Opetusalan ammattijärjestön tavoitteena tulevalla neuvottelukierroksella on opettajien palkkoja korjaava neuvottelutulos. Sopimustavoitteet järjestö on hionut hyvissä ajoin.

Kevään aikana järjestetyissä alueellisissa koulutuksissa on vielä haettu jäsenistöltä eväitä neuvottelijoille. Lisäksi normaaleihin neuvottelukierroksen valmisteluihin kuuluu järjestövalmiuksien tehostaminen. Lakkokoneisto on valmiina, jos tarvitaan.

OAJ:n jäsenkyselyn mukaan valtaosa opettajista pitää lakkoa oikeutettuna silloin, jos yleisestä palkkakehityksestä on jääty jälkeen. Valmius työtaisteluun tällaisessa tilanteessa on reilun kymmenen vuoden aikana koko ajan kasvanut.

Työtaisteluun ei OAJ ryhdy vähällä eikä se missään tapauksessa ole tavoite. Mutta tavoitteiden saavuttamiseksi siihenkin ollaan valmiita.

– Eri ammattiryhmien kohtelun täytyy olla yhdenvertaista. Opettajat eivät hyväksy, jos uudella ratkaisulla jäätäisiin jälkeen yleisestä ansiokehityksestä tai jos työelämäsäännökset huononisivat. Kentällä toivotaan että hyvään sopimukseen päästään ilman järjestöllisiä toimia, mutta perustellusta syystä työtaisteluun ollaan valmiita, kertoo Pirkanmaan, Kainuun ja Lapin aluekoulutuksiin osallistunut työmarkkina-asiamies Jarmo Niskanen.

Palkka

”Lastentarhanopettajan vähimmäispalkan pitäisi alkaa kakkosella, nyt se on alle 1 800 euroa. Olemme akavalaisista keskiansioista 500 euroa jäljessä. Kuopiossa tehtävän vaativuuden arviointi toimii onneksi hyvin. Se nostaa lastentarhanopettajien palkkoja keskimäärin 20–60 euroa. Vaativuustekijöiden selkeyteen ollaan tyytyväisiä.

Lastentarhanopettaja tarvitsee aikaa myös suunnitteluun, ja tämän pitäisi tulla ilmi sopimuksessa nykyistä selkeämmin. Nykysopimuksen mukaan työajasta kahdeksan prosenttia voidaan käyttää suunnitteluun joko työpaikalla tai työpaikan ulkopuolella. Työnantajat usein vaativat, että suunnittelu tapahtuu työpaikoilla, jossa suunnitteluaika kuluukin helposti ihan muuhun. Suunnittelutyöhön ei kaikissa päiväkodeissa ole siihen soveltuvia tiloja.

Kelpoisuudesta huolehtiminen on tärkeää. Jos sosionomit toimivat lastentarhanopettajina, heillä täytyy olla riittävästi pedagogista koulutusta.

Päiväkodinjohtajan lähtöpalkan pitäisi olla vähintään 2 500 euroa. Nyt se saattaa olla pienessä päiväkodissa alle 2 000:n. Kuopiossa päiväkodinjohtajien peruspalkat vaihtelevat 2 100 ja 2 400 euron välillä. Päiväkodinjohtajan tehtävä on laajentunut valtavasti: pitää olla henkilöstöjohtaja, asiakaspalvelun erikoisosaaja, talousihminen, pedagoginen osaaja...

Jos hoitajille järjestyy 500 euroa lisää palkkaa, sama korotus kuuluu myös kaikille opettajaryhmille. Yhdelle ryhmälle ei voi antaa enemmän kuin toisille.

Palkka-asiat pitäisi saada kuntoon ilman lakkoa. Jos lastentarhanopettajat menevät lakkoon, toiminta päiväkodeissa ei kokonaan pysähdy.”

Riitta Silvonen-Tolvanen, päiväkodinjohtaja, Kuopio

Työolot huomioon

”Toivoisin, että sopimus olisi sanamuodoltaan niin selkeä, ettei missään kunnassa pystyttäisi viemään sen lupaamia prosentuaalisia resursseja pois. Kaikkien opettajaryhmien peruspalkkoihin pitäisi saada selvä yleiskorotus.

