Valtaosa tämän päivän nuorista käyttää sosiaalisen median välineitä: 60 prosenttia käy Irc-galleriassa päivittäin.

– Jos näitä välineitä ei hyödynnetä myös opetuksessa, tilanne muuttuu absurdiksi. Nuorten on hyvä tutustua sosiaalisen median välineisiin jo koulussa, sillä pian he ovat työelämässä, jossa ihmiset viestivät keskenään mantereelta toiselle verkkoteknologian avulla, sanoo Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorion oppimisympäristöjen tutkimusryhmässä työskentelevä oppimispsykologian tutkija, psykologi Tarmo Toikkanen.

– Jos sosiaalinen media istuu opettajan omaan pedagogiseen lähestymistapaan, näitä välineitä kannattaa ottaa käyttöön, sanoo lehtorina Haaga-Heliassa työskentelevä Eija Kalliala.

Kalliala on yli kymmenen vuotta opettanut verkossa ja koordinoinut Tietie-yhteistyötä, jossa 14 ammattikorkeakoulua kehittää yhteistä verkko-opetusta.

Sosiaalinen media on prosessi

Toikkanen ja Kalliala ovat kirjoittaneet kirjan Sosiaalinen media opetuksessa – luonnollisesti yhteiskirjoittamalla Google Docsissa. Kirja on tarkoitettu opettajille, jotka ovat kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta, mutteivät vielä sinuja sen kanssa. Kirjassa käydään läpi yleisimmät 70 sosiaalisen median välinettä ja annetaan vinkkejä siitä, kuinka niitä voi hyödyntää opetuksessa.

Kirjassa Toikkanen ja Kalliala määrittelevät sosiaalisen median samoin kuin Jussi-Pekka Erkkola Taideteollisen korkeakoulun lopputyössään: Sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologian avulla.

– Tärkeää on, että esimerkiksi bloggaaja on vuorovaikutuksessa muiden bloggaajien kanssa, jolloin päästään yhteiseen tiedon rakenteluun. Vasta jaetut sisällöt, yhteisöt ja verkkoteknologioiden hyödyntäminen tekevät sosiaalisen median, sanoo Toikkanen.

– Esimerkiksi kurssiblogi, josta löytyy vain opettajan kehotuksesta laadittu referaatti ilman, että kukaan olisi käynyt sitä kommentoimassa, ei ole sosiaalista mediaa. Blogia ei kannata perustaa blogin vuoksi, sanoo Kalliala.

Kyllä, muttei kritiikittä

Kalliala näkee sosiaalisen median hyödyntämisen etuna pääsyn koulun seinien sisältä ulkomaailmaan – suljetuilta oppimisalustoilta avoimeen verkkoon.

– Oppilaat kohtaavat siellä eri alojen asiantuntijoita ja saavat heiltä paljon sellaista tietoa, mitä ei löydy kirjoista tai opettajilta. He voivat myös esitellä työnsä tuloksia asiantuntijoille ja omille verkostoilleen.

Sosiaalisen median välineet voivat myös innostaa opiskelemaan, sillä ne eivät ole ulkonäöltään niin koulumaisia.

– Tämän takia aloitimme erään kurssin Ningissä, mutta yritysten kehittämisprojektien työstämiset siirsimme oppimisalustallemme. Tietoturvaopettajamme mukaan Ningissä voisi toimia näyttämättä viestejä ulkopuolisille, mutta palvelimille vietävät tiedot ovat Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain alaisia.

Kriittinen ajattelu on muutenkin tarpeen.

– Web 2.0:n välineisiin tuntuu liittyvän turhaa hypeä. Ennen kuin välineitä ottaa käyttöön, tulee miettiä, mitkä ovat oppimistavoitteet ja millaisilla opetusmenetelmillä tavoitteet saavutetaan. Vasta tämän jälkeen pohditaan, millaisia opetusvälineitä tarvitaan toiminnan tueksi, Toikkanen sanoo.

