Perämeren ankara luonto on Hailuodon rannoilla upeimmillaan. Tuulen kasaamia dyynimuodostelmia voi nähdä länsi- ja pohjoisrannoilla.

Täällä näkee myös kaunista sinisenvihreää rantavehnää tai harvinaista suola-arhoa. Variksenmarjadyyni on erikoisuus, erittäin harvinainen luontotyyppi. Rannoilla kiljuvat lapintiirat tuovat oman tunnelmansa.

– Ne eivät hevin päästä ihmistä lähelle, paikallisopas, luonnon ja kulttuurin tuntija Eino Merilä naurahtaa.

Saaren keskelle maan kohotessa vangiksi jäänyt Kirkkosalmi on hieno kosteikko, jossa sorsalinnut viihtyvät. Harmaasorsan bongaa varmasti, kun kiipeää lintutorniin. Ruskosuohaukka, kaulushaikara ja merikotka vierailevat silloin tällöin. Uusin lintubongaus Hailuodossa on amerikankurmitsa, aivan uusi lintulaji Suomessa.

Kestävästi lähiluontoon

Hailuodon matkailupalvelut on keskitetty länsikärkeen Marjaniemen Luotokeskukseen, jossa on leirintäalue ja entiseen luotsiasemaan perustettu hotelli. Luontoreittejä on ympäri saarta, mutta Marjaniemessä ja Hannuksenlammen tuntumassa luontoon pääsee helpoiten.

Palveluja ollaan parantamassa luontoretkeilijöitä ajatellen, kestävän kehityksen mukaisesti. Ensi kesänä rakennettava lähiluontoreitti kiertää Marjaniemen keskeiset paikat niin että herkkä luonto ei vaurioidu.

– Siitä tulee kilometrin mittainen, opastetauluilla varustettu, esteetön lankkupolku, jota pitkin pääsee myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla dyynien tuntumaan. Valmista on viimeistään syksyllä, erikoissuunnittelija Arto Hirvonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo.

Lisäksi peruskorjataan leirintäalueelle johtava pitkospuureitti ja rakennetaan ryhmille rantapaviljonki.

Marjaniemi on paitsi suojeltu luontokohde, myös Museoviraston suojelukohde: vanha majakka ja kalamökit ovat 1800-luvulta.

Luonnon yritit tutuiksi

Luotokeskuksen toiminnanohjaaja Raija Kärenlampi kertoo, että myös leirikoulujen ohjelmatarjontaa uudistetaan erä- ja luontopainotteisemmiksi. Uutta ovat muun muassa luonnonyrtti- ja sienipolkuopastukset, joilla haistellaan, maistellaan ja opitaan, mitä luonnonantimia voi hyödyntää keittiössä.

Metsähallituksen luontonäyttely saatiin Marjaniemeen pari vuotta sitten. Se on maksuton, miehittämätön interaktiivinen näyttely, joka kertoo Hailuodon ihmisistä, elinkeinoista ja luonnosta. Suosio on ollut suuri, 30 000 kävijää vuosittain.

Hailuodon synnystä kertova aikakone on kaikenikäisten suosikki. Näyttelyssä esitellään myös Hailuodon tunnuslajit, kuten harmaahylje, tesma, vihnesara ja ristisorsa.

www.luotokeskus.fi

www.luontoon.fi/asiakaspalvelu/hailuoto

Hailuotolaisten tuntema perinneruuan ystävä Raija Juola on oppinut saaren ruokaperinteet vanhoilta emänniltä. Hailuodossa on aina syöty tietenkin kalaa ja varsinkin siikaa. Siiasta hailuotolainen tekee rantakalaa.

– Siika laitetaan rantanuotiolla pataan isoina paloina. Joukkoon suolaa, pippuria ja tietysti paljon voita.

Mähnäpottu on samaa sukua. Siika keitetäänkin kokonaisena ja seuraksi paloitellaan perunaa. Kypsä siika nostetaan erikseen lautaselle ja nautitaan haarukalla. Perunat survotaan perunavelliksi ja joukkoon isketään jättikimpale voita, mitäs muuta. Valmis velli tarjoillaan siian rinnalla erillisestä kupista ja syödään lusikalla.

– Voita pitää olla myös pöydässä, jotta sitä voi ottaa lisää.

Auringossa kuivatusta lampaanlihasta tehtiin ennen vanhaan kuivalammaskeittoa. Harvemmin siihen enää törmää, mutta kyllä Juola sitäkin on keitellyt.

– Se on hirveän hyvää. Lihaan tulee auringossa hieno maku.

Kalaakin kuivattiin, kapanorssia. Nykyään norssi paistetaan tuoreena pannulla, eikä sen parempaa olekaan.

– Norssin hajuhan on hirveä, mutta perattuna se laantuu.

Matkailijoille keitellään Hailuodossa nykyään useimmiten lohisoppaa, kun sitä aina toivotaan. Se on se tämän päivän perinne.

– Kyllä kannattaisi joskus kokeilla muutakin. Siikakin on niin valtavan hyvä kala, Juola ehdottaa.