Sopimuksessa pitäisi kiinnittää huomiota työoloihin. Opettajat uupuvat. Se mikä uuvuttaa, on esimerkiksi epävarmuus työsuhteen jatkumisesta tai siitä, missä koulussa työ jatkuu ja mitä tänä vuonna leikataan. Työtaakka uuvuttaa erityisesti luottamustoimisia rehtoreita. Myös homeongelmat pitäisi ottaa tosissaan.

Paikallinen sopiminen ei saa mennä liian pitkälle. Opettajien pitäisi olla samanarvoisessa asemassa riippumatta siitä, millaisessa kunnassa he työskentelevät. Erilaista kunnissa on taloudellisen tilanteen lisäksi mm. neuvottelukulttuuri.

Haluan sopimukseen jonkinlaisen legitimoinnin työolojen ja -hyvinvoinnin parantamiselle: opetusryhmien koolle sekä sille, mitkä tehtävät kuuluvat opettajan perustyöhön ja mitkä taas korvataan lisätyöperusteisesti. Kolmannen yt-tunnin varaan ei saisi laskea liikaa. Kaipaan takaisin selväsanaista lisätyöpykälää, jossa opettajan lisätyöstä ’maksetaan’ ei pelkästään ’voidaan maksaa’. Tällaiset lisätyöt olisi hyvä luetteloida. Monelle opettajalle särvin leivän päälle tulee muustakin kuin peruspalkasta.

Olen valmis heittäytymään lakkoon, jos kaikille opettajille tuleva palkankorotus ei ole tarpeeksi suuri, jos lisätyössä liikaa turvataan yt-tunteihin ja jos työolosuhteiden parantaminen ei hetkauta työnantajaa. Korotusten riittävyyttä arvioidessa täytyy huomioida hallitusohjelman ja mahdollisen tupon lupaukset.”

Ritva Hujanen,

Lappeenranta

”Opetusalalla olisi nyt H-hetki pitää kiinni osaavista opettajista. Nykyinen palkkaus ei tue pysymistä rankan arjen alalla. Palkkausta korjaamalla korkeasti koulutetut osaajat työskentelisivät kouluissa tulevaisuudessakin.

Alalla pysymistä tukemaan olisi myös rakennettava uudenlainen täydennyskoulutusjärjestelmä. Koulutusta pitäisi olla riittävästi, se olisi sidottu työvuosiin ja oppimaan pitäisi päästä työajalla.

Kunnan palkkaohjelma on ollut tärkeä, mutta koulutettujen asemaa se ei ole riittävästi korjannut. Jos todella halutaan korottaa koulutettujen alipalkattujen ansioita, sopimuksen tulee olla niin selkeä, että korotukset tulevat sinne mihin ne on tarkoitettukin.

Opetusvelvollisuuksiin liittyvä keskustelu on lisääntynyt siinä määrin, että nyt opettajaryhmien keskenkin saattaisi olla valmiutta niiden korjaamiseen.

Todella tärkeää olisi saada yhtenäisen peruskoulun sopimus mallilleen. Palkkaukselliset karikot tekevät hyvän työn hankalaksi. Räikeimmissä tapauksissa opettajilla on täysin sama lisätehtävä, mutta siitä ansaittavat eurot saattavat olla hyvin erilaiset, koska korvaus maksetaan opettajan peruspalkasta määräytyvän ylituntipalkkion mukaan. Lisäksi on olemassa töitä, jotka toisille korvataan ja toisille ei. Tehtävän vaativuuden arviointi tähtää oikeudenmukaiseen ja kannustavaan palkkaukseen, ja kuitenkin me roikumme entisen vessin jäämissä, jotka saattavat olla epäoikeudenmukaisia palkkausperusteita.

Opettajien palkkoja pitäisi korjata vähintään 350 euroa ylöspäin. Lakkoa tarvitaan, jos sopimusratkaisulla oltaisiin jäämässä jälkeen muista palkansaajaryhmistä tai jos palkkakehitystä ei turvattaisi millään tavalla.”

