Ulkomaalaisten opiskelu Suomessa nousi jälleen esille, kun sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä kirjoitti verkkolehdessä, että heitä on Suomessa liikaa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Hän huomautti, että samaan aikaan kaduillamme kulkee työttömänä nuoria, jotka eivät pääse opiskelemaan. Sillä ministeri tarkoitti, että ulkomaalaiset vievät suomalaisten opiskelupaikat. Ulkomaalaisten opiskeluun Suomessa on ottanut aiemmin kantaa myös pääministeri Matti Vanhanen, jonka mielestä Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville yliopisto-opiskelijoille voitaisiin määrätä lukukausimaksut.

Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee noin 12 500 ulkomaalaista, kolme prosenttia kaikista opiskelijoista. Toisin kuin Hyssälä väittää, ulkomaalaiset opiskelijat eivät vie suomalaisilta opiskelumahdollisuuksia, koska jokainen korkeakouluun valittu on käynyt läpi tasavertaisen valintaprosessin. Hyssälän väite epäsuhdasta tuntuu jopa nurkkakuntaisuudelta. Suomen ylioppilaskuntien liitto on oikeassa sanoessaan, että kirjoituksella lietsotaan tarpeetonta ulkomaalaisvastaisuutta.

Suomessa tarvitaan nyt ja vastaisuudessa ulkomaisia opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia. Suomalainen yhteiskunta ei väestön vanhetessa tule toimeen ilman ulkomailta tulevaa työvoimaa. Parhaiten ulkomaalaisia saadaan tänne pysyvästi töihin tarjoamalla heille ensin hyvä koulutus.

Toinen kysymys on, pitääkö Suomen antaa maksutonta koulutusta myös EU:n ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoille. Vuonna 2005 opetusministeriön työryhmä ehdotti, että heiltä perittäisiin 3 500–9 500 euron vuotuiset lukukausimaksut. Uusi yliopistolaki mahdollistaakin maksujen keräämisen yksittäisissä ohjelmissa. Ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksujen viisivuotisen perintäkokeilun on määrä alkaa 2010.

Koulutuksen maksuttomuutta on perusteltu tasa-arvosyillä. Ulkomaalaisten maksutonta koulutusta moni on kuitenkin pitänyt pelkkänä hyväntekeväisyytenä, koska koulutus vaatii aktiivista markkinointia ja rekrytointia. Ulkomaisia opiskelijoita ei ole paljon, mutta heidän määränsä on kasvamassa ja vieraskielinen opetus on kallista. Kaikki ulkomailta Suomeen opiskelemaan tulevat eivät kuitenkaan ole varattomia, ehkä jopa päinvastoin. Silti lukukausimaksut voisivat vähentää ulkomaalaisten halua tulla Suomeen. Tutkimuksen mukaan 60 prosenttia ulkomailta tulleista opiskelijoista ei ole valmis maksamaan koulutuksesta.

Suomi on korkeassa kurssissa koulutusmaana eikä ainoastaan Pisa-menestyksen vuoksi. Suomea arvostetaan koulutus- ja opettajankoulutusmaana, ja koulutus voisi olla menestyvä vientituote. Koulutuksen myynti on maailmalla yksi nopeimmin kasvavista bisneksistä, mutta Suomi on jäänyt siinä sivustakatsojaksi. Esimerkiksi Australiassa koulutuksen vientitulot olivat vuonna 2002 neljä miljardia dollaria ja koulutus oli maan kahdeksanneksi suurin vientitoimiala.

Koulutus sopii erinomaisesti kansainväliseksi kasvutoimialaksi Suomelle. EU:n ulkopuolelta Suomeen opiskelemaan tuleville pieni lukukausimaksu voisi olla perusteltu, jos sen avulla saadaan varoja yliopistoille, mutta ei estetä etevien opiskelijoiden tuloa Suomeen.

Opetushallitus on käynnistänyt hankkeen, jonka avulla se haluaa, että opettajat ja lastentarhanopettajat tunnistavat lahjakkaat lapset jo päiväkoti-iässä ja tarjoavat heille tehostettua opetusta mahdollisimman varhain. Alustavasti Lahjakkuuden ja erityisvahvuuksia tukevan opetuksen kehityshankkeen on määrä jatkua vuoteen 2010 asti 32 koulutuksen järjestäjän kanssa. Sen tarkoituksena ei kuitenkaan ole enempää tasokokeet kuin lahjakkaiden koulut tai luokatkaan.

Lahjakkaat oppilaat ovat peruskoululle selkeä haaste. Lahjakkuuksia on erilaisia ja lahjakkuudet heräävät lapsessa ja nuoressa hyvin eri aikoina. Siksi ongelmana hankkeessa onkin, millaisia lahjakkuuksia nyt haetaan ja osaako opettaja ne havaita. Millä perusteella ”lahjakkuusryhmään” pääsee?

Vaikka hankkeella on varmasti hyvä tarkoitus, se vaikuttaa vaaralliselta, jopa arjalaiselta. Nuoria ei pitäisi liian varhain jakaa onnistujiin ja epäonnistujiin, lahjakkaisiin ja ei-lahjakkaisiin.