Ohjaa oppilaat oppimaan

Opettaja saattaa kokea sosiaalisen median välineiden ja palveluiden runsauden ja teknologisen kehityksen nopean temmon ongelmalliseksi. Kalliala ja Toikkanen lohduttavat, ettei opettajan tarvitse olla asiantuntija kaikkien web 2.0:n palveluiden ja työkalujen suhteen.

– Riittää, että opettaja hallitsee ne välineet, joita itse käyttää opetuksessa. Opettajan tärkein tehtävä on ohjata oppilaita oppimaan niitä tietoja ja taitoja, joita he tarvitsevat, Kalliala täsmentää.

Toikkanen muistuttaa vertaisoppimisen mahdollisuudesta.

– Sosiaalisen median palveluiden hyödyntämisen ei tarvitse olla opettajajohtoista, vaan se voi pohjautua myös vertaisoppimiseen. Oppilaat osaavat paljon.

Hyvin toimivassa työyhteisössä opettajat saavat tukea myös toisiltaan. Ihanteellista olisi, jos oppilaitoksella olisi kaikkien tiedossa olevat ohjeet suositeltavista sosiaalisen median työvälineistä, jolloin niitä voidaan kommentoida ja tarvittaessa kehittää.

Oppimisympäristö selkeäksi

Mitä opettajan tulisi ottaa huomioon lähtiessään rakentamaan oppimisympäristöä sosiaalisen median välinein?

Toikkasen ja Kallialan mukaan kannattaa käyttää aikaa selkeän oppimisympäristön luomiseen.

– Oppilaat odottavat selkeää oppimisympäristöä, eivät pirstaleista välineiden ja niiden osoitteiden sekamelskaa. Opettajan asiantuntemusta tarvitaan siihen, että oppilaille luodaan luovuuteen kannustava mutta turvallinen ja hahmotettava ympäristö, sanoo Kalliala.

Opettajien olisi hyvä myös sopia keskenään oppimisympäristöistä, jotta oppilaat eivät joutuisi joka kurssilla hahmottamaan uutta ympäristöä.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, mitä sosiaalisen median välineitä oppilaat jo muutenkin käyttävät.

Internetistä löytyy jo suuri määrä ulkomaisia ja kotimaisia kurssitoteutuksia, joista voi ottaa mallia.

Toikkasen mukaan tällä hetkellä käytetään varsin yleisesti Ning-pienyhteisöä yhdessä Wikispaces-alustan kanssa.

– Kun lisukkeeksi ottaa vielä videoneuvottelun ja linkkienjakopalvelun, on toimiva paketti koossa.

Ajan tasalla mahdollista pysyä

Kuinka opettaja pysyy ajan tasalla, kun joka päivä syntyy kymmeniä uusia sosiaalisen median palveluita?

Toikkasen mukaan suurin osa uusista välineistä on hyvin pieniä tai erikoispalveluita. Opettajan ei tarvitse niitä noteerata ennen kuin valtaosa oppilaista tuntee ne ja haluaisi käyttää niitä.

Kätevimmin opettaja pysyy kehityksen kärryillä, kun seuraa sometu.fi -sivustoa. Sometu on Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto, joka kokoaa ja yhdistää sosiaalisen median oppimissovelluksista kiinnostuneita.

Toikkanen suosittelee myös vinkkiverkko ning.com -sivuston seuraamista.

– Se on hieman käytännönläheisempi sivusto, jossa ryhmät toimivat oppiaineittain.

Toikkasen ja Kallialan kirjoittaman kirjan blogi sosiaalinenmediaopetuksessa.fi -sivustolla kertoo keskeiset sosiaalisen median kenttää koskevat uutiset. Sen lisäksi blogiin tulee kerran viikossa tiivistelmä mielenkiintoisista kirjoitelmista eri puolilta verkkoa.

