Ensin hyvät uutiset: korkeakoulujen kielikeskukset tarjoavat tuleville diplomi-insinööreille niin kuin muidenkin alojen opiskelijoille upean kielivalikoiman. Huonompi uutinen on se, että valtaosa tekniikan alan korkeakoulututkinnon suorittajista valitsee vain toisen kotimaisen ja englannin.

Kouluaikojen kehno kielipohja kertautuu: kun yhä useampi lähtee lukiosta taitaen vain toisen kotimaisen ja englannin, uuden vieraan kielen opettelu tuntuu korkeakoulussa liian työläältä – ellei se ole pakollista.

Sen jälkeen kun toisen kotimaisen kielen koe tuli ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoiseksi, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on jouduttu jopa pitämään ruotsin preppauskursseja. Paikoin vain niiden turvin saadaan kaikissa korkeakoulututkinnoissa vaadittava virkamiesruotsi suoritetuksi.

Lisäksi muiden vieraiden kielten kuin englannin opetus joudutaan entistä useammin aloittamaan alkeistasolta. Englannin valta-asema vain vahvistuu, kun lukiosta siirrytään korkeakouluun.

– Olisi jo aika lopettaa hyssyttely ja etsiä vastaus siihen, miksi ruotsia ei osata, vaikka sitä opiskellaan koulussa niin monta vuotta, toteaa Tampereen teknillisen yliopiston kielikeskuksen johtaja Pentti Vanha-aho.

Hän kertoo vastustavansa yliopistotason ruotsin preppauskursseja, koska opiskelijoilta edellytetään lukiotason kielitaitoa. Silti hän on joutunut taipumaan muutamien tilapäisten valmentavien kurssien järjestämiseen.

– Monipuolisen kielitaidon säilyttäminen on tärkeää. Ei voi olla yliopiston tehtävä aloittaa kielten opetusta alkeista kovin monissa kielissä, varsinkaan perinteisissä valtakielissä. Kansallisella tasolla paine ja vastuu kieltenopetuksen puutteiden paikkailusta kasautuu nyt korkeakoulujen kielikeskuksiin, Vanha-aho toteaa.

300 opintopisteestä kieliä 5

Tekniikan alan tiedekorkeakoulun opiskelija saa siis paperit käteen, vaikka olisi lukenut vain virkamiesvaatimusten verran toista kotimaista – useimmiten ruotsia – ja vähän enemmän englantia.

Kahta kieltä enempää ei vaadita, vaikka tarjolla on kieliä ruhtinaallisesti, kiinasta espanjaan. Jonkin verran kieliopintoja voi halutessaan sijoittaa vapaavalintaisiin opintoihin, mutta haluja siihen ei enemmistöllä ole.

Tekniikan alallakin eri korkeakouluissa kielten opiskeluvaatimukset ovat erilaisia.

– Nykyisellään ei ole mitään takeita siitä, että tekniikan alan opiskelijat lukisivat muita vieraita kieliä kuin englantia, toteaa Teknillisen korkeakoulun kielikeskuksen johtaja Heidi Rontu.

Yllättäen hänen edustamansa korkeakoulu tarjoaa tuleville diplomi-insinööreille opintopisteillä mitattuna heikomman kielipohjan kuin muut alan tiedekorkeakoulut: DI-tutkinnon 300 opintopisteestä kieliopintoja on Otaniemessä tasan 5.

– Tutkintoon sisältyy kahden opintopisteen toisen kotimaisen kielen opinnot sekä kolme opintopistettä pakollisia vieraan kielen opintoja – käytännössä useimmiten englantia, Rontu kertoo.

Vuoden 2005 jälkeen Teknillisessä korkeakoulussa ei tekniikan alan koulutusohjelmiin ole sisältynyt pakollisena mitään äidinkielen tai puheviestinnän varsinaisia opintoja. Äidinkielen tai puheviestinnän opetusta on teekkareille tarjolla ainoastaan kandidaatin tutkintoon kuuluvan kandidaattiseminaarin yhteydessä: 4 äidinkielen ja 4 puheviestinnän luentoa.

– Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki tieteellisten tekstien kirjoitustyöt tehdään pitkälti lukion äidinkielen kurssien pohjalta, Rontu sanoo.

Englannin valta-asema näkyy myös Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden kurssikirjoissa samoin kuin siinä, että jo yli puolet diplomitöistä kirjoitetaan englanniksi.

Korkeakoulujen mahdoton tehtävä

Rontu ei syytä opiskelijoita siitä, että innovaatioalalla varttuu nyt uusi tynkäkielisukupolvi.

– Halukkuutta kielten opiskeluun on paljon. Moni myös ymmärtää kielitaidon merkityksen viimeistään ensimmäisten työharjoittelujaksojen jälkeen. Valmistumisen aikapaineet ovat lisääntyneet, ja ne heijastuvat suoraan kieliopintoihin. Useimmat opiskelijat eivät halua uuden kielen kaltaista työlästä vapaaehtoista ainetta viivyttämään muutenkin kireää opintojen aikataulua, Rontu toteaa.

Teknillisen korkeakoulun kielitarjonta on laaja. Etenkin kielten alkeiskurssit kiinnostavat sitä opiskelijoiden vähemmistöä, jolla on aikaa ja halua valinnaisiin kieliopintoihin.

Rontun mukaan kieltenopetuksesta puuttuu nyt selkeä koulutuspoliittinen linjaus, joka selventäisi eri koulutusasteiden vastuun tavoitteiden saavuttamisessa.

– Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kielikeskusten tehtäväksi on kaikessa hiljaisuudessa sälytetty kansallisen kielivarannon ylläpitäminen. Jos halutaan, että korkeasti koulutetut ovat jatkossakin kielitaitoisia, tämä on se viimeinen lenkki, Rontu sanoo.

