|
Euroopan parlamentti on tulossa yhä tärkeämmäksi päätöksentekijäksi. Parlamentin asema vahvistuu entisestään, jos perussopimus tulee voimaan. Tämä sai Akavan toisen varapuheenjohtajan Heikki Kaupin lähtemään kokoomuksen EP-ehdokkaaksi kesäkuun vaaleihin. – Pidän tärkeänä, että EU:n parlamentissa on Suomesta myös palkansaajien edustus. Kaupin mukaan europarlamentaarikolla pitää olla ymmärrystä EU:n substanssista, analyyttinen kyky löytää valtavasta asiamäärästä olennainen sekä hyvä kielitaito. Niin ikään eduksi on kokemus moniulotteisesta vaikuttamisesta. Jos Kauppi valitaan europarlamenttiin, hän haluaa keskittyä työelämäkysymyksiin. Tällä vaalikaudella parlamentin käsittelyssä ovat olleet muun muassa työaika- ja palveludirektiivi ja eurooppalaiset työneuvostot. – Jatkossa pitäisi miettiä kilpailunrajoitussopimuksia, työelämän tietosuojaa ja tekijänoikeuskysymyksiä. Europarlamentissa Kauppia kiinnostaisi eniten työ- ja sosiaaliasiainvaliokunnan jäsenyys. Kakkossijalla tulisi kilpailukyky-, energia- ja teknologia-asioita käsittelevä valiokunta. – Euroopan unionissa olisi syytä päästä vähentämään kotiinpäinvetämistä ja pelaamisen mentaliteettia, jos ja kun unionista halutaan kehittää entistä vankempi. Esimerkkinä olkoon budjettitalouden raamit, joista on yhteisesti sovittu. Tänä vuonna niissä pysyvät vain Suomi ja Ruotsi – muut huitelevat reippaasti yli. Suomessa on 25–30 opiskelijaa opettajaa kohti, kun maailmalla huippuluokan teknillisissä yliopistoissa yhdellä opettajalla on 6–10 opiskelijaa. Tuo taso oli Suomessakin ennen 90-luvun lamaa. Samalla vuosikymmenellä aloituspaikkoja lisättiin voimakkaasti, mutta rahoitus ja opettajavoimat jäivät laahaamaan jäljessä. – Kansainvälinen menestys ja hyvinvointi ovat pitkälti sen varassa, onko Suomi kilpailukykyinen. Minua huolestuttaa, että jos pitkällä aikavälillä koulutukseen satsataan muihin kehittyneisiin maihin verrattuna vain keskinkertaisesti, pystymmekö pitämään asemamme yhtenä maailman johtavista teknologiamaista? Tekniikan akateemisten liittoa Tekiä johtava Kauppi muistuttaa 90-luvun talousnousun perustuneen osaltaan siihen, että meillä oli käytettävissä kohtuullisilla voimavaroilla koulutettuja insinöörejä. – Tek ajaa voimakkaasti linjanmuutosta, jotta 2010-luvulla opiskelija–opettaja-suhde saadaan puristettua kymmeneen. Se tarkoittaa opettajamäärän kaksinkertaistamista nykyisestä. Kauppi tähdentää, että ratkaisevaa on se, kuinka hyvin koulutetaan. – Yksi hyvä insinööri on huomattavasti parempi koulutusinvestointi kuin kaksi keskinkertaista. Tekissä on urapalvelut-niminen yksikkö ollut olemassa kohta sata vuotta. Ammattiliitoissa vastaava toiminta on harvinaista. Siellä liiton jäsen saa räätälöityjä urapalveluja elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Yksikön toiminnalla halutaan edistää jäsenten työmarkkina-arvon säilymistä ja paranemista. Urapalvelut-yksikössä toimii kaksi uraneuvojaa ja sähköinen työnvälitys. Tekillä on cv-tietokanta, johon uusista tehtävistä kiinnostuneet jäsenet voivat jättää