Kristiinankaupunki pohtii, mikä on kahden kielen hinta

Kun Emilia Välimäki oli lapsi, perheellä oli tapana ajella kotoa Honkajoelta Kristiinankaupunkiin kesämarkkinoille. Samalla käytiin torin laidalla Pihlajan kenkäkaupassa ja A. Talaksen tavaratalossa.

Silloin Välimäki ei osannut kuvitella, että olisi joskus töissä Kristiinankaupungissa. Nyt hän on viidettä vuotta äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina lukion suomenkielisellä linjalla.

Talaksen tavaratalo meni konkurssiin 103 vuoden ikäisenä marraskuussa 2024. Ainoa R-kioskikin suljettiin, koska kauppias ei löytänyt työntekijöitä.

Neljäkymmentä vuotta sitten Kristiinankaupungissa oli yli 9 000 asukasta. Tämän vuoden helmikuussa heitä oli 6 134.

Välimäki ei ole mukana nuppiluvussa. Hän ajaa päivittäin puolen tunnin työmatkan Isojoelta Kristiinankaupunkiin ja takaisin. Matkan hän kulkee omalla autolla, koska julkisia yhteyksiä on liian vähän.

Kantakaupungissa on kaksi lukiota, yläkoulua ja alakoulua. Se on iso määrä näin pienelle kunnalle.

Selitys löytyy kaksikielisyydestä. Vain Inkoossa ja Hangossa suomen- ja ruotsinkielisen väestön määrä jakautuu Kristiinankaupunkia tasaisemmin.

Kristiinankaupungissa, kotoisasti Kristiinassa, työskennellään järjestelmällisesti kaksikielisyyden eteen, kaupunginjohtaja Mila Segervall toteaa kaupungin verkkosivuilla.

On kaunis syyskuinen päivä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Peter Grannas (r) istuu ruotsinkielisen lukion aulassa ja pitelee sylissään viisikuista Alma-tytärtään.

Paitsi paikallispoliitikko, Grannas on myös ruotsinkielisen lukion ja yläkoulun rehtori. Nyt hän on tosin perhevapaalla.

Grannas kertoo Kristiinankaupungin suurimmasta kouluhankkeesta: molempien yläkoulujen ja lukioiden yhdistämisestä samalle kampukselle. Prosessi käynnistyi vuonna 2019, kun alettiin suunnitella ruotsinkielisen yläkoulun remontointia tai uudisrakennusta.

Kaupungin maineelle sopii, että asiat tapahtuvat rauhallisessa tahdissa. Kristiina on kiireetöntä elämää korostavan Cittaslow-verkoston ainoa suomalaisjäsen.

Grannas oli mukana vuonna 2023 perustetussa komiteassa, joka päätyi lopulta ehdottamaan kaksikielisen yhteiskampuksen rakentamista. Nyt Grannas on ihmeissään, koska kaupunginhallitus on juuri puoltanut hanketta yksimielisesti, mutta päätyi silti tilaamaan virkamiehiltä vielä lisäselvityksiä.

Grannasin mielestä olisi jo korkea aika ryhtyä toimeen. Ruotsinkielisen yläkoulun rakennus on huonossa kunnossa, ja tuoreet sisäilmatutkimukset paljastivat, että myös lukiorakennus pitää saneerata.

Komea lukiorakennus täytti tänä syksynä pyöreät sata vuotta. Sen on suunnitellut Lars Sonck, ja se on suojeltu.

– Molempien lukioiden toiminta mahtuisi tänne, ja tuohon viereen voisi rakentaa ison yläkoulun. Suomenkielisellä puolella tilat ovat ahtaammat, Grannas sanoo.

Suomenkielinen yläkoulu ja lukio sijaitsevat kaupungin itäpuolella. Noin 300 metriä pitkä kivisilta erottaa suomenkieliset ja ruotsinkielisten oppilaitokset toisistaan.

Siltakin on kipeästi korjauksen tarpeessa. Viime vuonna sille jouduttiin asettamaan painorajoitus, joka pakotti koulukuljetuksia kiertoreiteille ja toi lisäkuluja.

Seitsemäsluokkalaisella Joel Haapalalla on alkamassa uskonnontunti. Hän on kuullut kavereiltaan, että koulujen yhdistämistä on suunniteltu, mutta ei tunne asiaa sen paremmin. Hänellä on kuitenkin selvä mielipide.

