Kommenttina Opettajassa 2/2025 julkaistuun Ahvenisjärven koulun rehtorin haastatteluun.
Haastateltava kertoo työskentelevänsä koulussa, jossa monikulttuurisuus on arkipäivää ja jossa puhutaan 49:ää kieltä. Vanhempainilloissa koulu käyttää simultaani-kuiskaustulkkauksen sijaan tekoälyä, vaikka ammattitulkkien käyttö on edelleen perusteltua monissa tapauksissa, myös kouluympäristössä.
Vaikka käännösohjelma pikaenglanninnoksen tuottaisikin, eivät kaikki huoltajat välttämättä osaa englantia. Lisäksi tekoäly tuottaa varsinkin suomen kaltaisissa pienissä kielissä virheellisiä käännösratkaisuja. Se ei osaa tulkita puhujan äänensävyjä, eleitä ja ilmeitä eikä tunne läheskään kaikkia idiomaattisia ilmauksia tai ammattiterminologiaa. Tulkkauksen laatu voi vaihdella mallikkaasta luokattomaan.
Entä miten vanhemmat antavat palautetta? Vain tulkki pystyy välittämään palautteen luotettavasti.
Tilaisuuden järjestäjille saattaakin jäädä kuva, että kaikki on sujunut tekoälyn avulla moitteettomasti, vaikka todellisuus olisi toinen.
Minusta tekstissä olisi ollut hyvä kertoa, miksi turvaudutaan tekoälyyn ammattitulkkien sijaan. Ovatko syynä esimerkiksi säästöt?
Toisaalta tamperelaiselta kollegalta kuulin, että Ahvenisjärven koulussakin on käytetty tulkkeja.
Päätös sivuuttaa tulkkien osuus surettaa tulkkina työskennellyttä opettajaa – oli ratkaisu sitten haastateltavan tai Opettaja-lehden. Etenkin kun monet tulkit kuuluvat Akavaan ja osa heistä OAJ:hin kuten minäkin.
Ja mitä tulkkauspalvelujen hintaan tulee: alalla on lähes kymmenen vuotta kilpailtu pääasiassa hinnoittelulla.
Tämä on johtanut palkkojen merkittävään laskuun, minun tapauksessani työnantajien yksipuolisiin ilmoituksiin 11–20 prosentin palkanalennuksista.
Monet ammattitaitoiset tulkit ovatkin siirtyneet muille aloille.
Olemme siis joutuneet luopumaan ammatista, johon sekä me itse että yhteiskunta olemme investoineet aikaa ja rahaa.
Merja Sippula
yliopistonopettaja ja asioimistulkki