Iso-Kukkasen rantanurmella aamuvoimistellaan itämaiseen tapaan. Jalat nousevat hitaasti, kädet leyhyvät kesätuulessa kuin perhosen siivet.

Toisena hetkenä tärkeintä on vauhti ja voitto. Hauholainen Mikko Reitti puskee maaliin Teräsope-kisan miesten sarjan voittajana. Takana on kaksisataa metriä 16-asteisessa järvivedessä, kuusi kilometriä pyöräilyä ja puolitoista kilometriä maastojuoksua.

– Polkeminen yksivaihteisella Nastolan kirkonmäelle oli kovaa, luokanopettaja huohottaa.

Opettajien kesäpäivät ovat leppeää liikuskelua, omien rajojen koettelua ja kaikkea siltä väliltä. Näyttämönä toimi tänä vuonna Pajulahti, joka on kasvanut vuonna 1929 perustetusta naisten voimistelukodista monipuoliseksi liikuntakeskukseksi.

Lajien rikkautta

Liikuntatuokioiden välillä pitää tankata. Pajulahden ravintolan ikkunoista aukeaa huikea järvimaisema. Lounasta nauttii raisiolainen opettajajoukko, jonka mielestä kesäpäivillä parasta on mahdollisuus kokeilla erilaisia lajeja.

Sanna Turunen testasi flexi-baria, Marju Ekman kokeili jousiammuntaa. Kesäpäivien vakiovieras voitti taannoin triathlonin, mutta vuosien myötä kilpailuvietti on vähentynyt, ja tällä kertaa Ekman keskittyy harrastelajeihin.

– Esimerkiksi korkeushypyn ponnistus on niin raju, että nilkat ovat vaarassa. Mutta ehkä 60-vuotiaana tulen ja räväytän taas, Ekman suunnittelee.

OAJ:n hallituksessakin vaikuttanut Saila Rintee kisasi mölkyssä ja kävi itsepuolustustunnilla hakemassa selviytymisvinkkejä väkivaltatilanteisiin. Kouluissa on yhä enemmän aggressiivisia oppilaita, ja Rintee on joutunut itsekin oppilaan hyökkäyksen kohteeksi.

Tyylikkäästi kanootilla

Myös Tampereen Kaukajärven yläkoulusta on tultu kesäpäiville työporukalla. Kun kollegat keinahtavat vesille kajakkikaksikossaan, Maarit Lehtimäki ottaa kuvia tulevia merkkipäiväjulkaisuja varten.

– Te ootte tosi hyvän näköisiä hei! Puvut shiftaa hienosti kanootin väreihin!

Äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Lehtimäki muistaa viime lukuvuodelta monta ratkiriemukasta hetkeä työkavereiden kanssa. Työnantajan säästötoimet hän puolestaan unohtaisi mieluusti jos voisi, mutta leikkaukset ovat todellisuutta, ja ensi syksynä Lehtimäkikin joutuu opettamaan entistä suurempia ryhmiä.

Beachvolley-kisasta palaileva Leena Ikonen Leppävirran lukiosta ammentaa liikunnasta iloa, virtaa ja tehokkuutta työn tekoon. Töissä on Ikosen mielestä hirmu mukavaa, ja lukuvuodesta jäi hyvä mieli.

– Oli mahtavaa, että kaikki pitkän matikan kirjoittajat pääsivät läpi!

Painonnosto nuorentaa

– Liikunta purkaa paineita, lisää keskittymiskykyä, vaikuttaa positiivisesti minäkuvaan, vähentää sairastumisen riskiä, ehkäisee ylipainoa, helpottaa uusien asioiden oppimista...

Koululiikuntaliiton toiminnanjohtajalta Kristiina Jakobssonilta perustelut opettajien liikuttamiselle eivät lopu. Jakobssonia säestää liiton puheenjohtaja Raija Vahasalo.

– Hyvä fyysinen kunto on edellytys sille, että opettaja jaksaa tehdä työtään.

Jakobssonia pitävät liikkeessä pienet lapset ja lenkkeily. Vahasalo pyrkii jumppaamaan joka aamu, ja painonnostoon hän sai kipinän kuntokampanjassa.

– Painonnosto nuorentaa ja pitää hartiat ja yläselän kunnossa, kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja mainostaa.

