Prinsessa kulkee sairaalan käytävillä yllään hepeniä ja helmiä, kannoillaan hovineito Christina von Heyroth. Prinsessa hauskuuttaa kyläläisiä ja saa autistisen pojan puhumaan. Prinsessa puhuttelee lääkäriä opiskelijaksi, prinsessa ryöstäytyy tanssiin, prinsessa väistelee lobotomian uhkaa.

Arto Halosen ohjaama hurmaava elokuva pohjaa todelliseen henkilöön, Anna Lappalaiseen (1896–1988), joka vietti elämästään yli 50 vuotta Tuusulan Kellokoskella mielisairaalassa. Vuosien saatossa entinen kabareetanssija ja valovoimainen persoona sai osakseen arvostusta niin potilastovereilta, hoitohenkilökunnalta kuin kyläyhteisöltäkin.

Ohjaaja uskoo manipulaation voimaan hyvässä ja pahassa. Kun mielen sairaudesta kerrotaan positiivisessa valossa, ennakkoluulot hälvenevät.

– Yleensä erilaisuus koetaan pelottavaksi, mutta se voi olla myös kaunista. Minua Prinsessan tarinassa kosketti juuri poikkeuksellinen erilaisuuden kauneus, Halonen sanoi ennakkonäytöstä saatelleen koulukampanjan avauksessa.

Mielenterveyden keskusliiton järjestämä kampanja on paikallaan. Liiton mielenterveysbarometrin mukaan nuorten asenteet psyykkisesti sairastuneita kohtaan ovat kiristyneet kouluampumisten jälkeen.

Koulukampanjassa halutaan tehdä psyykkinen sairaus nuorille ymmärrettävämmäksi ja vähemmän pelottavaksi. Samalla käydään läpi keinoja, joilla voi tukea omaa ja toisten mielenterveyttä: kohtaamista, pysähtymistä, erilaisuuden ymmärtämistä.

Kampanjan kohderyhmiksi on ajateltu lähinnä lukio- ja ammattikouluikäisiä nuoria. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni näkisi Prinsessan ja että siitä keskusteltaisiin oppilaitoksissa. Elokuvan voi tilata Koulukino-esitykseksi, ja nettisivuilta löytyy opetusta tukeva materiaali.

Koulukin ruokkii narsismia

Mielenterveysongelmia on hyvä ymmärtää senkin takia, että ne koskevat yhä useampaa, vaikka harva päätyy psykiatriseen sairaalaan.

Ennen meni rikki selkä raskaassa työssä, nyt rikkoutuu mieli. Mielenterveysongelmat ovat ohittaneet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet Suomen yleisimpänä kansansairautena. On arvioitu, että joka viides nuori voi henkisesti pahoin. Jokaisessa koulussa on oppilaita, joiden vanhemmilla on mielenterveysongelmia.

Kampanjaan liittyvässä seminaarissa pääsi ääneen myös kouluväki. Rehtori Olli Daavittilan mukaan odotamme itseltämme ja toisiltamme selviytymistä, voittamista, kauneutta ja terveyttä.

– Nämä odotukset ovat riskitekijöitä, sillä jokainen on välillä heikko ja sairas, jokainen häviää.

Elokuva kertoo myös yhteisöllisyydestä, joka on Prinsessan selviytymisen kantava voima. Hän löytää sairaalasta ihmisiä, jotka uskovat häneen ja joille hän voi olla hyödyksi.

Daavittila harmittelee yhteisöllisyyden laimeaa läsnäoloa koulussa. Vaikka koulu olisi oiva paikka yhteen kasvamiselle ja yhdessä tekemiselle, siellä keskitytään ihannoimaan yksilösuorituksia.

– Koulu saa narsistisen persoonallisuuden kukkimaan. Meillä on yhä enemmän ihmisiä, jotka tarvitsevat ihailua ja vahvuuden tunnetta. Jos menestystä ei tule, se voi johtaa täydelliseen luhistumiseen, rehtori sanoi.

Daavittila johtaa Keskuspuiston ammattiopistoa Helsingissä. Ammatillisen erityisoppilaitoksen tuhannesta oppilaasta sadalla on taustallaan diagnoosi psyykkisestä pitkäaikaissairaudesta.