Katariina Kattelus,

luokanopettaja, Oulu

Opetus ja kasvatus ykkösiä

”Tärkeintä on opettajien palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen. Kunnan palkkaohjelman jatkaminen on välttämätöntä.

Tehtävän vaativuuden arviointiin pitäisi saada enemmän rahaa. Tva vie nyt voimia, ja kuitenkin neuvoteltavana on vain pieni summa. Kuntien oman rahan liikkeelle saaminen on vaikeaa.

Jos viimeisintä opetusalan sopimusta toteutettaessa näyttää siltä, että joku ryhmä kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, heidän tilanteensa pitää korjata. Sopimuksessa on useita parannettavia kohtia. Joiltakin ryhmiltä poistuvat lisät pitäisi pitää opettajien palkkapotissa ja suunnata uudelleen. Sen seuraaminen paikallisesti on hankalaa.

Palkan ohella huomioitava on työhyvinvointi. Täydennyskoulutukseen tulee olla mahdollisuus ja uupuville työntekijöille täytyy olla asiamukaista tukea.

Uudessa sopimuksessa opettajien on saatava vähintään yhtä suuri korotus kuin muidenkin ryhmien. Palkankorotuksissa ei voi lähteä suosimaan jotain tiettyä alaa, ettei yhtä tulipaloa sammutettaessa sytytetä toista.

Hyvinvointiyhteiskunnalle opettajat ovat yhtä tärkeitä kuin hoitajatkin. Opetukseen ja kasvatukseen satsaaminen on hyvinvoinnin rakentamista, sitä kautta lisätään osaamista ja ehkäistään syrjäytymistä. Julkisten alojen arvostusta pitäisi nostaa, ne ovat yhteiskunnan kivijalka.

Neuvottelutavoitteista ei voi luoda ehdottomia, ne ovat kokonaisuus. Työtaistelu on tavoitteiden saavuttamiseksi vasta äärimmäinen keino. Lakkoon ei pyritä, mutta työnantajapuoli voi siihen pakottaa.”

Hannu Suntio, äidinkielen ja

Mainingin koulu, Espoo

”Usein puhutaan vain peruskouluista ja huippuyliopistoista ja unohdetaan, että siinä välissä on lukio. Uusi opetusministerikin asetti painopisteeksi peruskoulun kehittämisen.

Lukioverkon karsiminen säästöjen nimissä tuo yllättäviä ongelmia myös peruskoulun puolelle, koska aineenopettajat ovat usein yhteisiä lukiolle ja yläkoululle. Etäopetuksella ei pitäisi pyrkiä niinkään korvaamaan lähiopetusta kuin edistää pienten lukioiden verkostoitumista ja auttaa niitä monipuolistamaan tarjontaansa.

En usko, että tehtävän vaativuuden arviointi pystyy korjaamaan palkkoja varsinkaan pienillä paikkakunnilla. Lukion opettajien palkkaukseen tarvitaan suurempia rakenteellisia muutoksia. Aineenopettajan pitää jatkuvasti tehdä ja täydentää opetusmateriaalia, mistä tulisi maksaa oppiainekohtaista aineistolisää.

Mielestäni neuvottelupöydässä pitäisi käsitellä myös sitä, kuka järjestää koulutusta ja miten sitä suunnataan. Haluan puhua rahan lisäksi muista asioista, joista työnantaja on vastuussa, esimerkiksi täydennyskoulutuksesta. Aineenopettajien täydennyskoulutus on jäänyt liikaa kuntien hyväntahtoisuuden ja ainejärjestöjen varaan.

Lakkoon menosta ei kentällä ole vielä paljon puhuttu, mutta viimeisenä keinona sitä ollaan valmiita käyttämään ja kova kovaa vastaan -asennetta kyllä löytyy. Opettajien aktiivisuus ja taistelutahto on viime aikoina näkynyt kouluverkkotaisteluissa.”

