Suomalainen koulutusjärjestelmä on Jenni Tikkasen väitöksen mukaan kansainvälisessä vertailussa vielä melko yhtenäinen ja tasa-arvoinen. Merkkejä peruskoulujen eriytymisestä on kuitenkin ollut nähtävillä jo pitkään etenkin suurissa kaupungeissa.
– Tällä hetkellä tärkeintä on pysäyttää yhteiskunnan eriytyminen lasten koulutuksen tasolla. Varhaiskasvatusta ja perusopetusta kehitettäessä lähtökohtana pitää olla, etteivät uudistukset ainakaan entisestään kasvata eriarvoisuutta, vaatii Turun yliopistossa erikoistutkijana työskentelevä Tikkanen.
Peruskoulujen välisiä eroja lisää esimerkiksi se, että koulut kilpailevat oppilaista tarjoamalla painotetun opetuksen erikoisluokkia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että erikoisluokat ja niihin liittyvä oppilaiden kouluvalinta suosivat hyväosaisia ja lisäävät eriarvoisuutta.
Kilpailutilanne näkyy jossain määrin myös rehtorien asenteissa. Suuri osa Tikkasen tutkimukseen osallistuneista rehtoreista piti oppilaiden kotitaustasta johtuvien erojen tasoittamista koulun keskeisimpänä tehtävänä. Yli kymmenelle prosentille tärkeintä oli kuitenkin kaikkein lahjakkaimpien oppilaiden tukemien.
– Voidaan ajatella, että rehtorin rooli on liukunut yritysjohtajan suuntaan. Erityisesti akateemisesti lahjakkaisiin oppilaisiin panostaminen voi rehtorien näkökulmasta tuottaa koululle kilpailuetua, sillä koulun maine ja oppilaspopulaation koostumus ovat yhteydessä sen suosioon perheiden kouluvalinnoissa, Tikkanen pohtii.
Tikkanen tarkastelee väitöksessään viime vuosikymmenten yhteiskunnallisten muutosten vaikutusta koulutuksen kenttään ja nuorten elämänkulkujen rakentamisen reunaehtoihin.
Tutkimusaineistot ovat peräisin Governance of Educational Trajectories in Europe eli GOETE -tutkimusprojektista, joka kattoi Suomen ohella seitsemän muuta EU-maata. Ne koostuvat kyselytulosten lisäksi kansallisista asiakirjoista sekä tilasto- ja rekisteritiedoista.
Suomessa oppilaille, vanhemmille ja rehtoreille suunnattu GOETE-kyselytutkimus tehtiin Helsingissä, Tampereella ja Turussa vuosina 2010–2011. Kyselyihin vastasi 624 opiskelijaa, 318 vanhempaa ja 104 rehtoria.
Eriytyminen voi olla jopa voimakkaampaa koulujen sisällä kuin niiden välillä.
Koulut eriytyvät, ja niin tekevät oppilasryhmätkin. Tikkasen mukaan aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että eriytyminen voi olla jopa voimakkaampaa koulujen sisällä kuin niiden välillä.
– Painotetun opetuksen luokkiin on yleensä enemmän tulijoita kuin tarjolla on paikkoja. Oppilaiden valinta arvosanojen ja soveltuvuuskokeiden perusteella luo kilpailua, jossa hyväosaisten perheiden lapset pärjäävät muita paremmin. Sosiaalisen taustan suhde koulumenestykseen on edelleen vahva, ja tutkimukset kertovat sen olevan vahvistumaan päin.
Yksi merkittävä syy eriytymiseen on se, että koulumarkkinoiden tuntemus ja kyky tehdä kouluvalintoja vaihtelevat vanhempien oman koulutustaustan mukaan.
– Matalammin koulutettuihin verrattuna korkeasti koulutetut vanhemmat tuntevat koulujen tarjonnan paremmin. He osaavat halutessaan huolehtia siitä, että oma lapsi hyödyntää tarjotun valinnanvapauden tehokkaasti.
Väitös
Constructing Life Courses in Times of Uncertainty – Individualisation and Social Structures in the Context of Finnish Education. Turun yliopisto 2020.