Suomi tunnetaan maailmalla nykyään erityisesti kahdesta asiasta, Nokiasta ja korkeatasoisesta koulutuksesta. Koulutuksesta on tullut brändi lähinnä suomalaisten Pisa-menestyksen ansiosta. Kansainvälinen kiinnostus Suomen koulutusjärjestelmää, opettajankoulutusta ja muuta korkeakoulutusta sekä ammatillista koulutusta kohtaan on kasvanut. Valtioneuvosto käynnistikin vuosi sitten keväällä hankkeen, jolla pyritään edistämään koulutusosaamisen vientiä ja synnyttämään alalle vahva yritysklusteri.

Koulutusosaamisen myynnistä Suomi sai juhannuksen alla solmituksi ensimmäisen sopimuksen Arabiemiirikuntiin. Viisivuotinen sopimus pitää sisällään 29 opettajan ja kahden rehtorin lähdön Abu Dhabiin ja Al Ainiin kehittämään etenkin 6–10-vuotiaiden oppilaiden opetusta ja koulujärjestelmää. Heidän erityisenä tehtävänään on osaamisen kehittäminen englannin ja arabian kielessä, matematiikassa ja luonnontieteissä sekä informaatiotekniikassa.

Kysymys ei kuitenkaan ole opettajien myymisestä Arabiemiirikuntiin kuten julkisuudessa virheellisesti uutisoitiin. Lähtijät on valittu hakuprosessin jälkeen ja he ovat työsuhteessa paikalliseen opetushallitukseen.

Tehty sopimus on suunnitellussa koulutusviennissä vasta pieni askel, mutta pääavauksena suuri ja merkittävä. Sitä on kuvattu jopa historialliseksi kumppanuusohjelmaksi.

Mutta jotta suomalaista koulutusosaamista päästäisiin markkinoimaan maailmalle, voitettavana on monia haasteita. Vaikka Suomi komeilee nuorten osaamista vertailevien Pisa-tutkimusten huipulla, meidän oma koulutuksemme ja tutkimuksemme ei nykyisellään ole riittävän kansainvälistä luomaan uskottavuutta. Suomalaisten oma kansainvälinen osaaminen on edelleen riittämätöntä, mikä heijastuu esimerkiksi suomalaisten vähäisenä edustuksena koulutukseen vaikuttavissa maailmanjärjestöissä kuten OECD:ssä, Maailmanpankissa ja niin edelleen. Haastetta riittää vielä myös koulutusstrategian kehittämisessä.

Koulutusviennille onkin haettava useita kärkiä. Yksi niistä on opiskelijavaihto. Se kuitenkin tilastojen mukaan takkuilee. Halu tulla opiskelemaan Suomeen on hiipumassa ainakin jossain määrin ja ainakin hetkellisesti. Sen lisäksi, että saamme myydyksi koulutusosaamistamme ulkomaille, meidän on saatava houkutelluksi opiskelijoita korkeakouluihimme ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Heidän avullaan Suomen koulujärjestelmästä kulkeutuu suoraan ja välillisesti tietoa Eurooppaan ja sen ulkopuolelle.

Koulutusviennin menestys edellyttääkin Suomelta myös aidosti kansainvälisiä kotimarkkinoita ja avarakatseisuutta. Suomessa on ymmärrettävä, että koulutuksen monikulttuurisuus on voimavaramme, jota voidaan hyödyntää myös koulutusviennissä.

Nyt lähtevät suomalaisopettajat ovat eräänlaisia pioneereja. He ovat lähetystyössä ja onnistuessaan he avaavat niitä portteja, joiden kautta avautuvat todelliset koulutuksen vientimarkkinat.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK esittää koulun ulkopuolisia kielikouluja ratkaisuksi kieltenopetukseen. EK:n mielestä ns. pakkoruotsin sijasta olisi siirryttävä pakkotarjontaan, johon ruotsin lisäksi kuuluisivat venäjä, saksa, kiina ja portugali. Ulkopuolelta ostetulla opetuksella vastattaisiin sen mukaan työelämän tarpeisiin.

Kielten opetuksen ulkoistaminen tuntuu helpolta ratkaisulta. Todellisuudessa ulkopuolisen opetuksen nivominen peruskouluun olisi hankalaa. Olisi varsin epätodennäköistä, että niin saataisiin kieltenopetusta parannettua. Todennäköistä olisi, että kieltenopetuksen taso laskisi, koska opettajien tason valvonta heikkenisi. Ulkoistaminen ei myöskään tulisi nykyjärjestelmää edullisemmaksi, koska kielikoulut ovat kalliita.

Jos kieltenopetusta halutaan kehittää palvelemaan työelämän tarpeita nykyistä paremmin, ainoa ratkaisu on suunnata opetukseen lisäresursseja.