Oppilaiden käyttämä kieli köyhtyy ja sanavarasto suppenee. Ohjeistaa pitää perusteellisemmin. Kirjoitustaito hiipuu. Mekaaniset laskutaidot heikkenevät. Yhä useampi tarvitsee tukea.
Muutos oppilaiden osaamisessa näkyy äidinkielenopettaja Jaakko Sarmolan ja matemaattisten aineiden opettaja Tuula Havosen arjessa päivittäin. Oppimistavoitteisiin päästään hitaammin kuin ennen.
Ja sinnikkyys. Se loistaa poissaolollaan.
– Jos joku asia on haastava, se on negatiivinen juttu. Yritän selittää oppilaille, että kun opetellaan uutta, ollaan hetken aikaa epävarmuusalueella, Havonen sanoo.
Myös luokanopettaja ja rehtori Marko Jokinen näkee arjessaan koululaistaitojen heikkenemisen ja lisääntyneet työrauhaongelmat.
Ensin alakoulussa huomattiin kädentaitojen heikkeneminen. Osa oppilaista harjoittelee koulussa esimerkiksi saksien käyttöä. Myöhemmin herättiin myös akateemisten taitojen heikkenemiseen.
Miten tähän on tultu?
Suunta aina vain alaspäin
Tutkimus tarjoaa harvoin yksiselitteisiä vastauksia, mutta tämä on selvää: suomalaisoppilaiden oppimistulokset ovat laskeneet jo 20 vuoden ajan.
– Mittausvälineestä riippumatta trendi on selkeästi laskusuuntainen, opetuksen ja oppimisen professori Mari-Pauliina Vainikainen Tampereen yliopistosta sanoo.
Vainikainen on tutkinut oppimistuloksia 25 vuotta ja johtaa Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimuskeskus Realia, joka vastaa oppimaan oppimisen arvioinneista.
Näkymä suomalaisten oppimistuloksiin ulottuu 2000-luvun alkuun saakka. Sen tarjoavat sekä Pisa-tutkimukset että Helsingin ja Tampereen yliopistojen oppimaan oppimisen arvioinnit.
Lisäksi kansainvälisistä matematiikan Timss- ja lukutaidon Pirls-testeistä saa säännöllistä tietoa suomalaisista vuodesta 2011 lähtien. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on tehnyt arviointeja eri koulutusasteilta vuodesta 2014, Opetushallitus oppiainekohtaisesti jo sitäkin ennen.
Pakkopullaa vai väylä parempaan elämään?
Oppimistulosten lasku koskee monia kehittyneitä länsimaita, kuten Suomea, Saksaa ja Islantia. Maita yhdistää se, että niiden elintaso ja koulutustaso lähtivät nousuun jo kauan sitten.
Vainikainen pohtii, että esimerkiksi Virossa tällainen yhteiskunnan suuri muutos on tapahtunut vasta viime vuosikymmeninä. Siksi koulutususko on siellä vahvempi kuin Suomessa.
– Niissä maissa, joissa koulutus on edelleen ihmisten mielissä väylä parempaan elämään, oppimistulokset eivät ole laskeneet samalla tavalla kuin meillä.
Suomalaisten Pisa-huippu nähtiin vuonna 2006. Sitten tapahtui jotain.
Oppimistulosten laskusta on viitteitä jo vuoden 2009 Pisa-tutkimuksessa. Vuoden 2012 oppimaan oppimisen arvioinneissa käyrän suunta on jo selkeä. Välillä alamäki tasaantui hieman. Vuoden 2022 Pisassa näkyy roima pudotus.
– Varsinkin koronan jälkeen oppimistulosten lasku näkyy huomattavan selkeästi kaikissa oppilasryhmissä, Vainikainen sanoo.
Hänen mukaansa pudotus on voimakkain ysiluokkalaisilla tehdyissä tutkimuksissa. Kansainvälisesti vertailtuna Suomi pärjää kuitenkin edelleen hyvin.
Pisa-tulosten perusteella lukutaidossa päästään yhä lähelle kansainvälistä kärkeä, mutta matematiikassa tason lasku on jyrkempi. Vainikainen onkin huolissaan erityisesti suomalaisnuorten matematiikan osaamisesta.