– Haluaisin, että koulut yhdistetään. Mulla on enemmän kavereita ruotsinkielisellä puolella, jalkapallon ja jääkiekon kautta.

Haapala kertoo ruotsin kielen taitonsa olevan ”ihan ok”, ja sanoo, että ruotsinkielisetkin osaavat suomea.

– Me puhutaan yhdessä sellaista sekakieltä.

Haapalan kanssa samaa mieltä on moni muukin nuori. Kaupunki teki kyselyn, jossa selvitettiin oppilaiden, opettajien ja huoltajien näkemyksiä kampushankkeesta.

– Noin 90 prosenttia vastaajista suhtautui positiivisesti. Myös naapurikunnissa Karijoella ja Kaskisissa oltiin samaa mieltä, koulutuksen palvelualueen johtaja Ann-Louise Nygren kertoo.

Emilia Välimäkikin näkee yhteiskampuksessa paljon hyvää. Hän on suomenkielisen lukion ainoa äidinkielenopettaja. Ruotsinkieliseltä puolelta löytyy kollega, jonka kanssa on kiva vaihtaa ajatuksia.

Tavatessa kumpikin puhuu omaa äidinkieltään, ja he tulevat hyvin juttuun.

– Yhteistyön tekeminen olisi toki helpompaa, jos olisimme samalla kampuksella, Välimäki sanoo.

Kantakaupungissa on kaksi lukiota, yläkoulua ja alakoulua.

Nygren kertoo, että yhdistymistä on alettu jo valmistella. Esimerkiksi kaupungin koulujen järjestyssäännöt on yhtenäistetty.

Toisen kotimaisen kielen opiskelun yhdenmukaistamistakin suunnitellaan. Tällä hetkellä ruotsinkielisellä puolella aloitetaan suomen opiskelu heti peruskoulun ensimmäisellä luokalla, mutta suomenkielisellä puolella ruotsi alkaa vasta neljännellä tai kuudennella luokalla.

Kristiinalaiset ovat käyneet tutustumassa tuoreisiin yhteiskampuksiin muilla paikkakunnilla, ja he ymmärtävät, että yhteishengen rakentaminen on työlästä ja vaatii aikaa.

Kristiinan lukioiden opetussuunnitelmat on jo yhdenmukaistettu, ja tarjolla on esimerkiksi yhteiset valinnaiset liikunnan opinnot, joissa on opetusta molemmilla puolilla.

– Minä opetan historiaa ja järjestän vuosittain arkeologiset kaivaukset, jotka ovat tarjolla myös suomenkielisille, Grannas kertoo.

Opiskelijavaihtoakin on tarjottu: lukion opiskelija voisi mennä vaihto-oppilaaksi kivisillan toiselle puolelle. Tähän mahdollisuuteen ei kukaan ole vielä tarttunut.

Lähes kaikki aineenopettajat opettavat sekä lukiossa että yläkoulussa, mutta kielirajan ylittää harva, eikä se ole tavoitteenakaan.

– Oppilailla on oikeus saada opetusta omalla äidinkielellään, Grannas sanoo.

Pienimmillään yhdellä Kristiinankaupungin lukion vuosiluokalla on ollut kaksi opiskelijaa. Opiskelijamäärien kasvattamiseksi on tehty paljon töitä.

Lukioilla on yhteinen ratsastuslinja, joka aloitti syksyllä 2024. Linjalla on 29 opiskelijaa. Kaupunki maksaa opiskelijoiden kuljetukset parinkymmenen kilometrin päähän ratsastustallille, jolla opiskelijat käyvät pari–kolme kertaa viikossa.

– Se on kaupungille iso kustannus, mutta me haluamme pitää lukiot, Ann-Louise Nygren sanoo.

Tällä hetkellä lukion ruotsinkielisellä puolella on 46 oppilasta ja suomenkielisellä 66.

Peter Grannas kertoo, että ammatillinen koulutus on ollut viime aikoina lukiota suositumpaa.

– Toisaalta meillä taitaa olla opiskelijoita kymmenestä eri kunnasta. Luulen, että se on aika harvinaista Suomen maaseudulla.

