Jaana Nuottanen puskee lumipyryn läpi Akavatalon pääovelle Helsingin Pasilassa ja kävelee määrätietoisesti kohti hissiä. Talo on hänelle tuttu niiltä ajoilta, kun hän toimi viisi vuotta venäjänopettajien yhdistyksen hallituksessa.

Kansalaisopistojen liiton uusi toiminnanjohtaja kertaa OAJ:n käytävillä kulkiessaan, kuinka hän heti venäjän ja saksan kielen aineenopettajaksi valmistuttuaan perusti kielipalveluyrityksen. Yrittäjäperheen tytär halusi opettaa aikuisia, ja töitä oli paljon kansalaisopistossa, yliopiston kielikeskuksessa, aikuisopistossa, yrityksissä, kesäyliopistossa, ammattikorkeakoulussa.

Koulutuksen kenttä on tuttu tälle vapaan sivistystyön uudelle vaikuttajalle – ja niin on moni muukin areena. Tunnin keskustelun jälkeen on pakko kysyä, onko olemassa asiaa, joka häntä ei kiinnostaisi.

– Kvanttifysiikka! Ymmärrän kyllä talouden tunnusluvut, mutta fysiikka tai avaruusasiat eivät jaksa innostaa. Kaikki muu kyllä käy, Nuottanen vastaa.

Laaja-alaisuudelle on käyttöä vuoden alussa alkaneessa tehtävässä. Nuottanen sai heti syliinsä vapaan sivistystyön kehittämisohjelman Kehon. Uusi vapaata sivistystyötä määrittelevä laki on luvassa ensi syksynä, ja vuoteen 2012 mennessä on luotsattava mittava muutosohjelma. Vapaan sivistystyön saralla on alkanut tapahtua, ja Nuottanen tunteekin astuneensa uusiin saappaisiin otolliseen aikaan.

Eikä hän ole aikaillut: esimerkiksi ennen näkemättömän suuren opettajien täydennyskoulutusohjelman rahoitushakemus lähti juuri Opetushallitukseen, ja raikkaita ideoita on vaikka muille jaettaviksi.

Sivistyshyötyä ja brändäystä

Ei hän kuitenkaan vallankumousta tullut tekemään. Jos Nuottanen jotakin kunnioittaa ja haluaa vaalia, niin vapaan sivistystyön pitkää perintöä. Myös huoli lähiaikoina eläköityvien rehtorien hiljaisen tiedon tallentamisesta on suuri.

Ihan ensimmäiseksi hän kehuu kuitenkin lähimmät työtoverinsa. Täydennyskoulutusohjelmassakin on olennaista, että sen paketoi liiton erikoissuunnittelija Liisa Honka.

– Jos rahoitushakemuksemme hyväksytään, opettajille ja suunnittelijaopettajille tarjotaan laajaa koulutusta, josta voi poimia itselleen sopivimmat osat. Tarjolla on suunnittelu- ja rekrytointitaitojen päivitystä sekä laatu- ja kehittämiskoulutusta. Kansalaisopistojen uuden pedagogiikan koulutus voi sisältää opetusteknologiaa tai ammatilliseen asiantuntijuuteen kasvamista, Nuottanen luettelee.

Yksi tärkeä täydennyskoulutuksen teema on monikulttuurisuus. Osana sitä jokainen kansalaisopisto laatisi maahanmuuttajaopetuksen strategian, mikä jo yksin on merkittävä uudistus.

Kaikilta opistoilta vaaditaan jatkossa oma kehittämisohjelma, ja niitä kannustetaan laaja-alaiseen yhteistyöhön. Siihen liittyen tarjotaan vaikuttamisen ja vaikuttavuuden täydennyskoulutusta.

– Tuomme voimakkaasti esiin sivistyshyöty-käsitettä. Vaikka hyödyn mittaaminen on näissä asioissa vaikeaa, tarkoitus on tehdä näkyväksi vapaan sivistystyön oppilaitosten upeaa työtä. Ne tuottavat kansalaisille oman kasvun ja voimaantumisen välineitä sekä työelämävalmiuksia. Kun brändiä kohennetaan, suuri yleisö toivottavasti ymmärtää entistä paremmin, että meillä on pätevät opettajat ja loistava koulutustarjonta.

Bloggausta ja koulutusvientiä

Jos vapaan sivistystyön maailmassa on joskus ollut tunkkaisuutta, sen luulisi tuulettuvan viimeistään nyt. Nuottasella on aito huoli nuorista ja siitä, että kansalaisopistojen tarjonta ei tavoita heitä riittävästi. Hän veisikin vapaan sivistystyön sosiaaliseen mediaan.

– Jos emme ole siellä pian näkyvämmin, menetämme kaikki nuoret. Meidän on löydettävä tämän päivän laaja palveluskaala, johon kuuluvat niin Facebook-ryhmät kuin sähköiset oppimisalustatkin. Meillä olisi annettavaa myös ajankohtaisen nuorisotyöttömyysongelman hoitamisessa.

Kansalaisopistojen liiton nettisivut uudistuvat helmikuussa, ja uusi toiminnanjohtaja puhkuu jo nyt bloggausintoa: hän alkaa kirjoittaa sinne säännöllisesti.

