Suomessa köyhissä lapsiperheissä asui vuonna 2003 yli 130 000 lasta. Lukumäärä on reilun kymmenen vuoden aikana lähes kolminkertaistunut. Vaurauden tavoin myös köyhyys ja huono-osaisuus näyttävät periytyvän.

Tässä juttusarjassa katsomme tilastojen taakse; syitä, seurauksia ja selviytymisen eväitä. Pohdimme myös sitä, kuinka köyhyyden kierre voitaisiin katkaista. Tapaamme tutkijoita sekä lastensuojelun ja oppilashuollon ammattilaisia, jotka tietävät köyhyyden usein altistavan perheen muillekin ongelmille.

”Köyhyys on noloutta siitä, että lapsella ei ole kunnon suksia ja vanhojen monojen pohja murtuu rikki heti hiihtopäivän alussa. – – Se on viimeisten kolikoiden laskemista, että lapset saisivat rahat päiväkodin ja koulun pikkujoululahjoihin.”

Näin kirjoittaa eräs äiti tunteistaan äskettäin julkaistussa teoksessa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. Tilastot ja kertomukset kuvaavat samaa asiaa, mutta kuva on eri näköinen.

Euroopan unionin mukaan köyhyysrajan alapuolella elävät ihmiset, saavat alle 60 prosenttia väestön keskinettotulosta tulonsiirrot mukaan lukien. Vuonna 2005 Suomessa pienituloisuuden raja oli 12 160 euroa vuodessa eli 1 013 euroa kuukaudessa.

Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella on vuodesta 1995 lähtien viiden vuoden välein kerätty eri väestöryhmien välisiä hyvinvointieroja tarkastelevia kyselyaineistoja. Mukana on noin 900 lapsiperhettä.

Tutkimuksissa on havaittu erityisesti neljä tekijää, jotka altistavat perheen köyhyydelle; yksinhuoltajuus, monilapsisuus, pienet lapset ja työttömyys. Köyhtymisen riski on sitä suurempi, mitä useampi tekijä perheeseen liittyy.

– Lapsen kokemukseen köyhyydestä vaikuttaa taloudellisten seikkojen lisäksi myös muita tekijöitä kuten perheen ilmapiiri. Tytöt ovat tässä suhteessa poikia herkempiä, mutta yhteistä on se, että köyhyys vaikuttaa monella tavoin kielteisesti lapsen kehitykseen, sanoo sosiaalityön professori Katja Forssen.

Päivän ainoa ateria

”Aina ensin maksetaan vuokra ja muut asumismenot. – – Jäljelle jääneillä euroilla ostetaan perunoita. – – Lapsia käsketään syömään koulussa runsaasti. Heille kouluruoka on usein päivän ainoa ateria ja vielä mahtava etu eriarvoistuvassa maassamme.”

Työelämässä tapahtuneet muutokset sekä perhe-elämän lisääntyvä haavoittuvaisuus ovat heikentäneet erityisesti nuorten perheiden asemaa. Katja Forssenin mukaan näkyvissä on selkeä polarisoituminen köyhien ja pienituloisten perheiden ja vahvojen perheiden välillä. Ilmiö ei ole vain suomalainen.

Köyhyyden pysyvyydestä kertovat tutkimukset lasten sopeutumisesta jatkuvaan niukkuuteen.

– Lapset ryhtyvät itse auttamaan vanhempiaan ja perhettä. He oppivat hillitsemään omia halujaan ja tarpeitaan. He vetäytyvät sellaisista harrastuksista, jotka maksavat. He myös välttelevät sitä mistä tulee huono olo. He eivät esimerkiksi tuo kavereitaan kotiin välttääkseen häpeän tunteita, kertoo sosiaalipolitiikan professori (ma) Susan Kuivalainen.

Syntymäpäiväkutsut ovat tyypillinen esimerkki välttelemisestä.

– Jos perheelle jää reilu kymmenen euroa henkeä kohti asumismenojen jälkeen, siitä ei riitä kavereiden syntymäpäivälahjojen tai omien kutsujen järjestämiseen. Niinpä lapset joutuvat tästä syystä jäämään pois.

– Koulupuvut estävät Englannissa eri varallisuusluokkiin kuuluvien lasten erottelun, muttei kokonaan. Kerran kuussa kouluissa pidettävän ”omien vaatteiden” päivän on havaittu aiheuttavan ahdistusta, koska silloin elintaso näkyy.

Tuloköyhyys ei ainoa ongelma

Åbo Akademin kansantaloustieteen professori ja köyhyystutkija Markus Jäntti tutkii tällä hetkellä New Yorkissa Russel Sage Foundationissa perhetaustan vaikutusta taloudelliseen asemaan kehittyneissä maissa. Hänen mukaansa köyhyyden voi määritellä monin tavoin

– Matalat tulot eivät ole ainoa köyhyyden ilmenemistapa, mutta vaikeuttavat modernissa yhteiskunnassa niin kutsutun normaalin elämän elämistä. Tuloköyhyyden seuraamisen ohella ongelmien valottamiseksi tarvitaan myös monipuolista yhteiskunnallista keskustelua köyhyyden luonteesta, laajuudesta ja selittäjistä.

Hänen mukaansa köyhyyden syyt ovat syvällä. Ne ovat yhteiskunnallisia, kuten sosiaaliturvan matala taso ja erilaisten järjestelmien väliin jäävät aukot. Koska osa köyhistä on työmarkkinoiden marginaalissa, työelämään pääsyn esteet ovat tärkeä köyhyyden selittäjä. 1990-luvun lamakin vaikuttaa edelleen.