Yhteishengen hoitoa

Koululiikuntaliitto liikuttaa ansiokkaasti Suomen kouluväkeä. Power Mover tanssittaa vuosittain yli 80 000:ta lasta ja nuorta opettajineen. Viime vuoden lopussa Suomeen oli perustettu 12 000 uutta kerhoa. Suosituimpia ovat liikuntakerhot, joille Koululiikuntaliitto on tuottanut runsaasti materiaalia.

Opettajia liikutetaan kesäpäivien lisäksi talvipäivillä ja sopulivaelluksilla. Yli 1 000 opettajaa on rekisteröitynyt liiton Internet-kuntokortin käyttäjäksi. Piireissä opettajat ottavat mittaa toisistaan salibandy- ja kaukalopallokentillä. Monia kiehtoo golf ja juoksu.

– Usein käy niin, että kun yksi opettaja aloittaa lenkkeilyn, muutkin innostuvat juoksemisesta, Länsi-Uudenmaan piirin liikuntavastaava Sari Manninen tietää.

Liikunnan ilo tarttuu, ja mitä useampi opettaja voi hyvin, sitä parempi on opettajainhuoneen henki.

Kesäpäivien konkareita

Koululiikuntaliitto jakaa vuosittain Erkin Sauva -kiertopalkinnon. Tänä vuonna palkittiin Etelä-Pohjanmaan piiri aktiivisesta opettajakilpailuihin osallistumisesta.

Pajulahden pihalla reippailee vastaan Erkki Kangasniemi, joka on ollut mukana kesäpäivillä liki 30 kertaa. Minuuttiaikataulu hellittää, kun Kangasniemi väistyy elokuussa OAJ:n puheenjohtajan paikalta, mutta liikuntaa hän tuskin pystyy lisäämään – vuodessa taittuu jo nyt tuhat kilometriä suksilla ja toiset tuhat rullaluistimilla, sekä lisäksi aimo annos golfia ja tennistä.

– Muissa ammattiliitoissa vastaaviin tapahtumiin osallistutaan aktiivisemmin. Ehkä opettajat luulevat, että tänne tullakseen täytyy olla kovakuntoinen himourheilija, Kangasniemi harmittelee tapahtuman hupenevaa osanottajamäärää.

Pajulahdesta löytyy vielä Erkkiäkin kokeneempia konkareita, sillä Jukka-Pekka Sarkkinen, 69 v, ja Martti Rouvinen, 73 v, ovat olleet mukana kuudella vuosikymmenellä. Yleisurheilusta innostuneiden herrojen mielestä kilpailemista pidetään turhaan pelkästään pahana – sehän antaa liikunnan harrastamiselle selkeän tavoitteen.

Kirkas tavoite on myös liikunnan opetuksen viisasten kivi.

– Oppilaiden innostus nojaa siihen, että he tietävät aika tarkastikin, mistä tunnilla on kyse, eli mikä on juuri tämän tunnin ja mikä lukukauden tavoite, toteaa Sarkkinen, joka on yltänyt moniin Suomen mestaruuksiin veteraanikisoissa.

Zumbataan katolla

Kouluasiat vilahtavat puheissa kadotakseen kolmen päivän aikana kesätuuleen.

Pajulahden rantasaunassa on oiva tasakatto, jolla sopii vaikka zumbata. Opettaja Eeva-Liisa Bonetin mielestä zumba uppoaa suomalaisiin siksi, että lattarimusiikki tuo aurinkoa, joka meiltä puuttuu. Zumba on tarpeeksi erilaista ollakseen kiinnostavaa, mutta ei liian vaikeaa.

Turkoosien housujen toinen lahje on kääritty polveen, toinen lahje on pitkänä. Erityisellä housulookillaan opettaja viestittää, että zumbassa kaiken ei pidä mennä prikulleen. Jokainen saa mennä omalla tyylillä ja taidolla.

Tunnilla jalat, kädet, rintakehä ja lantio pistetäänkin sellaiseen vauhtiin, että ensikertalainen menee somasti sekaisin. Tekeminen sinne päin tuntuu vapauttavalta.

– Parasta on, jos ryhmä tulee tunnille hiljaisena hiipien ja lähtee pulisten, hymy huulilla ja rinta rottingilla, Helsingin yhteislyseon erityisluokanopettaja Bonet sanoo.