Milja Korpi, varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija, Tampereen yliopisto
Tämän oivalsin
Kun olen kuunnellut opiskelijakavereitteni tarinoita, olen oivaltanut, että ei ole yhtä oikeaa tietä tulla varhaiskasvatuksen opettajaksi. Oman unelma-ammatin voi löytää matkan varrella.
Itse haaveilin lukion jälkeen elokuvantekijän urasta. Hain medianomikoulutukseen kolmesti mutta en päässyt.
Välivuosien aikana olin töissä muun muassa esiopetuksessa. Hoksasin, että lasten kanssa touhuaminen on kivaa, ja samalla voin hyödyntää luovuuttani.
Kantapään kautta
Aiemmin olin viime tingan ihminen. Olen opintojen aikana muuttanut tapojani, sillä viime tinka aiheutti mittaamatonta stressiä.
Nykyään palautan esseet ja oppimispäiväkirjat ja aloitan tenttiin lukemisen hyvissä ajoin. Tässä auttaa se, että teen opiskelutehtäviä yhdessä kaverin kanssa tai raahaudun kirjastoon.
Tämän muistan aina
Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opettajankoulutus täytti viime vuonna 70 vuotta. Olin ainejärjestömme puheenjohtaja ja juhlaseminaarin ainut opiskelijaedustaja.
Juonsin työelämäpaneelin, johon osallistui vakaopettajia ja tutkijoita. Yleisössä oli dekaaneja, professoreja ja ministereitä.
Siinä arvokkaan yleisön edessä mieleeni tuli omien opintojeni alkutaival. Ajattelin, että fuksin epävarmuuden hetkissä itävät kaikki mahdollisuudet ponnistaa niin pitkälle kuin jaksaa.
Toivon, että myös toisen asteen opiskelijat uskaltaisivat ponnistella valitsemallaan polulla, vaikka aluksi tuntuisikin epävarmalta.