Toisaalta kansainvälisissä matematiikan Timss-mittauksissa pudotus ei samalla tavalla näy.
Tasoerot ovat isoja jo alakouluun tultaessa
Luokanopettaja Marko Jokinen näyttää käsillään parinkymmenen sentin välin, johon oppilaat mahtuivat hänen uransa alussa 30 vuotta sitten.
– Nyt he ovat tässä välissä, hän sanoo ja levittää kätensä jonnekin Teams-ruudun ulottumattomiin.
Jokinen opettaa nelosluokkalaisia salolaisessa Vaskion kyläkoulussa Varsinais-Suomessa. Hänen mukaansa oppilaiden väliset taitoerot ovat tänä päivänä isot jo alakouluun tultaessa. Ennen ne alkoivat näkyä vasta koulutaipaleen aikana.
Suomalaisoppilaiden osaamisen eriytymisvauhti on Pisa-tutkimuksiin peilaten maailman kärkeä.
Tämä on Vainikaisen mukaan ihan yhtä huolestuttavaa kuin oppimistulosten lasku. Kuilu heikosti ja hyvin osaavien välillä kasvaa. Sosioekonomisella taustalla ja maahanmuuttajataustalla on yhä enemmän merkitystä.
Oppimistulokset laskevat voimakkaimmin niillä, jotka osaavat heikoiten. Vainikaisen mukaan Suomessa on nyt huomattavan paljon oppilaita, jotka eivät saavuta hyväksyttävän osaamisen minimirajoja.
Miksi opetella, kun voi googlata?
Koulutuksen merkitys on murentunut joidenkin oppilaiden mielissä.
Viime vuonna ysiluokkalaisilla teetetty oppimaan oppimisen arviointi kertoo, että oppilaat suhtautuvat kouluun huomattavasti kielteisemmin kuin ennen. Samalla yhä useampi uskoo sattuman selittävän koulumenestystä.
Miksi näin on? Vastaus menee Vainikaisen mukaan akateemisesti valistuneiden arvausten puolelle. Ennen koulu oli ensisijainen paikka oppia uusia asioita. Nyt kaikki tieto on muutaman klikkauksen päässä.
– Osa ajattelee, että miksi pitäisi opetella näitä asioita koulussa, kun ne voi googlata.
Vainikaisen mukaan varsinkin arvioinneissa näkyy, miten yhä useampi kyseenalaistaa koulutehtävien hyötyä itselleen ja tekee vähän sinne päin.
Hän uskoo, että nämä asenteet näkyvät myös oppimistuloksissa. On eri asia, osaako oppilas oikeasti huonosti vai pystyisikö hän parempaan, jos viitsisi nähdä vaivaa.
– Ihan varmasti taitotaso on laskenut, mutta on myös tapahtunut merkittäviä muutoksia siinä, miten oppilaat toimivat arviointitehtävissä ja koulussa ylipäätään.
”Arvosana ei ole mikään lahja”
Joillekin oppilaille koulu on hengailupaikka ja pakollinen paha, sanovat Jaakko Sarmola ja Tuula Havonen. Negatiiviset asenteet eivät ole heidän arjessaan valtavirtaa, mutta näkyvät kyllä.
Sarmola opettaa yläkoululaisia Napapiirin peruskoulussa Rovaniemellä ja Havonen Soppeenmäen yhtenäiskoulussa Ylöjärvellä.
– Toki on vaikeaa erottaa, mikä on murrosikään kuuluvaa koulun ja koko yhteiskunnan vastaisuutta ja mikä on sitä, että asenteet ovat muuttuneet negatiivisemmiksi, Sarmola miettii.
Marko Jokisen mukaan alakouluun tullaan mielellään, mutta kouluun sitoudutaan pinnallisemmin kuin ennen.
– On esimerkiksi halua saada hyviä numeroita, mutta kun sen eteen täytyy ponnistella, into lopahtaa.
Havonen on huomannut, että osa yläkoululaisista ei näe oman toimintansa ja tavoitteidensa yhteyttä. Hän joutuu selittämään, että opettaja voi arvioida vain oppilaiden tuotoksia.
