Professori Kirsti Lonka tunnustautuu BAS-ihmiseksi, joka kulkee etukenossa ja uteliaana kohti tulevaisuutta. Englanniksi tämä tarkoittaa, että hänen aivoissaan on vallalla Basic Approach System.

Sen sijaan Longan mies on BIS-ihminen, jonka aivoissa on vallalla inhiboiva, estävä järjestelmä, Basic Inhibitory System. Kun toinen innostuu ja toinen toppuuttelee, kinahan siitä syntyy – tai tasapaino.

Tähän tapaan veisteli tulevaisuusseminaarissa Helsingin Katajanokalla Kirsti Lonka, joka opettaa psykologiaa Helsingin yliopistossa tuleville opettajille ja lastentarhanopettajille. Aivotutkimuksen blondiversioksi nimeämällään esityksellä professori halusi kaataa myyttejä aivoista.

– Aivot eivät ole tietokone, vaan sosiaalinen elin. Eikä ihminen käytä vain kymmentä prosenttia aivokapasiteetistaan, niin kuin ollut tapana väittää. Aivoissa ei voi olla käyttämättömiä synaptisia yhteyksiä, koska ne surkastuisivat pois, Lonka muotoilee.

Paikkaansa ei pidä myöskään uskomus siitä, että oikea aivopuolisko vastaisi luovuudesta ja vasen rationaalisista toiminnoista – nykytiedon mukaan kumpaakin aivopuoliskoa käytetään useimmissa toiminnoissa.

Aivotutkimus romuttaa lisäksi käsityksen miehen putkiaivoista ja naisen tippaleipäaivoista. Naisen aivokurkiainen ei välitä viestejä aivopuoliskojen välillä sen kiivaammin kuin miehenkään.

 Miesten aivoja ei ole rakennettu oppimaan matematiikkaa naisten aivoja paremmin. Silti 90 prosenttia tytöistä ei arvosta matematiikan opiskelua, kun 90 prosenttia pojista pitää sitä merkittävänä.

– Suomessa koulutusalojen ja ammattien jakautuminen miesten ja naisten aloihin on EU-maiden korkein. Tässä asiassa opettajan tehtävänä on purkaa ennakkoluuloja, Lonka vaatii.

Ihmeellinen harmaa aine

Valkokankaalla vilahdelleissa kuvissa näytti taikasanana olevan harmaa aine. Lontoolaisilla taksikuskeilla sitä löytyi erityisen paljon vasemman puoleisesta hippokampuksesta, suunnistamisen tietokeskuksesta – Alzheimer-potilailla harmaa aine oli vähissä hippokampuksen oikeasta puoliskosta.

Muusikkojen aivoissa harmaata ainetta riittää, ja muusikkous näyttää olevan ainoita asioita, jotka näkyvät selkeästi aivoissa. Musiikin harrastaminen sekä muut taito- ja taideaineet edistävät lasten pärjäämistä myös tietoaineissa, sillä aivot kehittyvät tekemällä.

– Lapsineroiksi leimatuista viuluviikareista ei näytä kuitenkaan kehkeytyvän esapekkoja. Lapsen leimaaminen ja ylistäminen lahjakkaaksi näyttää olevan enemmänkin vahingollista tulevalle kehitykselle, opettajankouluttaja kommentoi.

Aikuisen aivojen ongelmana on itseriittoisuus, sillä vain pieni hippunen aivojen toiminnasta ohjautuu aistihavainnoista käsin. Siksi avoimuus uusille asioille ja täydennyskoulutukselle voi olla haaste.

Tekniikka kehittää aivotyön tueksi uusia välineitä. Tulevaisuudessa oppimista tuetaan älyllisillä proteeseilla; jo nyt muistia ulkoistetaan muistitikulle. Teiniaivot-projektissa tutkitaan, miten diginatiivien syntymästä alkanut seurustelu tietotekniikan kanssa näkyy aivojen toiminnassa.

Tärkeintä asenne työhön

Kirsti Longan mukaan tulevaisuuden työ muistuttaa jazz-improvisaatiota, jammailua.