Päivikki Halla-aho,

Oulun aikuislukio

Kentällä uskotaan neuvotteluihin

”Toiveissamme on keskitetty ratkaisu. Palkkaohjelmien jatkaminen tärkeää. Niiden ansiosta jälkeenjääneisyys ei ole tällä sopimuskaudella ainakaan lisääntynyt.

Aina puhutaan palkankorotuksista, mutta myös palkkausjärjestelmiä pitää tarkastella. Perinteisessä opetusvelvollisuuteen perustuvassa palkkausjärjestelmässä näyttää usein olevan niin, että kun muusta työstä pitäisi maksaa, sitä ei tunnu olevan. Jos taas ollaan kokonaispalkkausjärjestelmässä, muuta työtä tuntuu olevan niin paljon, että se ei mahdu vuosittaiseen työaikaan! Tätä olen usein ihmetellyt.

Ammatillisella puolella työssäoppiminen ja näytöt lisäävät opettajien työmäärää. Liian usein on vielä niin, että työt tehdään, mutta korvauksia ei tule. Käytännössä virkaehtosopimusta ei siis noudateta. Jatkuvana ongelmana ovat lähiopetuksen niukat tuntimäärät, jotka eivät mahdollista opetussuunnitelmien mukaisen opetuksen toteuttamista

Ammattikorkeakoulussa hiertää epätasa-arvo. Sosiaali- ja terveysalan opettajia harmittaa, että heillä on tekniikan alan opettajia tuntuvasti pienempi palkka. Tehtävien vaativuus ja vastuullisuus eivät siis ole siirtyneet palkkaukseen.

Lakko-organisaatiot tarkistetaan mutta yleisesti uskotaan, että ’tämä menee ihan niin kuin aina ennenkin’. Lakko ei voi olla koskaan tavoite, mutta sen mahdollisuus on tärkeä neuvottelutoiminnan tuki. Lakko voisi tulla kysymykseen viimeisenä keinona sellaisessa tilanteessa, jossa muiden alojen kustannuksella opetusalan palkkauskehitys näyttäisi selvästi jäävän jälkeen. Meillä uskotaan kuitenkin neuvottelutoimintaan.”

Jorma Lehtinen,

lehtori, Koulutuskeskus Salpaus, Lahti

Uusi palkkausjärjestelmä takkuilee

”Yliopistoissa uutta palkkausjärjestelmää on toteutettu 2006 alusta, ja nyt saatu tilastotietoja siitä, mitä eri yliopistoissa tapahtuu. Lehtorit ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan, koska vaativuustasojen kriteereitä on tulkittu eri tavoin ja samanlaisia tehtäviä tekeviä on sijoitettu eri vaativuustasoille.

Uuden palkkausjärjestelmän avulla oli tarkoitus parantaa yliopiston kilpailukykyä työnantajana ja korjata asiantuntijatehtävissä toimivien palkkausta. Siihen järjestelmä ei ole pystynyt ainakaan vielä – siirtymäkausihan jatkuu syyskuuhun 2009.

Suurelle osalle lehtoreita uudistus ei ole tuonut palkankorotusta. Kentällä on myös vahva tunne siitä, että kokemusta ei arvosteta riittävästi, ja uudesta kannustavasta palkkausjärjestelmästä puhuminen tuntuu loukkaavalta.

Tiukat neuvottelut siis jatkuvat ja järjestövalmius on korkealla tasolla. Ei pelkästään palkka vaan myös työaikakysymykset huolestuttavat yliopistoissa. Työaikasopimus on edelleen voimassa, ja siinä määriteltyjen opetustuntikattojen noudattamista pitää vahtia tarkasti.

Valtion tuottavuusohjelmassa esitetään edelleen supistuksia yliopiston henkilöstömäärään, vaikka Suomessa opettajia on opiskelijoita kohden jo nyt vähemmän kuin muualla maailmassa, huippuyliopistoista puhumattakaan! Miten paljon meistä vielä yritetään saada irti? Mistä otetaan aika tutkimukselle ja opetuksen kehittämiselle?”

Aira Thölix,

englannin kielen lehtori, Vaasan yliopisto