Kouluni yhdistyi yhtenäiseksi peruskouluksi vuosi sitten. On ollut ilo seurata entisten oppilaideni opiskelua taitavien aineenopettajien johdolla. Sopiessamme yhteisiä toimintatapoja havaitsin yleisen epäkohdan, joka on varmastikin ollut olemassa jo vuosia, mutta joka konkretisoitui omien arkisten havaintojen kautta.

Koulussamme kolmen vuosiviikkotunnin yt-korvaus jakaantuu samaan tapaan aineenopettajien ja luokanopettajien kesken: opettajainkokouksia, tiimejä, juhlaryhmiä, suunnitelmien kirjoittamisia, koko koulun vanhempainiltoja, vanhempainyhdistystoimintaa jne.

Työtä tulee tehtyä hyvinkin sen kolmen tunnin edestä. Luokanvalvojat, muut aineenopettajat ja luokanopettajat osallistuvat yhtä paljon koulunpitoon virkanimikkeestä riippumatta. Näin pitää ollakin, eihän yhtenäisessä koulussa voida harjoittaa yt-toimintaa ilman että kaikki ovat mukana.

Luokanvalvojat tekevät yt-tehtävien lisäksi moninaista sellaista oppilastyötä, joita luokattomat aineenopettajat eivät tee. He pitävät yhteyttä oppilaisiin ja heidän koteihinsa. Osallistuvat oppilashuoltoryhmiin, lastensuojelupalavereihin, seuraavat poissaoloja, selvittelevät kolttosia. Listalta löytyy leirikouluja, kirjeenvaihtoa, tilastointia, puheluita...

Kaikesta tästä lehtorille maksetaan yhden tunnin luokanvalvojan korvaus viikossa, mikä näyttää olevan varsin niukasti hiukankin haastavammassa ryhmässä.

Minulla on 30 oppilaan viides luokka, jota opettaa 14 eri opettajaa neljässä eri jaksossa. Tapaan kaikki huoltajat henkilökohtaisesti vuosittain. Olen yhteydessä huoltajiin päivittäin. Selvittelen kolttosia, istun palavereissa, kerään ja jaan lappusia, osallistun luokkatoimikuntiin. Luokanvalvojantehtäviä minulla on vähintään yhtä paljon kuin luokanvalvojilla.

Jos nämä tehtäväni annettaisiin aineenopettajalle, hänelle kuuluisi vessin mukaan korvaus. En voi millään ymmärtää, miksi minut on määrätty tekemään ilmaiseksi samat tehtävät, joista aineenopettajakollegani saavat korvauksen samalla työpaikalla.

VILLE TEITTINEN

Helsinki