Kun terveydenhuollossa ihmistä hoidetaan ajoissa, ongelmat eivät ehkä pääse pahenemaan. Sama ajatus on elokuun alusta voimaan tulleessa ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen uudistuksessa.
Ennen laki takasi erityisen tuen vain säännölliseen ja pitkäaikaiseen tarpeeseen. Nyt painopiste siirtyy matalan kynnyksen tukeen, kuten vuosi sitten peruskouluissa ja lukioissa.
Jokaisella opiskelijalla on oikeus oppimisen tukeen. Siihen ei tarvita diagnooseja eikä aiempia tukipäätöksiä. Oikeus koskee niin oppivelvollisia kuin aikuisopiskelijoitakin.
Erityinen tuki ulottuu nyt myös työpaikalla oppimiseen. Lisäksi lakiin ammatillisesta koulutuksesta kirjattiin aiempaa tarkemmin tuen antajien roolit. Pähkinänkuoressa: opettaja antaa tukiopetusta, erityisopettaja erityisopetusta.
Uudistuksen sisältö on hyvä. Näin näkee ammatillisen koulutuksen erityisasiantuntija Mirjami Lehikoinen OAJ:stä.
– Lakisääteinen oikeus oppimisen tukeen tekee siitä kaikille yhdenvertaisen. Ja matalan kynnyksen tuki mahdollistaa ongelmiin puuttumisen ajoissa, jolloin ne eivät ehdi kasaantua.
Sitten tulee se vähemmän yllättävä mutta: raha. Valtio osoitti ammatillisille oppilaitoksille uudistuksen yhteydessä kymmenen miljoonaa euroa rahoitusta, joka ei kuitenkaan ole oppimisen tukeen korvamerkittyä. Koska ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoitusta on viime vuosina leikattu valtavasti, Lehikoinen on huolissaan.
– Hyvä laki ei itsessään takaa toimivaa tukea, jos siihen ei ole resursseja. Rahoituspohja pitäisi saada kuntoon.
Matalan kynnyksen tuen tarve voidaan todeta monella tavalla, esimerkiksi aloittavan opiskelijan hoks-keskustelussa tai opintojen aikana. Aloitteen tuesta voivat tehdä niin opiskelija itse, opettaja kuin alaikäisen lapsen huoltajakin.
Tärkeää on, että tiedot tuen tarpeesta siirtyvät perusasteelta saumattomasti. Siihen on vielä matkaa.
Oppivelvollisuuslaissa puhutaan välttämättömien tietojen siirtämisestä.
– Ongelma on, että välttämättömiä tietoja tulkitaan eri tavoin, Lehikoinen sanoo.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että keskeistä on siirtää riittävä tieto oppilaan saamasta tuesta sekä toimivista tukimuodoista ja -toimista.
– Kyse ei siis ole pelkistä tukipäätöksistä. Minulla on käsitys, että tämä viesti ei ole aina mennyt perille.
Opettajat saavat joskus huoltajilta toiveita siitä, että lapsi voisi aloittaa toisella asteella puhtaalta pöydältä.
– Se ei voi tarkoittaa, että tuen tarpeet häviäisivät yhden kesän aikana mihinkään.
Rahan lisäksi tuen tukkona näyttävät olevan tietojärjestelmät.
Ihannetapauksessa perusopetuksessa ja ammatillisessa oppilaitoksessa on käytössä sama järjestelmä, esimerkiksi Wilma, jonka sisällä tieto siirtyy putkea pitkin.
Siirtoa tehdään kuitenkin hyvin kirjavilla tavoilla ja eri järjestelmien välillä.
– Ohjeistuksia pitäisi selkeyttää ja täsmentää, jotta siirrot olisivat varmasti tietoturvallisia, Lehikoinen sanoo.
Ainakaan vielä syyskuun puolivälissä kaikilla oppilaitoksilla ei ollut käytössään kenttiä, joihin tiedot tuesta voisi kirjata. Se taas johtui vasta myöhään kesällä tulleista Opetushallituksen kirjaamisohjeista.
Järjestelmätoimittajat eivät ehtineet luoda kirjaamiskenttiä ajoissa. Siksi oppilaitoksissa ollaan tilanteessa, jossa niillä on lakisääteinen kirjaamisvelvoite mutta ei paikkaa mihin kirjata.
– Riskinä on, että nyt alkaa tulla erilaisia kirjaamiskäytäntöjä. Ja niiden käyttöarvo tuen seuraamiseen on nolla.
Kriittisesti katsottuna matalan kynnyksen tuen painottamisen voi nähdä taas yhtenä säästökeinona. Onko taustalla tavoite vähentää erityisopettajien tarvetta?
Mirjami Lehikoinen painottaa, että opiskelijoiden tuen tarpeet ovat lisääntyneet ja moninaistuneet. Erityisopettajien tehtäviin kuuluu muutakin kuin opiskelijoiden tukeminen. He myös kouluttavat ja tukevat opettajia.
– Ja kyllä erityisen tuen päätöksiäkin pitää edelleen tehdä ja tukea antaa. Ei tässä olla myllertämässä mitään kokonaan uusiksi.
Olennaisempi kysymys on, palkkaavatko oppilaitokset riittävästi erityisopettajia. Saimaan ammattiopiston Sampon koordinoiva erityisopettaja Jenna Tynkkynen arvelee, että erkkaopeja ei ole missään tarpeeksi.
Tynkkysen toimenkuvaan kuuluu oppimisen tuen kehittäminen Sampossa. Hän kertoo, että uuden tuen toimintamallin valmistelu aloitettiin heillä hyvissä ajoin.
Jo alkukeväästä perustettiin esimerkiksi omat tukitiimit jokaiselle koulutusalalle.
– Niiden tarkoitus on saada alat aktivoitumaan tuen toteuttamiseen.
Sampossa käytännön toimiin kannustaa myös se, että rahoitusta ohjataan koulutusaloille annetun tuen perusteella.
Ohjaus- ja opetushenkilöstölle on kirjattu tuen antamiseen työaikaa. Tynkkysen mukaan osa aloista on jakanut tukeen varattuja tunteja kaikille opettajille, osa taas lähinnä niille, joilla on erityisopettajan pätevyys.
Kirjaamisen työkalua odotellaan myös Sampossa, ja tuen rahoitus herättää epäilyksiä tulevasta.
– Tämä vaatii johdon sitoutumista ja rakenteita. Ilman resursseja homma kaatuu, Tynkkynen sanoo.
Mirjami Lehikoinen muistuttaa, että uudistukselle on annettava aikaa hioutua. OAJ on siinäkin jäsentensä tukena.
– Syksy on taatusti opettelua. Jos mietityttää, toimitaanko lain mukaisesti, meihin kannattaa olla yhteydessä todella matalalla kynnyksellä.