Ruotsinkielinen linja on mukana Peter Vesterbackan kehittämään Finest Future -ohjelmassa, joka tuo suomalaisiin lukioihin opiskelijoita EU:n ulkopuolelta. Kristiinaan on tätä kautta tullut 11 opiskelijaa.

Hallitus suunnittelee nyt toisen asteen opinnoista maksullisia EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille, korkeakoulujen tavoin. Ann-Louise Nygren pelkää, että ohjelma voi tyrehtyä siihen.

– Se olisi huono juttu. Meillä alkaa olla nyt systeemi hallussa. Olemme palkanneet resurssihenkilönkin, joka auttaa opiskelijoita myös vapaa-ajalla.

Toisaalta maailman myllerrys on tuonut Kristiinaan opiskelijoita odottamattomasta suunnasta. Ensimmäiset Ukrainasta saapuneet nuoret kirjoittavat ensi keväänä ylioppilaiksi.

– Se on aika uskomatonta, kun ajattelee että he tulivat Suomeen täysin kielitaidottomina sodan alussa, Emilia Välimäki sanoo.

Viime vuodenvaihteessa kunnassa asui 158 ukrainalaista, ja lisää saattaa olla tulossa. Välimäki opettaa suomea luultavasti ainakin osalle heistä. Tänä lukuvuonna hän opettaa S2-kieltä vuosiluokille 7 ja 9 sekä aikuisille, ja nauttii työnsä monipuolisuudesta.

Pienessä kunnassa myös ryhmäkoot ovat kohtuullisia, kaikki tuntevat toisensa ja työkuorma pysyy aisoissa.

– Opiskelin Oulussa, ja osa opiskelukavereistani jäi sinne töihin. On hurja kuulla, kuinka heillä voi olla yhteensä 300 abin yo-kokeet tarkistettavina, kun meillä on nämä parikymmentä, Välimäki kertoo.

Tässä piileekin se pieni kysymysmerkki, joka yhteiskampukseen liittyy. Toisiko suuri koulu mukanaan kielteisiä lieveilmiöitä?

Siitä ei tarvitse nyt huolehtia. Kaupunginhallitus nimittäin päätti lokakuussa vetäytyä kampushankkeesta ja keskittyä ruotsinkielisen yläkoulun uudisrakennuksen edistämiseen.

Olisimmeko jättäneet tiet hoitamatta? Sammuttaneet katuvalot? Sulkeneet kirjaston?

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Eva Lillmangs (r) vastaa puhelimeen marraskuisena iltana ja kertoo, että prosessi on ollut raskas.

– Olimme yksimielisesti yhteiskampuksen puolella, kunnes saimme tarkat laskelmat ja näimme, että hinta olisi jopa 26 miljoonaa. Silloin tajusimme, ettei kaupungin talous kestäisi sitä. Päätimme yksimielisesti, ettei kampushanketta toteuteta.

Lillmangsin mukaan päättäjät oppivat nyt kantapään kautta, että pitää olla riittävästi tietoa ennen kuin innostuu liikaa.

– Olisihan se mahtavaa, jos voisi käydä karkkikaupassa ja valita mitä haluaa, mutta tämä olisi tarkoittanut isoja säästöjä jossakin muualla. Olisimmeko jättäneet tiet hoitamatta? Sammuttaneet katuvalot? Sulkeneet kirjaston?

Lillmangs muistuttaa, että alkuperäinen suunnitelma koski ainoastaan ruotsinkielistä yläkoulua. Nyt siis oikeastaan palattiin lähtöruutuun.

– Yhteiskampusta ei ehditty suunnitella kovin pitkään mutta sitäkin intensiivisemmin. Koulujen välistä yhteistyötä valmisteltiin jo pitkälle, ja sitä voi ja mielestäni pitää edelleen edistää.

Lillmangs harmittelee päätöksenteon ajoitusta. Kristiinassa odotetaan tietoja isoista yrityshankkeista. Jos ne toteutuvat, taloustilanne voi kirkastua.

Hän miettii, voisiko yläkoulua suunnitella niin, että sen saisi laajennettua tulevaisuudessa yhteiskampukseksi.

– Joka tapauksessa pelkkä uusi yläkoulurakennus on Kristiinankaupungin historian suurin investointi. On hieno juttu, että saamme sen viimein tehtyä.