Heinolalainen teatteriohjaaja Salla Aas haastatteli käsikirjoittamaansa näytelmää varten seitsemää yli 90-vuotiasta naista, jotka opiskelivat Heinolan opettajaseminaarissa 40- ja 50-luvulla.
– Esitys ei ole historiakavalkadi, vaan tarina siitä, miten tytöt kasvoivat naisiksi ja opettajiksi niukoissa oloissa. Moni ”semska” kärsi asuntopulasta, ja kortteeria haettiin kulkemalla ovelta ovelle. Yhdellä tyttöporukalla ei ollut edes ulkohuussia vaan pelkkä riuku pihan perällä, Aas kuvailee.
Opiskelijatytöille eli semskoille pidettiin tiukkaa kuria.
– Silloin se tuntui niuhottamiselta, mutta vuosikymmenten jälkeen semskat ymmärsivät kurin tarpeellisuuden; olihan moni opiskelija tosi nuori.
Naiset kertoivat saaneensa hyvän ja perusteellisen koulutuksen.
– Heistä kasvoi kasvattajia isolla Koolla, ja he tekivät pitkän elämäntyön kansakoulunopettajina.
Aas kiinnostui aiheesta, sillä semskoista vanhin ehti opettaa hänen isäänsä, setäänsä ja aviomiestään.
Semskojen mielestä nykyopettajat ovat hurjassa pyörityksessä. Heillä ei ole aikaa paneutua jokaisen lapsen asioihin.
Ennen opettaja saattoi mennä lapsen kotiin käymään, jos siellä oli vaikeaa. Toisinaan joku lapsi jäi koulupäivän jälkeen luokkaan saadakseen istua hetken opettajan sylissä; perheissä oli niin paljon lapsia, että kotona huomiota ei herunut.
– Rakensinkin esityksestä ylistyksen kasvatukselle, jossa lapselle riittää aikaa, Aas kiteyttää.
Näytelmästä on kymmenen esitystä loka-marraskuussa Heinolan Musiikkiopistossa. Ensi-ilta on 10.10.2019.