ansioluettelonsa. Tietokannassa voi määritellä, millaista työpaikkaa on hakemassa. Työnantajat ilmoittavat avoimista työpaikoista ilmaiseksi ja liiton jäsen saa niistä tiedot omaan sähköpostiinsa. Viime vuonna tietokannassa oli yli 3 000 työpaikkaa. Parhaillaan eduskunnan sivistysvaliokunta pähkäilee kiistellyn yliopistolain uudistuksen kimpussa. – Hyvää lakiehdotuksessa on se, että yliopistot saavat enemmän mahdollisuuksia itse ohjata omaa toimintaansa. Kun organisaatiot tekevät itse päätöksiä, niistä yleensä tulee parempia kuin jonkin ministeriön sanelun voimalla. Kaupin mielestä pitää tehdä kaikki mahdollinen, etteivät uudistuksen uhkakuvat toteudu. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa pelätään, että uusi laki tuo liikaa tulostavoitteita ja työpaikat tulevat entistä epävarmemmiksi. Jos eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen, yliopistojen hallituksissa on jatkossa ulkopuolisilla enemmistö. Sitä Kauppi ei koe uhkaksi; saavathan valtion yliopistot itse valita myös hallituksen ulkopuoliset jäsenet. – Useimmissa organisaatioissa on ulkopuolinen hallitus. Aalto-yliopistossa vallanjako on ratkaistu siten, että hallitus tekee strategisia linjauksia ja akateeminen johtokunta keskittyy opetuksen laatuun ja tutkintoihin. – Hallitukseen pitää valita ihmisiä, jotka ymmärtävät tieteen vapauden, Kauppi tähdentää. Teknillisen yliopistokoulutuksen kehittämishankkeessa Tek pitää tärkeänä, että yliopistot saadaan keskustelemaan keskenään ja miettimään työnjakoa sekä erikoistumista. – Onko järkeä, että samat asiat opetetaan kaikissa viidessä teknillisessä yliopistossa ja ollaan melko hyviä? Vai olisiko fiksumpaa, että tavoitteet asetetaan korkeammalle? Huhtikuussa alkoivat neuvottelut teknologiateollisuuden palkkaratkaisusta. Osapuolet ovat sitoutuneet tiiviiseen neuvotteluaikatauluun ja ratkaisuun pyritään toukokuun alkuun mennessä. Kauppi pitää neuvottelukierroksen lähtökohtaa tavattoman hankalaksi, kun liikevaihto monessa yrityksessä putoaa 25 prosenttia. – Palkansaajapuolen tavoitteena on ollut saada laajapohjainen, vakauttava palkkaratkaisu, jonka Elinkeinoelämän keskusliitto EK on torjunut. En ymmärrä, miten muuten kuin keskitetyllä ratkaisulla löydetään yhteinen linja. Tältä osin EK ei ole esittänyt järkevää mekanismia. Kauppi muistuttaa, että keskitetty sopiminen on osoittanut aiemmin voimansa taloudellisesti vaikeina aikoina. – Päänavaajaa ei löydy helposti, jos kaikki muut haluavat saada enemmän. Kaupin mielestä Suomessa on hyvä olla yhdestä kolmeen palkansaajien keskusjärjestöä – kunhan niistä yksi on Akava. Akavan jäsenryhmillä on tätä nykyä koulutus-, sosiaali- ja eläkeasioissa paljon yhteistä. – Vielä on matkaa siihen, että koko palkansaajapuolella olisi samanlaiset intressit. Tupojen aikaan SAK:n palkka- ja verolinjaukset olivat tyystin erilaiset kuin Akavan. Yhteistä näkemystä ei löytynyt myöskään työeläkeuudistuksessa. – Ehkä jonain päivänä päästään yhteen keskusjärjestömalliin, mutta silloin järjestön rooli lienee toisenlainen kuin nyt.
|