Hän muistuttaa, että kielikeskusten voimavarat ovat rajalliset. Lisäresursseja jatkuvasti kasvavien opetushaasteiden hoitoon ei ole tullut eikä näillä näkymin ole tiedossa.

Rontu toivookin poliittista keskustelua siitä, mitä kaikkea korkeakoulujen kieltenopetukselta odotetaan. Yksi keskeinen kysymys liittyy toisen kotimaisen kielen asemaan kaikkien tutkintojen pakollisena osana.

– Nyt olisi pohdittava perusteellisesti, mitä ruotsin kieleltä halutaan korkeakouluissa ja mitä sillä käytännössä saadaan. Myös sitä on mietittävä, mikä on kielten ja viestinnän opintojen asema ja merkitys.

Entä kuinka kielten 2 + 3 opintopistettä vastaavat yliopistolaissa ilmaistua vaatimusta toisen kotimaisen, vieraan kielen ja äidinkielen taidoista osana korkeakoulututkintoa? Opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, minkä koulutusalan ja oppilaitoksen he valitsevat.

– Ovatko opiskelijat nyt kielipoliittisina pelinappuloina? Rontu kärjistää.

Opetuksen ja odotusten ristiriita

Rontun mukaan korkeakoulut kouluttavat nuoria työelämään ja työnhakutilanteissa korostetaan entistä enemmän erityisesti kieli- ja viestintätaitoja.

– Ristiriita opetuksen ja odotusten välillä on tällä hetkellä kohtuuton.

Valtakunnallisesti katsottuna kieltenopiskelutilanne on Espoossa erityisen kehno. Muissa tekniikan alan tiedeyliopistoissa kieliopintoja on jonkin verran enemmän. Tosin englannin ylivalta näkyy kaikkialla ja teknis-tieteellisen loppututkinnon pystyy suorittamaan opiskelematta muita kieliä kuin toista kotimaista ja englantia.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kieliopintojen määrä vaihtelee hieman koulutusohjelmittain.

Esimerkiksi energiatekniikan koulutusohjelmassa tekniikan kandidaatin tutkinnon 180 opintopisteestä 2 on toista kotimaista ja 6 jotakin vierasta kieltä, useimmiten englantia. Lisäksi maisteritutkinnon 120 opintopisteeseen sisältyy 4 opintopisteen verran vieraan kielen opintoja. Yhteensä 300 opintopisteestä 12 on siellä siis kieliä. Pakollista suomen kielen puhe- ja kirjoitusviestintää on 3 opintopisteen verran.

– Meillä luetaan vieraana kielenä englannin sijasta venäjää keskimääräistä enemmän, mutta englannin valta-asema on kuitenkin selvä, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kielikeskuksen varajohtaja Sari Silventoinen toteaa.

Ohjattua ruotsin itseopiskelua

Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan opiskelijoille on tarjolla toistakymmentä kieltä, ja niitä kaikkia opiskellaan jonkin verran. Silti samat ongelmat ovat tuttuja siellä kuin muuallakin.

Esimerkiksi ruotsin preppauskurssit vetävät väkeä niin, että resurssien puutteessa on ollut pakko siirtyä lähiopetuksesta yhä enemmän ohjattuun itseopiskeluun.

– Lukion kieltenopiskelun kapeneminen on syönyt valmiuksia harvinaisempien kielten opiskeluun korkeakoulussa, Oulun yliopiston kielikeskuksen johtaja Harry Anttila toteaa.

Pakollisia vieraan kielen opintoja esimerkiksi konetekniikan osastolla sekä sähkö- ja tietotekniikan osastolla on 6 opintopisteen verran, toista kotimaista 3 opintopistettä ja äidinkieltä 2 opintopistettä.

Tampereen teknillisessä yliopistossa tekniikan kandidaatin 180 opintopisteen tutkinnosta 3 pistettä on toista kotimaista ja pakollisen vieraan kielen opintoja 6 pistettä. Jälkimmäisiin eivät riitä alkeistason kurssit. Äidinkieltäkin on tarjolla, mutta se ei ole kaikille pakollista.

Lisäksi teknis-taloudellisessa tiedekunnassa tutkintoon sisältyy 6 opintopisteen laajuinen toinen vieras kieli. Kaikilla on myös mahdollisuus valita 23 opintopisteen kieliopinnot sivuaineeksi. Tätä mahdollisuutta käyttää 30–40 opiskelijaa vuodessa.

– Kiinnitämme erityisesti huomiota kieltenopetuksen jatkumoon. Tarjonnassa on otettava huomioon, että alkeista pystytään tarkoituksenmukaisesti etenemään edistyneemmälle tasolle ja saamaan työelämässä käyttökelpoinen kielitaito, Tampereen teknillisen yliopiston kielikeskuksen johtaja Vanha-aho toteaa.

Myöskään ammattikorkeakouluissa ei ole yhteisesti määriteltyjä kieliopintojen opintopistemääriä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen kielen opetuksen kehittämisryhmä kuitenkin suosittelee, että amk-tutkinnossa tulisi olla 3 opintopisteen verran ensimmäistä vierasta kieltä sekä toista kotimaista samoin kuin äidinkieltä ja viestintää.

Esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla noudatetaan suositusta. Opintoihin sisältyy siellä myös 1,5 opintopisteen laajuinen tutkimusopintojen viestinnän osuus.

– Lisäksi koulutusohjelmittain on kolmen opintopisteen verran ammatillista englantia kaikissa tekniikan koulutusohjelmissa, Jyväskylän ammattikorkeakoulun kielikeskuksen johtaja Heikki Tulkki kertoo.