Educa 2010 -messut tarjosivat kahden päivän aikana jokaiselle jotakin: 75 seminaaripuheenvuoroa, hemmottelua Keitaalla ja ohjelmaa Opettajan olohuoneessa aina bloggausvinkeistä kirjailijatapaamiseen. Tulevaisuuden oppimisympäristöihin pääsi tutustumaan osallistumalla työpajoihin ja seuraamalla demonstraatioita. Mediakasvatuksen kujalta sai eväitä medialukutaidon kehittämiseen eri-ikäisten kanssa.

Vuorovaikutus suojaa

Perjantaina salintäyden kuulijoita keräsi dosentti Nina Sajaniemen puheenvuoro laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Sajaniemen mukaan laadukas päivähoito ja etenkin tasokas vuorovaikutus on erityisen tärkeää, sillä se suojaa lapsen aivojen kehitystä.

– Se, kuinka lapsen aivot kehittyvät vaikuttaa taas siihen, kuinka hyvin hän voi tulevaisuudessa. Laadukkaan vuorovaikutteisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on vahvistaa ihmisen elämänhallintaa ja se jos mikä lisää hyvinvointia.

Laadukas vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa suojaa kehitystä siinäkin tapauksessa, että lapsen ympärille on kasautunut psykososiaalisia riskitekijöitä.

– Mitä enemmän sijoitetaan varhaiskasvatuksen palveluiden kehittämiseen, sitä enemmän saavutetaan säästöä myöhemmin.

Sajaniemi heittää haasteen päättäjille todeten, että korkealaatuisten palveluiden kehittämiseen on tarpeeksi rahaa.

– On arvioitu, että viidellä prosentilla maailman aseteollisuuteen ja armeijan koulutukseen vuonna 1999 käytetyistä varoista olisi voitu taata peruskoulutus, terveydenhuolto, ravinto, juomavesi ja viemäröinti kaikille ihmisille.

Lapsilta leikataan

Juuri kun Sajaniemi oli todistanut, kuinka oleellisen tärkeää laadukas varhaiskasvatus on, Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland puhui omassa puheenvuorossaan siitä, kuinka juuri lapsiperheille annettavia etuuksia ja palveluita on viime vuosina leikattu rajusti.

Tuloerojen kasvu on Suomessa OECD-maiden nopeinta. Kun vuonna 1995 alle viisi prosenttia lapsiperheistä eli köyhyysrajan alapuolella, nyt arvioidaan luvuksi 14 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että yli 150 000 lasta elää köyhässä perheessä. Yksinhuoltajien lapsista peräti kolmannes elää köyhyysrajan alapuolella.

– Ensimmäiset neurologiset tutkimukset vahvistavat, että köyhille äideille annettu taloudellinen tuki laskee lasten stressitasoa ja vaikuttaa positiivisesti heidän neurologiseen kehitykseensä.

Tutkimukset kertovat myös, että leikkaukset peruspalveluista lisäävät erityispalveluiden tarvetta. Kalland viittasi opettajien lomautuksiin ja YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukseen, jonka mukaan Suomen tulee ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin, jotta kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin asuinkunnasta riippumatta.

Palveluiden laiminlyönti tulee kalliiksi yhteiskunnalle: Vatt on arvioinut, että yksi syrjäytynyt yksilö maksaa miljoona euroa. Vuonna 2008 arvioitiin, että 65 000 lasta ja nuorta on syrjäytymisvaarassa.

Mitä sitten tulisi Kallandin mukaan tehdä?

Hän toivoo enemmän joustoa työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi esimerkiksi siten, että molemmat vanhemmat voisivat olla osa-aikatyössä. Koulupäivän pituuden ja rakenteen pitäisi tukea lasta ja perhettä.

– Emme elä enää agraariyhteiskunnassa,

Kalland toivoo myös lapsiperheitä, erityisesti monilapsisia perheitä ja yksinhuoltajia tukevia veroratkaisuja.

Lisäksi hän perää ymmärrystä kuntiin: lastensuojelu tarkoittaa, että suojellaan lapsiperheiden tarvitsemien palveluiden laatua ja määrää.