– Arvosana ei ole mikään lahja, vaan arvio siitä, miten hyvin tavoitteet on saavutettu. Tämä raja on vähän hämärtynyt myös joillakin huoltajilla.
Kodin tuki ei ole yhtä vahvaa kuin ennen
Kouluttaudu niin saat paremman elämän, kuin mitä meillä on ollut. Tähän tapaan isovanhemmat puhuivat aikoinaan koulutuksen merkityksestä Mari-Pauliina Vainikaiselle.
Sen jälkeen koulutustaso ja elintaso ovat nousseet. Tietoa on saatavilla internetin ja tekoälyn myötä enemmän kuin koskaan. Kehittyneissä länsimaissa koulutuksen merkitystä ei voi perustella samoin kuin ennen.
– Minulla on 20- ja 18-vuotiaat lapset. En minä ole heille pystynyt samalla tavalla puhumaan koulutuksen merkityksestä kuin mitä omat isovanhempani puhuivat minulle, Vainikainen sanoo.
Siitä ei ole tutkimustietoa, heijastuuko yhteiskunnan muutos huoltajien asenteisiin koulua kohtaan. Sen tähän juttuun haastatellut opettajat ovat kuitenkin huomanneet, että kodin tuki koulunkäyntiin ei ole yhtä vahvaa kuin ennen.
Yhä useampi huoltaja kyseenalaistaa koulun auktoriteetin, toimintakulttuurin ja merkityksen. Tämä näkyy esimerkiksi opeteltavien asioiden ja annettujen arvosanojen kritisoimisena.
Segrekaatiokehitys pitää pysäyttää
Miten suomalaisoppilaiden osaaminen saadaan uuteen nousuun?
Vainikainen nostaa yhtenä ratkaisuna segregaatiokehityksen estämisen. Suomen isoissa kaupungeissa asuinalueet ja lähikoulut ovat jo hyvin eriytyneitä.
Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että koulutuksen eriytyminen tuottaa osaamisen eriytymistä. Sosioekonomisesti heikossa asemassa olevia, tukea tarvitsevia tai heikosti opetuskieltä osaavia lapsia ei pitäisi kasata samoihin kouluihin.
Asiaan pystyy vaikuttamaan sekä asuinalueiden suunnittelulla että koulutuspolitiikalla. Vainikainen korostaa, että kunnat päättävät, missä määrin koulun voi valita.
– Sosioekonominen tausta vaikuttaa osaamiseen, mutta pystymme vaikuttamaan siihen, miten paljon se vaikuttaa.
Isoissa kaupungeissa segregaatio on esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten pakkautumista tiettyihin kouluihin. Muuttotappiokunnissa se näkyy esimerkiksi lakkautettuina kouluina.
– Pitää varmistaa, että syrjäseuduillakin pystytään järjestämään laadukasta opetusta ilman että oppilaan pitää istua kolme tuntia suuntaansa jossain kulkuvälineessä.
Maaliin pääseminen vie entistä enemmän aikaa
Tänä päivänä ei voi pitää yhtä vaikeita kokeita kuin ennen, sanovat opettajat. Heistä vaatimustasosta ei silti pidä tinkiä.
– Samoja asioita voi ja pitääkin vaatia, mutta se, mihin oppilaat tuntuvat kykenevän, on heikompaa kuin aikaisemmin. Aikaa pitää käyttää enemmän ja ohjeistusta muuttaa, jotta päästään sinne, minne halutaan, Jaakko Sarmola summaa.
Tutkimuksista löytyy vain epäsuoria viitteitä siitä, että opettajat vaatisivat oppilailtaan vähemmän kuin ennen.
Esimerkiksi Karvi selvitti viime vuonna perusopetuksen joustavia opetusjärjestelyjä. Runsas kolmannes selvityksen opettajista oli joutunut oppilaiden erilaisen osaamisen vuoksi madaltamaan usein tai aina koko opetusryhmän oppimistavoitteita, jotta saivat opetettua kaikille perusasiat.
Toisaalta digitaalisuus on tuonut oppilaille uusia taitoja. Tuula Havonen harjoittelee yläkoululaisten kanssa fysiikan ja kemian laskuja Abitti-editorilla, joka on osa digitaalista ylioppilaskoejärjestelmää.
