Maan talouden kannalta tärkeä työurien pidentäminen on ollut hallituksen ykkösteemoja jo muutaman vuoden ajan. Vuonna 2009 se päätti, että vanhuuseläkkeen alaikärajaa nostetaan. Kun asia ajautui kiistaksi työmarkkinajärjestöjen kanssa, se vietiin kahteen työryhmään. Toinen päätti työnsä riitaisena, mutta toinen kirjasi työuran jatkamisen keinoiksi työkyvyn edistämisen, työhyvinvoinnin parantamisen, työuran pidentämisen alkupäästä ja työllistämisedellytysten parantamisen koko työuran aikana.

Nyt maan hallitus ilmoittaa pyrkivänsä jatkamaan suomalaisten työuria nuorison avulla. Hallitus sopi budjettiriihessä, että ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen opiskelijavalintoja uudistetaan. Ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään, mikä suosii ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevia. Opinto-ohjausta lisätään kautta linjan ja opintoraha sidotaan aiempaa tiukemmin opintopisteisiin. Indeksiin opintotukea ei sidota, mikä merkitsee sen asteittaista vähenemistä. Toimien uskotaan alentavan merkittävästi ikää, jolloin nuoret siirtyvät tutkinnon suorittaneina työelämään.

Samaan aikaan Elinkeinoelämän keskusliitto ajaa yleisen eläkeiän nostoa jopa 70 vuoteen. Pääministeri Mari Kiviniemi puolestaan sanoo patistelleensa työmarkkinajärjestöjä, jotta ne saisivat aikaan konkreettisia esityksiä työurien pidentämiseksi.

Juuri valmistunut Eläketurvakeskuksen tutkimus kuitenkin osoittaa, että suomalaiset haluavat jatkaa työelämässä aikaisempaa pitempään jo nyt, jos käytetään oikeita lääkkeitä. Eläkkeelle siirrytään nykyään keskimäärin 60-vuotiaana, mutta joka kolmas suomalainen olisi valmis jatkamaan työssä 63-vuotiaaksi.

Keskustelu työurien pidentämisestä tuntuu kulkevan jälkijättöisesti ja todellisuudesta irrallaan. Budjettiriihessä sovitut toimet tuskin oleellisesti kasvattavat työuria. Ja miksi pitäisi lähteä keksimään pyörää uudelleen, kun jo nyt tiedetään, millä keinoilla työssä jaksetaan nykyistä pitempään?

Muutaman vuoden takainen eläkeuudistus ja siihen liittyvä superkertymä ovat lisänneet suomalaisten halua pysyä töissä. Vielä enemmän auttaa, jos työpaikoilla on myönteinen, työssä jaksamista edistävä ikäpolitiikka ja hyvät työolot. Työn kuormittavuus ja työssä koetut erilaiset epävarmuustekijät, kuten lomautukset, aikaistavat eläkesuunnitelmia. Samaan päätyi keväällä työnsä jättänyt Rantalan työryhmä.

Suomalainen työelämä on poksahdellut viime vuodet kuin kaurapuuro lieden kuumalla levyllä. Lomautukset ja irtisanomiset ovat olleet jokapäiväisiä uutisia. Työmotivaatio on useilla aloilla laskenut ja sairauspoissaolot ovat lisääntyneet.

Kepillä suomalaisia ei saada pysymään työelämässä. Jos työuria halutaan pidemmiksi, on työoloja parannettava. Kunnissa se merkitsee ensimmäisenä lomautuksista luopumista. Hallituksen kannattaakin suunnata sanansa työnantajille työmarkkinajärjestöjen sijaan. Kunnille pitää sanoa ”kova sana”, jotta ne hakevat keinot talouden paikkaamiseen muutoin kuin lomauttamalla.

Lausunnolla ollut tuntijakotyöryhmän esitys voi toteutuessaan viedä ojasta allikkoon.

Esityksessä ei ole loppuun asti mietitty, mihin esitetyt muutokset johtavat. Pahimmillaan lopputuloksena on, että opettajat tai opetustilat loppuvat kesken. Vaarana on myös, että oppilaille tulee keskelle päivää hyppytunteja.

Työryhmän tuntijakomalli vaikuttaisi myös opettajien työllisyyteen. Vaikka työryhmä esittää valinnaisuuden lisäämistä, valinnaisuus on etenkin maaseutukouluissa pitkälle näennäistä. Valinnaisuuden lisääminen esitetyllä tavalla heilauttelisi opettajien opetustuntien määrää. Se puolestaan johtaisi määräaikaisuuksien ja kelpoisuutta vailla olevien opettajien määrän kasvuun.

Tuntijakotyöryhmän esitys ei ole esitetyllä tavalla toteutettavissa vaan asia on pantava uudelleen pohdittavaksi.