Oona Isoniemi, erityisluokanopettaja, Kajaanin keskuskoulun Väinölän erityiskoulu
Olisinpa tiennyt aiemmin
Jännitin etukäteen tosi paljon, kun aloitin työt elokuussa. Luokassani on kuusi oppilasta, joilla kaikilla on erilaisia toimintarajoitteita. Mietin, miten osaan ja pystyn olemaan hyvä työssäni.
Toivon, että olisin tiennyt, että kaikkea ei tarvitse osata heti. Olen oppinut tekemisen kautta. Apua on myös aina tarjolla.
Minulla on viereisessä luokassa kollega, ja meillä on erittäin ammattitaitoisia koulunkäynninohjaajia. Saan tukea myös esihenkilöltä ja moniammatilliselta tiimiltä. Yksin ei tarvitse pärjätä.
Tämän oivalsin
On hyvä edetä pikkuhiljaa. Esimerkiksi joulun lähestyminen on ihana asia. Se voi kuitenkin olla oppilailleni kuormittava, koska päivärutiinit muuttuvat.
Meillä ei ole oppiaineita, vaan opiskelemme toiminta-alueittain. Joulun odotukseemme kuuluu muun muassa pipareiden leipomista, musisointia, joulukoristeiden askartelua ja joulukalenteri. On ollut jännä huomata, että kaikki, mitä teemme, kehittää kaikkia taitoja.
Ennakointi on hurjan tärkeää, mutta toisaalta en voi ennakoida liikaa. Jos alan kovin aikaisin puhua vaikkapa joulujuhlasta, oppilaat eivät välttämättä ymmärrä, milloin se on.
Suosittelen
Kannattaa suhtautua itseensä rennosti, huumorilla ja armollisuudella.
Jos on asettanut itselleen kovia odotuksia, työ käy herkästi paineiseksi. Harvoin asiat menevät niin kuin on suunnitellut.
Saattaa tulla jokin yllättävä tilanne. Se voi olla jonkun oppilaan harmistus, joka leviää kaikkiin. Suunnitelmia voi joutua vaihtamaan lennosta. On taito tehdä se niin, etteivät oppilaat hoksaa, että kaikki menikin uusiksi.
Yritän pitää pilkettä silmäkulmassa. Kun uskallan nauraa itselleni, ilo tarttuu oppilaisiinkin.