Tämäkin on sitä Keho-ohjelman vaatimaa toiminnan tehostamista , joka edellyttää myös yksikkökokojen suurentamista. Kansalaisten tasa-arvoiset mahdollisuudet kansalaisopisto-opiskeluun olisi taattava, mutta samalla pitää varmistaa resurssit. Suuria seutuopistoja on jo syntynyt, viimeksi Lappiin Revontuli-opisto vuoden alussa. Neuvotteluja on käynnissä muuallakin.

Lähiviikkoina Nuottanen vie opetusministeriöön viestiä siitä, että suomalaiset kansalaisopistotkin olisivat hyvä koulutusvientituote.

– Itse asiassa vienti on alkanut jo: Espanjan Aurinkorannikolla aloitti muutama vuosi sitten Sofia-opisto, joka toimii täysin suomalaisen mallin mukaan.

Edunvalvoja Nuottanen edistää nyt myös yhdessä Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenten kanssa Keho-ohjelmaan liittyvää rahoitusuudistusta, jonka tuloksia odotetaan maaliskuussa. Vapaan sivistystyön valtionosuusrahoitusta täydentävät jatkossa uudet laatu- ja kehittämisavustukset sekä jo aiemmin käytössä olleet ylimääräiset ja opintoseteliavustukset. Liiton peruslinjaus on, että yksikään opisto ei saisi menettää uudessa rahanjaossa mitään.

– Nyt etsimme laskentamallia, joka takaisi, että opistot eivät häviä tässä uudistuksessa. Kaikissa opistoissa siirryttäisiin yhteen yksikköhintaan, ja uutta olisi myös se, että kunnan asukastiheys ei olisi enää rahoitusperuste.

Hyviä työoloja opettajille

Mitä tahansa kansalaisopisto tarjoaakin, työn tekevät viime kädessä opettajat. Tuntiopettajia on paljon, ja työhön sitoutuminen voisi olla paremmallakin tolalla. Nuottanen tuntee ongelmat jo omilta opettaja-ajoiltaan.

– Tilanteet vaihtelevat eri opistoissa ja eri puolilla maata. Työolot on saatava sellaisiksi, että opettajat viihtyvät työssään. Palkkaus on yksi ongelma, eivätkä tuntiopettajat aina koe kuuluvansa opiston työyhteisöön. Koulutuksen järjestäjien olisi muistettava, että jokainen yksittäinen opettaja on myös opiston käyntikortti ulospäin. Jos hän ei koe tekevänsä arvostettua työtä, käyntikortti ei näytä hyvältä.

Koska 90 prosenttia kansalais- ja työväenopistoista on kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä, Nuottanen pitää tärkeänä kuntapäättäjiin vaikuttamista. Jos he eivät ymmärrä, mihin opistoja tarvitaan, opistoilla ei ole tulevaisuutta.

Tuore esimerkki on Hämeenkyröstä, jossa kunnanvaltuusto leikkasi joulun alla rankasti kansalaisopiston rahoja. Opetusohjelma piti vetää painosta pois kesken painamisen ja vetää ruksit kahdenkymmenen kurssin päälle.

Kansalaisopistojen liiton uusi toiminnanjohtaja, filosofian maisteri Jaana Nuottanen valitsisi opistojen tarjonnasta itselleen nyt maalauskurssin, jos allakasta vain löytyisi aikaa.

Työmatkat Kirkkonummelta Helsinkiin hän hyödyntää papereita lukien, ja vapaa-aika vierähtää mieluiten perheen parissa. Siihen kuuluvat 4- ja 12-vuotiaat pojat sekä puoliso ja tämän kolme aikuista poikaa.

Tamperelaissyntyisen Nuottasen 1990-luku meni omaa kielikoulutusyritystä pyörittäessä, 2000-luvulla hän on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tie vei muun muassa Vihreän liiton järjestösihteeriksi.

Eduskunnassa hän oli Satu Hassin ja Osmo Soininvaaran avustajana ja sen jälkeen peruspalveluministeri Soininvaaran avustajana sosiaali- ja terveysministeriössä sekä Helsingin yliopistossa alumnikoordinaattorina.

Nuottasella on laaja kokemus valtionhallinnon, kunta-alan sekä naisjärjestöjen luottamustehtävistä. Hän on espoolaisen aikuisopisto Omnian hallituksen varajäsen sekä Kirkkonummen kirkkovaltuuston jäsen.

Mietin usein… miten ihmeellistä elämä on, kun suostuu elämään läsnäolevasti.

Sivistys… tarkoittaa oppiarvojen lisäksi sydämen sivistystä.

En haluaisi… toimia arvojeni

vastaisesti.

Hyvä opettaja… tunnistaa oppilaiden yksilöllisyyden ja ammentaa itselleen toimivalla tavalla työhönsä säännöllisesti uutta pontta ja intohimoa.

Tärkeintä… on olla sinut itsensä kanssa.

Tulevaisuus… tuo mukanaan kaikkea ihanaa.

Koulutusjärjestelmä… kaipaa aika ajoin uudistusta. Suuri momentum näyttää olevan nyt käsillä.

Vapaa-ajalla… keskityn perheeseen, kuntoilen, rapsutan viherkasveja ja puutarhaa sekä yritän ehtiä erilaisiin kulttuuririentoihin.

Yhteistyö… kantaa aina hedelmää. 1+1 on silloin enemmän kuin 2.

Innovaatio… on sanana jo kulunut, mutta innovatiiviseen ajatteluun

kannustan silti kaikkia.