Auroran koulussa Espoon Lippajärvellä on ainutlaatuinen kylmän meriveden akvaario. Siitä loistaa oranssinkukertavana jo kauas meridaalia. Pistepunahait varttuvat läpinäkyvissä muutaman sentin munakoteloissa, jotka on oudolle osoitettava: neljä ruskehtavaa koteloa.

– Hain voi nähdä kitiinikotelon läpi. Kotelot ovat päistä auki – ruskuaispussin voisi puristaa kotelon päistä ulos, osoittaa Jiri Haapamäki, koulunkäyntiavustaja ja akvaarioekspertti.

Neljästä kotelosta kuoriutuvat pistepunahait ovat vaaksan mittaisia. Pohjanmeressä hait kasvavat metrisiksi. Kotelossa hainalut varttuvat kahdeksan yhdeksän kuukautta. Kun kotelot tuotiin Auroran kouluun, oli odotusta jäljellä kahdesta neljään kuukautta. Munakotelot ovat eri kehitysasteilla. Syksyiset päivät ovat jännitystä täynnä.

Varastoakvaariosta idea

Onnekkaat Auroran koulun oppilaat saavat ymmärrystä Itämeren tilasta, puhumattakaan meren elämän monimuotoisuudesta ja ehdoista aina lajituntemukseen asti. Jiri Haapamäki tekee töitä neljäsluokkalaisten kanssa. Ympäristötiedon perusteita otetaan haltuun.

Miten juuri Auroran koulun oppilaat ja henkilöstö pääsevät joka päivä kurkkaamaan lukuisten kalojen pyrähdyksiä, kahden merisiilin touhuja tai yli kymmenen selkärangattoman lajin elämää?

Sitä varten on työtä tehty mittaamattomasti. Varastosta Jiri löysi akvaarion ja ajatus alkoi elää. Jirillä oli kotona pölyttymässä tarvittavaa tekniikkaa. Jäähdytin oli suuri investointi: satojen eurojen laatikko seinällä akvaarion tuntumassa.

Eläimillä omat tarinansa

Akvaariosta innostui myös Sealifen intendentti Markus Dernjatin. Auroran koulun ja Sealifen yhteishanke alkoi edetä. Jiri innostui Itämerestä ja Markus ehdotti akvaarion täydentämistä hainmunilla ja vähän eksoottisemmilla merenelävillä.

– Haimme sellaisia Itämeressä eläviä kaloja ja leviä, jotka elävät haiden kaltaisessa ympäristössä. Jiri nosti akvaarioveden suolapitoisuuden tasolle, jossa haita tavataan Pohjanmerellä, Markus kuvailee hankkeen etenemisen moninaisia vaiheita.

Eivät elävät kaupan hyllyltä ole akvaarioon uineet. Markus kertoo Jirin sukellusreissuista. Jokaisella eläimellä on tarinansa. Kotimaisen merihevosen Jiri on käynyt sukeltamassa Porkkalanniemeltä, kampelan Tvärminnestä.

Akvaarioekspertit osoittavat kivien päällä kasvavaa levää ja sanovat sen olevan juuri sen näköistä kuin syksyllä pitääkin. Valkoisen merivuokon lisääntyminen on Jirin ilonaihe: se on hyvä merkki akvaarion voinnista.

Itämerelle ymmärrystä

Itämeren tilasta muistutti Auroran koulun akvaarion veden vihertyminen. Jiri hankki akvaarioon suodattimen ja vesi parantui. Kyse ei ollut pahamaineisesta sinilevästä, mutta samea vesi lisäsi oppilaiden ymmärrystä siitä, mitä Itämeressä tapahtuu.

– Koululaiset oppivat akvaarion avulla ymmärtämään, että levät kuuluvat mereen. Jos ei esimerkiksi rakkolevää olisi, puuttuisi Itämerestä monia lajeja, Jiri selvittää.

Lisää touhua on luvassa akvaariota hoitaville koulun iltapäiväkerholaisille, sillä kerhon vetäjä Jiri puuhaa nyt aulaan Itämeren-akvaariota.

Koulun käytäväpäivystäjien on oltava entistä tarkempina, ettei merielämää häiritä. Akvaariorauha on kuin koulurauha: käytävällä ei juosta, painita eikä tönitä. Jos joku jättää rasvaisen sormenjäljen akvaarion seinään, kiiruhtaa käytäväpäivystäjä pyyhkäisemään sen pois.

Akvaario pysäyttää

– Akvaario on kuin keidas: se pysäyttää ohikulkevan. Tärkeintä on, ettei akvaarion äärellä ole kiire, kertoo Auroran koulun rehtori Martti Hellström.

Levotonkin oppilas rauhoittuu katselemaan merellistä elämää.

Hellström tietää opettajakunnan jo käyttäneen akvaariota opetuksessaan. Jiri Haapamäki saa rehtorilta kiitosta mittavasta työmaasta. Hänen mielestään ihmisten erityisosaamiselle on annettava tilaa koulussa.

Koulussa käyville vieraille akvaario on esitelty jo useasti.