– Työmarkkinoiden marginaalissa olevien voimakas kasvu on selvästi laman perintöä ja tulee näkymään pitkän aikaa esimerkiksi heikompina työeläkkeinä niille, jotka laman aikana joutuivat työelämästä lähes pysyvästi syrjään. Myös ylivelkaantuneisuus tuli meille laman seurauksena.

– Työ voisi edelleen olla, ainakin useimmille, tae kohtuullisesta elämästä. Toisaalta ei ennen lamaakaan matalimmilla palkoilla olevien elintaso ollut mitenkään häikäisevä. Matalapalkkatyön tukeminen ja julkisen sektorin työllistäminen voisivat olla keinoja työmarkkinoiden toiminnan edistämiseksi.

Panostus perhepolitiikkaan kannattaa

Katja Forssen ja Susan Kuivalainen pitävät lamaa köyhyyden kasvun selkeänä murrosvaiheena, jolloin supistettiin monia perheeseen liittyviä resursseja.

He luettelevat esimerkkejä: Lapsilisä on edelleen alhaisempi kuin ennen lamaa eikä ole pysynyt keskiansiokehityksen tahdissa. Samoin erityisesti yhden huoltajan perheiden tilanne heikkeni, kun kotihoidon tukea ei enää maksettu työttömälle vanhemmalle. Luokkakoot kouluissa kasvoivat. Kunnat laiminlöivät monin paikoin kouluterveydenhuollon.

Tutkimukset köyhyyden ja huono-osaisuuden keskittymisestä ja sen heikentävästä vaikutuksesta seuraavien sukupolvien elämään, alkoivat 2000-luvun alussa näkyä paitsi julkisessa keskustelussa myös käytännön toimenpiteitä.

Panostus perhepolitiikkaan kannattaa. Tutkimukset kertovat, että pahoinvointilukujen kasvu pysähtynyt.

– Merkittävimpiä ovat kuusivuotiaiden oikeus maksuttomaan esiopetukseen, lasten aamu- ja iltapäivätoiminta, joiden tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä, Katja Forssen luettelee ja ihmettelee samalla, miksi yhä puhutaan koulujen lakkauttamisesta ja miksei päivähoidon ryhmäkokoja jo voisi pienentää.

– Meillä on pitkä tutkimustraditio sosiaalisesta perimästä. Koulujärjestelmä on kuitenkin se, jonka antaa mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun, hän muistuttaa.

Vaurauden tavoin myös köyhyys näyttää tutkimusten valossa periytyvän. Erityisesti varhaislapsuudessa koetun pitkäaikaisen köyhyyden on todettu vaikuttavan monella tavoin kielteisesti lapsen kehitykseen. Jopa todennäköisyys pitkäaikaiseen köyhyyteen kasvaa.

– Moniulotteinen huono-osaisuus liittyy pienituloisuuteen. Jos syntyi 90-luvun alussa perheeseen, joka putosi pitkäaikaistyöttömyyteen on 2000-luvulla tipahtanut helposti myös aikuisten palvelujärjestelmästä, Susan Kuivalainen muistuttaa.

Helsingin Sanomien järjestöille tekemästä kyselystä ilmenee, että lasten ongelmat jäävät helposti vanhempien ongelmien jalkoihin. Pahoinvointi periytyy, ja Suomessa on jo monen polven syrjäytyneitä. Järjestöjen mukaan Suomi onkin entistä kovempi maa (Helsingin Sanomat 13.10. 2007).

Periytyykö köyhyys?

Markus Jäntin mukaan mahdollisesti, vaan ei välttämättä. Paljon riippuu siitä, miten muu yhteiskunta toimii ja tukee köyhiä.

Köyhyyden poistamisesta käydyn yhteiskunnalliseen keskustelun yhteydessä hän onkin todennut, että tärkeämpää kuin oikean köyhyyden etsiminen on pyrkiä ymmärtämään niiden tilannetta, joiden elinehdot ovat heikentymässä.

Hänen mukaansa esimerkiksi veronkevennykset vain pahentavat heikommin selviytyvien elämää. Hän odottaakin, että päättäjät ottaisivat köyhimpien tilanteen tosissaan eivätkä vain uskottelisi, että tuloveron alentaminen ja niin kutsuttujen kannustimien parantaminen hoitaa ongelmat.

Sitaatit kirjasta Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, toim. Anna-Maria Isola, Meri Larivaara ja Juha Mikkonen. Avain 2007. www.koyhyyskirjoitukset.org

Köyhyys vuonna 2015?

Vuonna 2000 maailman kansat antoivat julistuksen, että köyhien määrä on puolitettava maailmassa vuoteen 2015 mennessä. Suomi tukee tavoitetta.

Miltä näyttää, köyhyystutkija Markus Jäntti?

– Maailmanlaajuisen tulonjaon mittaaminen on niin kimuranttia puuhaa, ja siihen käytetään niin niukasti resursseja, että vuonna 2015 lähinnä kiistellään siitä, mikä köyhien määrä oikeasti on.

– Kiinan ja Intian nopea talouskasvu saattaa pitää huolen siitä, että köyhien määrä vähenee huomattavasti, mutta köyhiä asuu paljon muuallakin. Näköpiirissä on varsin vähän sellaista, mikä edistäisi esimerkiksi afrikkalaisten köyhien tilannetta.

Missä viipyy köyhien kapina?

– Köyhät eivät varmaankaan miellä olevansa kovin yhtenäinen ryhmä, eikä heidän etujensa ajaminen osin juuri siksi ole poliittisesti palkitsevaa.