Kilpailu haastaa

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen tarkasteli millaisia haasteita globalisoituva maailma asettaa koulutusjärjestelmälle. Lankisen mukaan koulutusjärjestelmältä odotetaan hyvin paljon.

– Koulutuksen odotetaan turvaavan kansallisen hyvinvoinnin ja takaavan kilpailukyvyn säilyttämisen.

Globaalissa kilpailussa menestyminen ja hyvinvointipalveluiden turvaaminen vaatii Lankisen mukaan alkaneella vuosikymmenellä Suomelta sekä laajaa osaamisen kirjoa että huippuosaamista. Mennyttä aikaa on 1990-luvun mantra, jonka mukaan korkeaa osaamista vaativat tehtävät jäävät meidän tehtäviksemme ja rutiininomaiset työt siirtyvät kehittyviin maihin.

– Kaikenlainen työ, kaikilla tasoilla voidaan siirtää Suomesta ulos.

Globaalin kilpailutilanteen muutos edellyttää meiltä uusien kansalaistaitojen omaksumista: ajattelun, työn ja aktiivisen kansalaisuuden taitoja sekä tieto- ja viestintätekniikan työvälineiden käyttötaitoja.

– Jotta koulutusjärjestelmä tuottaisi uudet kansalaistaidot omaavia kansalaisia, sen tulee perustua jatkossa yhä vahvemmin elämänmittaisen ja elämänlaajuisen oppimisen varaan. Myös erilaisten oppijoiden tarpeisiin tulee vastata.

Lankinen nostaa perusopetuksen laadun koko osaamispolitiikan painopisteeksi. Tätä tukevat uusi tuntijako ja uudet opetussuunnitelman perusteet.

– Tuntijakoratkaisun yhteydessä on otettava kantaa myös siihen, miten opetus on etenkin tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta tarkoituksenmukaista järjestää. Struktuuri voi perustua nykyisiin oppiaineisiin, laajempiin tiedonalakokonaisuuksiin, oppiaineiden tai tiedonalakokonaisuuksien väliseen eheyttämiseen, kokonaan ilmiöpohjaiseen oppimiseen tai näiden yhdistelmiin.

Lankisen mukaan tulevaisuuden opettamisessa ja oppimisessa korostuvat oppijalähtöiset opetusjärjestelyt, oppimista tukevat monipuoliset oppimisympäristöt, opettajien tiimityö, oppiaineiden yhteistyö ja integraatio sekä yhteistoiminnalliset työtavat.

En palaisi enää erityisopetuksen pienryhmään puurtamaan. Tämä on ollut paljon antoisampaa, sanoo erityisluokanopettaja Seija Tikkanen-Torkkeli vantaalaisesta Mikkolan yhtenäiskoulusta.

Tikkanen-Torkkeli viittaa koulussa kehitettyihin opetusratkaisuihin, joiden avulla opetusta on mahdollista eriyttää tehokkaasti oppilaiden tarpeiden mukaan.

Koulu palkittiin onnistuneesta opetuksen eriyttämisestä Opinavain-palkinnolla Educa-koulutustapahtumassa. Kilpailuraadin mukaan työ osoittaa hyvää työyhteisön yhteistyötä, on aidosti eriyttävä, ei eristä, ei leimaa ja lisää yhteistyötä.

Kaksi toimintamallia

Mikkolan koulussa on kehitetty kaksi erilaista toimintamallia, jotka mahdollistavat oppilaiden joustavan ja yksilöllisen etenemisen.

Päivähoidon esiopetus sekä ensimmäinen ja toinen luokka tekevät suunnitelmallista ja tiivistä yhteistyötä. Perustana ovat yhteiset teemat muun muassa äidinkielessä, matematiikassa sekä ympäristö- ja luonnontiedossa.

Tämän lisäksi jokaisella Mikkolan koulun erityisluokalla on yhteistyöluokka yleisopetuksesta.

Jokainen oppii

Mikkolan koulu haluaa tarjota kaikille oppilaille mahdollisuuden yleisopetukseen ja lähikouluun.