Kaksikko suosittelee ylipäätään sosiaaliseen mediaan tutustuvaa opettajaa lähtemään liikkeelle siitä, että tutustuu RSS-lukuohjelmiin, joiden avulla alkaa tilata syötteitä kiinnostavista yhteisöistä ja blogeista.

Hyvästit salasanoille

Toikkanen pitää sosiaalisten verkostojen yhdistymistä vääjäämättömänä kehityssuuntana. Kun vielä 1990-luvun alussa oli lähes 200 erilaista sähköisen postin lähetysjärjestelmää, jotka eivät keskustelleet keskenään, sähköpostijärjestelmät ovat tänä päivänä yhtä.

– Vielä on vaikea lähettää Facebookista viestiä MySpace-käyttäjälle, mutta olemme menossa siihen suuntaan, että käyttäjällä on vain yksi sosiaalinen profiili, jolla toimitaan kaikissa sosiaalisissa verkostoissa.

Toikkanen ennustaa myös, että kohta salasanojen kanssa taistelu on historiaa.

– Ei mene monta vuotta siihen, että OpenID on käytössä oleva standardi. Tällöin yhdellä tunnuksella voi kirjautua kaikkiin palveluihin, jotka tukevat OpenID:tä. Muun muassa Google, Yahoo ja Twitter toimivat jo tältä pohjalta.

Kun sosiaaliseen mediaan kuuluu sisältöjen jakaminen toisten kanssa, eteen tulee vääjäämättä kysymys tekijänoikeuksista: kuka saa käyttää ja kopioida esimerkiksi tekemääni opetusmateriaalia.

– Olemme menossa siihen suuntaan, että yhä useammin tekijä antaa teoksensa vapaasti käyttöön Creative Commons -lisenssin kautta. Tämä on mielestäni järkevää, sillä tieto kehittyy ja karttuu, kun sitä rakennetaan yhdessä.

http://tarmo.fi

http://eijataina.wordpress.com

www.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi

http://sometu.fi

http://vinkkiverkko.ning.com

www.eoppimiskeskus.fi

http://creativecommons.fi

Sosiaalinen media opetuksessa -kirjan blogista löytyy muun muassa tällaista vinkkejä:

50 opettajien blogeista kerättyä vinkkiä wikien käyttöön luokkahuoneessa. www.smartteaching.org/blog/2008/08/50-ways-to-use-wikis-for-a-more-collaborative-and-interactive-classroom/

Opettajille tarkoitettuja ilmaisia koulutustilaisuuksia, joiden aiheena on sosiaalinen media opetuksessa. http://blogi.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi/2009/08/syksyn-ilmaisia-koulutustilaisuuksia.html

Esimerkki korkeatasoisesta, avoimesti tehdystä oppimateriaalista, jonka aiheena on matematiikka. http://cnx.org/content/m19435/latest/

20 web 2.0 -välinettä, jotka on tarkoitettu nimenomaan opetukseen ja oppimiseen. Listassa ei ole mainittu yleisiä välineitä, kuten blogeja tai wikejä. www.miltonramirez.com/2009/08/20-free-web-apps-to-use-in-classroom.html

Itäisen Euroopan maat – etenkin Viro – ovat edelläkävijöitä uusien teknologisten välineiden, myös sosiaalisen median hyödyntämisessä.

– Niillä oli hedelmällinen maaperä Neuvostoliiton romahduksen jälkeen hylätä vanha opetuskulttuuri ja tarttua uuteen, miettii Eija Kalliala.

Hyvästä esimerkistä käy Tallinnan Lilleküla Gümnaasium. Koulun web-sivu on Wordpress-blogi. Jokaisella luokanopettajalla on oma Blogger-blogi, joka on linkitetty koulun etusivulle. Kursseilla käytetään pbwikiä, esitysdioja jaetaan Slide Sharessa, videoita Youtubessa, valokuvia Flickrissä ja dokumentteja issuussa. Oppimisympäristönä käytetään Vikoa, LeMilliä ja Elggiä.