– Siinä on paljon sellaista, jota emme uskaltaneet 2000-luvun alussa haaveillakaan peruskoululaisen osaavan.
Oppiminen vaatii ponnistelua
Oppilaiden sinnikkyyden puute saa opettajat pohtimaan, miten sinnikkyyttä opetetaan.
Marko Jokinen miettii sinnikkyyden opettamisen ja oppilaiden tukemisen suhdetta. Oppimisen tuki on jokaisen lapsen oikeus, mutta siirrytäänkö tukitoimiin joskus liian helposti? Jääkö oppimiseen kuuluva, epävarmuuden ja ponnistelun vaihe silloin väliin?
Jokisen luokassa oli viime lukuvuoden poikkeuksellisen hyvät tukiresurssit. Välillä hän mietti, oliko ihan kaikki annettu tuki paikallaan.
– Huomasin, että oppilaat eivät enää malttaneet kuunnella edestä annettua opetusta, vaan odottivat herkästi aikuisen apua. Tuleeko tästä heille myöhemmin ongelmia, hän pohtii.
Matemaattisten aineiden opettajien liiton toinen varapuheenjohtaja Havonen kertoo, että aihetta pohdittiin myös Maolin jäsenillassa: Tukeminen on muutakin kuin sitä, että opettaja auttaa kädestä pitäen. Se voi olla myös esimerkiksi koko luokalle esitettyjä, avaavia kysymyksiä.
– Koulussa pitäisi nähdä myös tuen antamisen monipuolisuus.
Yhä vaativampaa opetusta entisin resurssein
Kuin kuolleen sydänkäyrä.
Siltä näyttää käppyrä, joka kuvaa peruskoulujen opetukseen käytettyjä todellisia kustannuksia Suomessa vuosina 2001–2020. Kyse on esimerkiksi opettajiin, tukeen ja opetusmateriaaleihin käytetystä kustannuksista, vuoden 2020 rahassa ilmoitettuna.
– Huomattavasti aikaisempaa vaativampaa opetusta pyöritetään täsmälleen samoilla resursseilla kuin 20 vuotta sitten, koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo summaa OAJ:n keskeisen viestin.
Vaativammalla opetuksella Salo tarkoittaa sitä, että tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on moninkertaistunut, samoin oppilaiden, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi.
Salo korostaa, että jokainen hallitus on halunnut pysäyttää oppimistulosten laskun. Tarvittavan mittaluokan toimia ei ole hänen mukaansa nähty yhdeltäkään.
Perusopetusta voisi Salon mukaan vahvistaa esimerkiksi opetuksen määrää lisäämällä. Lisäksi tarvitaan vahvempaa tukea oppilaille. Tämä edellyttäisi pienempiä ryhmiä tai lisää opettajia luokkiin.
Salo puhuu myös pedagogisesti laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Sen avulla oppilaiden kotitaustasta johtuvia tasoeroja pystytään tasaamaan ja oppivalmiuksia vahvistamaan jo ennen peruskoulun alkua.
Hän pelkää, että hallituksen norminpurkutalkoot iskevät varhaiskasvatuksen laatuun. Tällä hetkellä pedagogista laatua vahvistetaan esimerkiksi siten, että päiväkodinjohtajilta edellytetään kasvatustieteen maisterin tutkintoa.
– Hallitusohjelmassa on kirjaus, jossa tätä ollaan väljentämässä.
Hallitus uudistaa ja leikkaa
Nykyhallituksen ensiratkaisu oppimistulosten parantamiseksi on esi- ja perusopetuksen oppimisen tuen uudistus, jota pannaan parhaillaan käytäntöön kouluissa ja esiopetuksessa.
Hallitus myös lisäsi alkuopetukseen yhden vuosiviikkotunnin matematiikkaa ja yhden äidinkieltä sekä vuosiluokille 3–6 yhden vuosiviikkotunnin äidinkieltä.
Salon mielestä toimet ovat askel oikeaan suuntaan. Samalla hän pohtii, syövätkö leikkaukset toimien hyötyjä: hallitus myönsi tuen uudistukseen 100 miljoonaa, mutta leikkasi kuntien valtionosuuksista 75 miljoonaa euroa.
Salo pelkää, että tiukassa kuntataloudessa leikkaukset johtavat muihin säästöihin kouluissa: yleisiä ryhmäkokoja suurennetaan tai ylimääräisiä opetustunteja tai jakotunteja vähennetään.
– Nykyinen hallitus pyrkii edistämään oikeita toimia, mutta mikäli kustannuskehitys pysyy aiemman kaltaisena, eivät toimet toteudu kunnissa ja kouluissa.
Aikaisemmin moni kunta tarjosi enemmän opetustunteja kuin valtakunnallisen minimin. Nyt megatrendi on Salon mukaan se, että ylimääräisiä tunteja karsitaan. Osassa kuntia opetustuntien määrä ei siis lisäänny uudistuksen myötä ollenkaan.
Mari-Pauliina Vainikainen toivoo, että tuen uudistuksen myötä oppilaat todella saisivat tukea koulusta ja taustasta riippumatta, ja että tukea saisivat erityisesti heikoiten osaavat. Hänestä resursseja pitää antaa enemmän niille alueille ja kouluille, missä haasteet ovat suurimpia.
– Tämä periaate pitää säilyttää resurssien jaossa varsinkin silloin, kun jaetaan niukkuutta.
Luokalta seuraavalle vasta, kun perusosaaminen on kunnossa
Jaakko Sarmola, Tuula Havonen ja Marko Jokinen kaipaisivat järeämpiä muutoksia.
Heistä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita pitäisi selkeyttää ja muuttaa vastaamaan tämän päivän tarpeita. Nykyiseen opsiin on tehty montataiteen perusopetus, osapäivitystä, mutta se pohjaa edelleen vuoden 2014 kokonaisuudistukseen.
Heistä eri oppiaineisiin pitäisi linjata selkeät, valtakunnalliset ja vuosiluokkakohtaiset oppimistavoitteet. Osaamisen minimivaatimukset linjattaisiin erikseen.
– Luokalta siirryttäisiin seuraavalle vasta sitten, kun perusosaaminen on kunnossa. Ja toisen asian osaamisella ei voisi kompensoida jonkun muun asian osaamista, Tuula Havonen sanoo.
Jaakko Sarmolan mielestä koulua pitää kehittää pitkäjänteisesti.
– Pitää tutkia, mikä toimii, reagoida tutkimustuloksiin ja muuttaa niiden perusteella esimerkiksi opsin perusteita, hän sanoo.
Opettajat pohtivat myös opsin perusteiden ja tuntijaon suhdetta. Heistä pitäisi varmistaa, että opettajilla on aikaa opettaa kaikki, mitä opsissa linjataan.
Toivomuksia saa esittää, mutta opettaja päättää
Entä pitäisikö opettajien tehdä asioita toisin, kun oppilaiden osaaminen heikentyy?
Suomen luokanopettajien hallituksen varajäsen ja ex-puheenjohtaja Marko Jokinen ajattelee, että luokanopettajan työssä on rönsyilyn vaara. Erityisesti some houkuttelee vertailemaan omaa työtä kollegoiden aikaansaannoksiin, jolloin olennainen voi hämärtyä.
– Somesta tulee helposti vääristynyt kuva siitä, mitä kaikkea koulussa pitäisi ehtiä tehdä
Sarmola on Äidinkielen opettajain liiton perusopetusryhmän jäsen. Hän alleviivaa opettajan autonomiaa ja ammattitaitoa. Opettaja päättää työtavoista ja materiaaleista. Opettaja noudattaa opsia, tunnistaa oppilaiden haasteet ja tarjoaa tukea.
– Ja tulee vaatimuksia sitten yhteiskunnalta, oppilailta tai huoltajilta, niin opettaja ei saa antaa periksi. Toivomuksia saa esittää, mutta opettaja päättää.
Havosen mielestä opettajien yhteistyöstä on hyötyä. Hänen koulussaan matemaattisten aineiden opettajat suunnittelevat opeteltavat sisällöt ja arviointikriteerit tarkasti yhdessä. Oppiaineet ylittäville kokonaisuuksille on valmiit perinteet.
– Näin säästetään aikaa, ja opetus ja arviointi on mahdollisimman yhtenäistä.
Arvostus tai sen puute näkyy euroissa
Valtaa pitävät eivät arvosta koulua, täräyttää Tuula Havonen.
Hänen mielestään arvostuksen pitäisi näkyä koulutukseen satsattuina euroina.
– Asenneongelma koulua kohtaan on yhteiskunnallinen.
Mari-Pauliina Vainikaisen mukaan myös koulun merkitystä pitää miettiä uudelleen, kun asenteet koulua kohtaan muuttuvat.
– Miten saamme luotua koulusta sellaisen paikan, johon oppilaat haluavat sitoutua ja jonne he haluavat tulla joka päivä.
Hän korostaa yhdessä luodun toimintakulttuurin ja hyvän johtamisen merkitystä. Niiden avulla kouluyhteisö voi olla vahva myös alueilla, joilla lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset.
– Rehtori ja koulun toimintakulttuuri vaikuttavat suoraan siihen, miten hyvin opettajat voivat ja miten oppilaat kokevat tulevansa kohdatuksi ja kuulluksi.
Jaakko Sarmola korostaa, että oppilaiden kiireettömälle kohtaamiselle on jäätävä aikaa.
– Jokaisen opettajan tehtävä on pitää huolta siitä, että jokaisen oppilaan on hyvä olla koulussa. Se ei ole pois opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumisesta.
Että nuori ei syrjäytyisi
Miten hyviä suomalaisoppilaiden lopulta pitäisi olla?
Vainikainen palaa tasa-arvoisen peruskoulujärjestelmän ydintavoitteeseen.
– Että joka ikinen lapsi ja nuori saa taustastaan ja asuinpaikastaan riippumatta tarvittavat tiedot siihen, että pärjää jatko-opinnoissa ja elämässään muutenkin.
– Ja että yksikään nuori ei syrjäydy siksi, ettei ole saanut koulusta riittäviä tietoja ja taitoja, Havonen lisää.
Oppimistulosten kehityksestä Vainikainen on varovaisen toiveikas. Hän uskoo, että korona-ajan oppimisvaje helpottaa tulevilla mittauskierroksilla.
– En usko, että oppimistulosten lasku jatkuu yhtä voimakkaana, kuin mitä se on muutaman viime vuoden aikana ollut. Toki olemme jo tilanteessa, jossa vaaditaan toimenpiteitä.
OAJ:n Jaakko Salo lisää, että Suomi ei pärjää nykyisen kaltaisena korkean kehityksen maana, ellei osaamisen näivettymiskierrettä käännetä uuteen nousuun.
– Tämä edellyttää koulutuspanostuksia norminpurun ja leikkausten sijaan.
Ehdotuksia suunnan muuttamiseksi on tulossa
Jos oppimistulosten parantaminen olisi helppoa, se olisi jo tehty. Juttuun haastateltujen opettajien mielestä asialle on silti tehtävä jotain.
He ja OAJ:n Salo ovat mukana opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä, joka valmistelee toimenpiteitä perusopetuksen oppimistulosten nostamiseksi. Ryhmä aloitti työnsä viime vuoden maaliskuussa.
Tuula Havosesta tuntuu, että ministeriössä ja Opetushallituksessa ollaan tilanteesta aidosti huolissaan.
– Nyt ollaan valmiita löytämään ratkaisuja ja tekemään konkreettisia toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi.
Jaakko Sarmolan mukaan tarvitaan konkreettisia toimia, jotka koskevat koulutusjärjestelmää ja koulutuksen järjestäjiä. Myös opettajien täytyy kyetä muuttamaan omaa toimintaansa.
Hän odottaa monipuolista toimenpideluetteloa, joka on kuitenkin riittävän tiivis, että sen pystyy oikeasti toteuttamaan.
– Ja vaikka ministeriö ja päättäjät miettisivät mitä, niin tästä muutoksesta ei selvitä ilman rahaa, Marko Jokinen lisää.
Työryhmän tuloksia pääsee lukemaan ensi kesänä. Se julkaisee toimenpide-ehdotuksensa viimeistään 15. kesäkuuta 2026.