– Jokaisella oppilaalla on kyky oppimiseen, kunhan menetelmät toimivat ja tuki on oikein suunnattu, sanoo luokanopettaja Paula Välimaa, joka on luotsannut Tikkanen-Torkkelin kanssa yhteistä viitosluokkaa syksystä alkaen.

Luokassa on 32 oppilasta, joista kymmenen erityisopetuspäätöksellä. Luokka on opettajien kokemuksen mukaan nyt maksimikoossaan. Käytössä on kaksi opetustilaa, jotka ovat laajennetun oviaukon kautta yhteydessä toisiinsa.

Parhaimmillaan luokassa työskentelee viisi aikuista yhtä aikaa: luokanopettajan ja erityisluokanopettajan lisäksi erityisopettaja sekä resurssiopettaja, kumpikin neljä tuntia viikossa ja koulunkäyntiavustaja 16 tuntia viikossa.

– Ilman riittävää aikuisresurssia malli ei onnistuisi. Mutta toisaalta lisärahakaan emme ole tarvinneet, sanoo Välimaa.

Paljon hyötyjä

Yleis- ja erityisopetusryhmän yhdistämisestä on opettajakaksikon näkemyksen mukaan paljon hyötyä.

– Voimme jakaa luokan tarvittaessa viiteen eri tasoon. Myös lahjakkaimmille oppilaille jää aikaa, sanoo Tikkanen-Torkkeli.

Leimautuminen vähenee, sillä enää ei ole erikseen erityisluokan oppilaita ja yleisopetuksen oppilaita, vaan on yksi meidän luokka. Kaikki myös oppivat toisiltaan.

Opettajat ovat olleet ilahtuneita siitä, että erityislasten vanhemmat osallistuvat vanhempainiltoihin paljon aiempaa aktiivisemmin.

Jaettu opettajuus antaa mahdollisuuden kollegiaaliseen tukeen ja pedagogiseen vuoropuheluun, huomauttavat yhteistä kakkosluokkaa opettavat luokanopettaja Sirpa Savela ja erityisluokanopettaja Kirsi Ahola-Muir. Esimerkiksi oppilaiden yhteinen arviointi on hyödyllistä.

– Arvioinnista tulee realistisempaa. On pienempi vaara, että erityisoppilaiden ja yleisopetuksen oppilaiden osaamisen taso eriytyisi kovasti yhdeksän vuoden aikana, sanoo Ahola-Muir.

Oppilaat ovat antaneet opetusjärjestelyistä pelkästään positiivista palautetta. He sanovat viihtyvänsä, oppivansa paremmin ja saavansa enemmän tukea.

Toki uudenlainen opetusmalli myös vaatii: joustavuutta, avointa mieltä, tilanteiden mukaan elämistä, uskallusta luopua omista rutiineista ja halua ottaa vastaan uusia työskentelytapoja.

Mikkolan koulun voitokkaasta eriyttävän opetuksen mallista kertoneet opettajatyöparit keräsivät suureen luentosaliin mukavan määrän kuulijoita, vaikka kyseessä oli perjantain viimeinen seminaari.

Mielenkiintoista kuultavaa, nyökyttelevät erityisluokanopettaja Päivi Kangasvieri ja koulunkäyntiavustaja, aluevastaava Marjut Sjöholm Siilitien peruskoulusta sekä S2-opettaja Annukka Kinnunen Kulosaaren ala-asteelta Helsingistä.

Sjöholmin mielestä oli ilahduttavaa, että Mikkolan opettajat toivat myös koulunkäyntiavustajat esiin tärkeänä osana eriyttävää opetusta.

Kolmikko tuumaa, että palkitun kaltaisesta eriyttävästä opetuksesta saattaisi olla hyötyä myös S2-opetuksessa useampien aikuisten antaman lisätuen kautta.

– Luontevasta yhteistyöstä saisi tulla maan tapa, sanoo Kinnunen.

Kangasniemi ja Sjöholm olivat päivän mittaan kuunnelleet varhaiskasvatuksen alustuksia. Kiinnostavana nousi esiin Nina Sajaniemen luento laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.

Kumpikin aikoi osallistua Educa-tapahtumaan myös lauantaina.