– Jokaisella meillä on kehityshistoriamme, mutta mielen hyvinvointi ei ole vain yksilöstä kiinni. Hyvinvoinnilla on paljon tekemistä sen kanssa, kuinka oppilaitos on organisoitu, miten pidetään yllä hyvää ilmapiiriä, miten koulutetaan henkilöstöä ja annetaan nuorille mahdollisuus tuoda esiin omia ajatuksiaan.

Mielenterveyttä tukevien rakenteiden luominen kouluun on pitkäjänteistä työtä, eikä sitä hoideta yhdellä koulutustilaisuudella, Daavittila muistutti.

– Johdolla on suuri vaikutus siihen, miten erilaisuutta otetaan huomioon. Liian kunnianhimoiset tavoitteet tappavat hyvinvointia.

Erilaisuutta ei saa suvaita

Elokuvaa kiitteli myös kirjailija ja filosofian opettaja Arno Kotro. Yksi hyvä tarina vaikuttaa enemmän kuin sata saarnaa.

– Mielenterveyden ongelmista on helpompi puhua kuin ennen, mutta edelleenkin on helpompi kertoa kollegalle toipuneensa syövästä kuin psykoosista. Voitettuinakin mielenterveyden ongelmat leimaavat herkästi koko ihmisen, Kotro pohti.

Prinsessa tulee ylistäneeksi kylähulluja, jotka saavat meidät niin sanotut normaalit näyttämään huvittavilta tärkeilijöiltä. Elokuva inspiroi Kotroa muistelemaan joitakin opettajiaan.

– Jos he eivät olleet ihan kylähulluja, niin paljon ei kyllä puuttunut – mutta he olivat parhaita opettajia lennokkaine ja luovine menetelmineen! Opettajat eivät saa tasapäistyä liikaa.

Filosofiaa harrastavan Kotron korvaan särähti seminaarin puhe erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

– Kun puhutaan erilaisuudesta, oletetaan, että jokin on samanlaista, tavallista, normaalia. Mutta miettikääpä hetki ja etsikää tuttavapiiristänne yksi tavallinen ihminen, Kotro haastoi.

Erilaisuuden hyväksymisestä on helppo puhua, mutta mikä on fraasin painoarvo, jos emme siedä kollegaamme, joka jauhaa ärsyttävästi purkkaa tai käyttää vääränvärisiä vaatteita?

Kotron karvat nostaa pystyyn myös lause, jonka mukaan ”meidän pitää suvaita erilaisuutta” – suvaitseminen kun sisältää ajatuksen, että kohteessa on jotain vikaa, mutta me olemme niin hyviä ihmisiä, että kestämme sen.

Pienten eleiden voima

Mielenterveys rakentuu kokemukselle siitä, että on riittävän hyvä, että kelpaa. Anna Lappalaiselta tämä usko puuttui, koska äiti hylkäsi hänet. Annan avuksi astui mielikuvitus ja hän teki itsestään kuninkaallisen – hullu mutta nerokas teko, jolla hän pelasti oman ihmisarvonsa ja pysytteli hengissä!

Koulu voi ruokkia oppilaan kokemusta kelpaavuudesta joka hetki. Mielen hyvinvoinnin tukeminen lähtee siitä, miten kohtaamme käytävällä.

Rehtori Daavittilalla on tapana sanoa vastaantuleville oppilaille reippaasti hyvää huomenta. Ensin oppilas ehkä murahtaa huppunsa alta jotain, seuraavalla kerralla hän saattaa jo vilkaista silmiin ja viikon päästä vilkahtaa ehkä hymy.

– Tervehtiminen kertoo, että nuori on huomattu, että häntä arvostetaan, että hänellä itselläänkin on oikeus olla avoin ja ottaa kontaktia.

Daavittilan mukaan hyvää oloa ruokkivat myös kannustus ja palkitseva asenne.

– Suomessa ollaan liian asiallisia ja vähäeleisiä. Kiitosta ei osata jakaa, kommunikaatiossa on liian vähän tunnetta mukana. Oppilaat kaipaavat useammin lausetta: ”Hienoa, tämä menee hyvin eteenpäin!”

www.mtkl.fi

www.prinsessaelokuva.fi

www.koulukino.fi

Mielenterveyden keskusliitto on mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien sekä heidän läheistensä kansalaisjärjestö. Siihen kuuluu 190 jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea ja niiden kautta yli 21 000 henkilöjäsentä.

Mielenterveyden keskusliitto on Euroopan suurin mielenterveysalan kansalaisjärjestö.