaisen rakennuksessa toimivan pitäisi tietää sammuttimien sijainti sekä ilmanvaihdon, veden ja kaasun sulkupaikat, Tikka ja Haapala sanovat.
Kristina Lindgrenillä on vuosikymmenten kokemus ammattiyhdistystoiminnasta. Luottamustoimihistoriaan liittyy edustustehtäviä lehtoriyhdistyksen hallituksessa, paikallisyhdistyksessä ja OAJ:n työhyvinvointityöryhmässä.
– Akateemisessa ympäristössä on tehty röyhkeitä varkauksia vuosien saatossa. Lisäksi huolta aiheuttavat mielenterveys- ja päihdeongelmat. Pelko jonkun muun arvaamattomasta käytöksestä tuo turvattomuuden tunteen, Lindgren pohtii.
Lindgrenistä on hyvä, että OAJ:ssä turvallisuusasioihin suhtaudutaan vakavasti ja työhyvinvoinnin merkitystä korostetaan.
– Väkivallan uhka ei ole pikkujuttu. Siksi evakuointi- ja paloharjoituksia tulisi lisätä, hän painottaa.
Lindgrenin mukaan turvallisuusharjoituksessa opittiin, että jokaisella opettajalla tulisi yliopistollakin olla lista opiskelijoista ja kaikkien pitäisi kantaa mukanaan henkilöllisyysdokumenttia.
Brita Somerkoski
Unisecurity-tutkimushanke
- Unisecurity eli Yliopistojen henkilöstön turvallisuus: Resilienssi, tilannetietoisuus ja uusiin uhkiin varautuminen.
- Työsuojelurahaston hanke toteutettiin 1.1.2017–30.6.2018.
- Kyselytutkimus viiden yliopiston opetus-, tutkimus- ja hallintohenkilökunnalle.
- Lisäksi haastateltiin kohdeyliopistojen hallintojohtajat ja kaikkien Suomen 14 yliopiston turvallisuuspäälliköt.
- Vastaajia yhteensä 935.