Miten jammaillaan siis helsinkiläisessä Eläintarhan koulussa, jossa kunniassa ovat kekseliäisyyden taito ja yhdessä tekeminen? Koulun oppimisympäristöjen kehittämishankkeesta kertoivat seminaarissa rehtori Leena Andonov ja erityisopettaja Hanna Tolonen.

– Kekseliäisyys on mielenkiinnon ja energian kohdentamista sekä oivaltavien ratkaisujen etsimistä arkipäivän työssä, Andonov määrittelee.

Yhdessä keksiminen onnistuu usein paremmin kuin yksin, sillä muiden läsnäollessa ja yhdessä tekemällä ihminen virittyy aktiiviseen suoritustilaan.

– Tärkeintä koulussamme on ollut kehittää asennetta, jolla opettajat työskentelevät. Minulle tämä on upea mahdollisuus, sillä olen aina halunnut toteuttaa tiimityötä ja tekemällä oppimista, sanoo Tolonen, joka on kouluttautunut lastentarhanopettajaksi, luokanopettajaksi ja erityisopettajaksi.

Wanhan Sataman käytävillä oli esillä interaktiivisia tauluja ja muuta oppimisympäristöjä tukevaa tekniikkaa. Hanna Tolonen lähetti itselleen sähköpostiviestin vuodesta 2017, jolloin hän on 40-vuotias.

– On olemassa hienoja opetusmenetelmiä ja -tekniikoita, joihin haluaisin perehtyä. Viestissäni kuitenkin toivoin, etteivät menetelmät olisi sokaisseet taitoani olla läsnä.

Visioita ja vuorovaikutusta

Opetushallitus on viime vuosina markkinoinut aktiivisesti ideaa oppimisympäristöistä. Koulun on syytä avata ovensa yhteiskuntaan. On hyväksyttävä, että oppimista tapahtuu muuallakin kuin koulussa.

Eläintarhan koulun perusteella innostavaan oppimisympäristöön kuuluvat ainakin toiminnallisuus, monipuoliset opetusmenetelmät, opettajien yhteistyö ja keskinäinen tuki, avautuminen yhteiskuntaan ja työskentelytarpeita tukevat tilaratkaisut.

Moni opettaja osannee innostavan koulun reseptin jo unissaan – siksi onkin mielenkiintoista, miksi sellaisen luomisessa on helppoa myös epäonnistua! Yksi syy löytynee heikosta johtajuudesta. Kun suunnataan tulevaisuuteen, pitää tietää minne ollaan menossa.

Seminaarissa Suomen rehtoreiden puheenjohtaja Ari Pokka luotsasi keskustelua rehtorin roolista tulevaisuuden luojana. Ihanteellisesta rehtorista näyttää löytyvän visioita, vuorovaikutustaitoja ja tunneälyä. Rehtorilla pitää olla käsitys koulun suunnasta sekä tahto ja taito johdattaa väkeä tavoitteiden suuntaan, sillä pahinta on työskennellä epämääräisessä vellovassa tilassa.

Sälän keskeltä täytyy löytää olennainen. Kyky antaa palautetta ja kyky keksiä uusia ratkaisuja eivät ole rehtorille pahitteeksi. Iloa rehtori tuottaa olemalla läsnä ja tekemällä päätöksiä. Lisäksi hyvä rehtori kertoo hyviä juttuja ja tuo munkkeja kahvihuoneeseen.

Johtaminen on kuuntelua, arvostavaa kohtaamista. Kehityskeskustelu on rehtorille oiva tapa kerätä tietoa siitä, millaiset asiat opettajia motivoivat. Rehtori on se, joka varmistaa, että koulun osaamistaso pysyy hyvänä. Rehtorin pitää tuntea omat voimavaransa ja huolehtia jaksamisestaan, sillä johtaminen lähtee itsensä johtamisesta.

Tällainen monitoimi-ihme ei synny hetkessä eikä itsestään. Johtajana pääsee kunnolla kehittymään vasta johtaessaan, mutta koulutuksen eväät eivät ole pahitteeksi. Ari Pokka uskookin kehityksen kulkevan kohti säännönmukaista rehtorikoulutusta.

Tapahtuman järjestivät Opetushallitus, Turun kauppakorkeakoulu ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus.