Sivistysvaliokunnalla on iso sanansa sanottavana eduskunnan päätöksentekomyllyssä rullaavissa kasvatus- ja koulutusasioissa. 17 jäsenen valiokunnan tehtävä on valmistella sivistysasiat ennen eduskunnan täysistunnon ratkaisua. Valmistelutyössään valiokunta kuulee usein alan asiantuntijoita.

Sivistysvaliokunnan tehtävänä on käsitellä kasvatusta ja koulutusta, tiedettä ja taidetta, kulttuuria, urheilua ja nuorisotyötä, tekijänoikeutta sekä opintotukea koskevat asiat. Valiokunta kokoontuu kolme kertaa viikossa.

Opettaja-lehti pyysi sivistysvaliokunnan jäseniä ottamaan kantaa koulutuksen ajankohtaisaiheisiin. Haastateltavana oli viisi kansanedustajaa viidestä eri puolueesta.

Vantaalla asuva pitkän linjan kansanedustaja Kaarina Dromberg (kok.) toimii eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana. Hän vaikuttaa myös mm. Kaupallisen opetuksen edistämisliiton puheenjohtajana.

Vuonna 2001 kasvatustieteen maisteriksi valmistunut rovaniemeläinen Tatja Karvonen (kesk.) työskenteli ennen kansanedustajuuttaan opettajana Lapin yliopiston harjoittelukoulussa ja Rovaniemen kaupungilla.

Toisen kauden kansanedustaja, Hämeenlinnassa asuva kasvatustieteen maisteri Kirsi Ojansuu (vihr.) työskenteli luokanopettajana 90-luvun ajan.

Joensuulainen sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen (sd.) on työskennellyt koulunkäyntiavustajana ja kommunikaatioavustajana. Hän on kolmannen kauden kansanedustaja.

Raahessa asuva toisen kauden kansanedustaja Unto Valpas (vas.) on koulutukseltaan insinööri ja työskennellyt mm. ammattiaineiden opettajana ja ammattioppilaitoksen rehtorina sekä koulutuskuntayhtymän johtajana.

1. Valtioneuvoston eduskunnalle antama koulutuspoliittinen selonteko on saapunut sivistysvaliokunnan käsittelyyn. Mikä on mielestänne oleellisinta koulutuksen kehittämistä tai koulutuksen tilaa koskevissa osiossa?

KD: Koulutuksen taso, laatu ja duaalimalli on turvattava kaikilla koulutuksen tasoilla. Rahoituksen tulee olla vahva perusta korkeatasoiselle opiskelulle kiihtyvässä kansainvälisessä kilpailussa eli pienenevistä ikäryhmistä vapautuvat rahat on investoitava takaisin tulevaisuuden koulutukseen.

TK: Korkeakoulujen kehittäminen on selkeästi eduskunnan linjattavaksi tuleva asia. Keskustan näkemyksen mukaan osa ministeriössä meneillään olevista hankkeista on vaarantamassa duaalimallia, josta on pidettävä kiinni. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on toki tehtävä yhteistyötä, mutta koulutukselliseen harmonisointiin ei pidä mennä.

Koulupäivän eheyttäminen on toinen tärkeä asia. On erinomaista, että lapsille ja perheille tarjotaan vaihtoehtoja ja että koulupäivän rakennetta kehitetään. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että jokaisen koululaisen olisi venytettävä koulupäiväänsä.

KO: Haluan korostaa koulun merkitystä ja tehtävää syrjäytymisen ehkäisyssä. Siinä tärkeitä asioita ovat toimiva oppilashuolto ja nyt käynnistetyt ohjelmat koulupudokkaille. Oppilashuolto on keskeistä myös yleisen kouluhyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta.

Taito- ja taideaineiden asemaa tulee parantaa sekä peruskoulussa että toisella asteella. Myös riittävät resurssit ovat a ja o, sillä ilman niitä hyvät tavoitteet jäävät toteutumatta.

Periaatteellisesti keskeinen asia on yliopisto-opintojen maksuttomuus. Tätä periaatetta ei saa murtaa ulkomailta tulevien opiskelijoiden kohdalla, sillä silloin avaamme mahdollisuuden opintojen maksullisuudelle kaikille opiskelijoille.

ST: Mielestäni kiireellisintä on huolehtia syrjäytymisen ehkäisystä ja koulutuksen perusresurssien riittävyydestä kaikilla tasoilla. Peruskoulussa ryhmäkokojen suureneminen sekä opettajien jaksaminen huolestuttavat. Kannatan eheytetyn koulupäivän mallia juuri näistä syistä. Korkea-asteella globaalit haasteet vaativat dynaamista otetta ja hallinnollisia uudistuksia, mutta liialliseen markkinatalousmalliin ei pidä korkeakoululaitostamme johdattaa.

UV: Koulutuksen alueellinen saatavuus on turvattava. En kannata keskittämistä suuriin koulutusyksiköihin. Ryhmäkoot eivät saa kasvaa liikaa.

Ammatillisen koulutuksen opettajiin sekä opiskelijoiden laadukkaaseen työharjoitteluun pitää panostaa. Opettajilla pitää olla mahdollisuus jatkuvaan täydennys- ja lisäkoulutukseen. Tällä tavoin turvaamme opettajien korkean osaamisen. Erityisopetuksen ja oppilaanohjauksen voimavaroja on lisättävä.

2. Mitkä ovat mielestänne tärkeimmät keinot, joilla taataan korkeatasoisen opetushenkilöstön saatavuus tulevaisuudessa?

KD: Opettajankoulutuksen on edelleenkin oltava yliopistotasoista. Täydennyskoulutuksesta tietojen ja taitojen ajantasaistamiseksi on pidettävä huolta. Palkat tulee saada kilpailukykyisiksi.

TK: Opettajankoulutus tulee säilyttää yliopistollisena maisteritutkintona. Olisi myös toivottavaa, että työmarkkinajärjestöt neuvotteluissaan ottaisivat palkkauksen riittävän tarkkaan harkintaan ja vakavasti, jottei korkeasti koulutettu opetushenkilöstö karkaisi muille aloille.

KO: Käytössä olevat resurssit vaikuttavat opetushenkilöstön viihtyvyyteen ja saatavuuteen. Mielestäni on tärkeää, että opettajille voidaan taata nykyistä paremman palkkauksen lisäksi riittävästi täydennyskoulutusta ja työnohjausta. Opettajien työskentelyolosuhteisiin ja työilmapiiriin tulisi kiinnittää huomiota. Riittävän pienet ryhmäkoot, kannustava ilmapiiri ja hyvä johtajuus lisäävät työssä viihtymistä.

ST: Riittävällä koulutuksen mitoituksella, turvaamalla laadukas opettajankoulutus sekä kilpailukykyinen palkka ja työehdot.

UV: Opetustyötä ei saa tehdä liian rasittavaksi esimerkiksi suurilla opetusryhmillä. Opettajien palkkojen jälkeenjääneisyys on korjattava.

3. Onko kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa mielestänne huomioitu riittävästi koulutukseen liittyviä kysymyksiä?

KD: Kunta- ja palvelurakenneuudistusta on tehty liikaa sosiaali- ja terveydenhuollon ehdoilla. Onneksi koulutus on nyt eriytetty, mutta työ jatkuu. Tulee pitää huoli, että toiminnallisesti oikeudenmukainen rahoitusjärjestelmä tukee koulutuksen kehittämistä. Hallintokuntien välistä yhteistyötä on edistettävä ja byrokratiaa vähennettävä. Enemmän tilaa opetukselle.

TK: Mielestäni tyydyttävästi.

KO: Ne ovat ikävä kyllä jääneet melko vähälle huomiolle. Keskustelussahan ovat olleet lähinnä ammattikorkeakoulut. Sosiaali- ja terveyspuoli on dominoinut voimakkaasti koko Paras-hanketta. Ja kuitenkin laadukas koulutus on yhtä lailla yhteiskuntamme kulmakiviä.

ST: Mielestäni opetusasiat ovat olleet hyvin esillä. Opetusministeriö sekä Opetushallitus ovat aktiivisesti nostaneet esille korkeakoulurakenteen uudistamistarpeet sekä koulutuksen rakenteen uudistamisen seutukuntapohjaiseksi mm. toisella asteella. Ammattikorkeakoulujen omistajuuspohjan ja hallinnon mahdollinen muutos ovat myös olleet keskusteluissa mukana. Tätä keskustelua tulee jatkaa kuntauudistuksen edetessä.

UV: Tässä vaiheessa näyttää siltä, että hanke pyrkii keskittämään koulutusta liiaksi. Tämä voi vaarantaa pienempien paikkakuntien kehittymisen. Muuten kuntauudistus näyttää jäävän väljäksi puitelaiksi, joka ei muuta kovin paljon mitään.

4. Miten mielestänne turvataan se, että työelämä saa tarvitsemiaan osaajia tulevaisuudessa?

KD: Oikea aloituspaikkojen mitoitus yhdessä työelämän kanssa samalla kehittäen joustavia koulutusjärjestelmiä ja -ohjelmia. Edistämällä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin työssäoppimisjaksoja.

TK: Meidän tulisi pystyä ennakoimaan koulutuspaikkojen tarve ja ohjaamaan ja kannustamaan nuoria hakeutumaan aloille, joilla työvoimaa tarvitaan. Samalla tulisi ymmärtää, että mahdollisesti tarvitsemme ulkomaista työvoimaa.

KO: Koulutukseen panostamalla. Sen on pysyttävä korkeatasoisena, ajanmukaisena ja maksuttomana kaikilla asteilla. Lisäksi työvoiman saatavuutta on mahdollista parantaa lisäämällä maahanmuuttoa. Maahanmuuttajien kielikoulutukseen olisi panostettava enemmän. Ulkomaalaisiin pitäisi osata suhtautuva suvaitsevaisemmin ja vastaanottavaisemmin.

ST: Oikealla koulutuksen ennakoinnilla ja mitoituksella. Nuorille tulee mm. oppilaan ohjauksessa sekä suoralla alakohtaisella yritysten ja työnantajien markkinoinnilla antaa tietoa tulevaisuuden näkymistä eri aloilla. Nuoria tulee innostaa opiskelemaan myös suorittavan työn ammatteihin. Toisaalta täytyy muistaa, että työolot ja palkat vaikuttavat alalla pysymiseen.

UV: Peruskouluissa ja lukioissa pitää koulutuksen sisältöä jatkuvasti kehittää. Teoreettisen opetuksen lisäksi on taide- ja taitoaineille annettava tilaa. Käden taitoa vaativia oppiaineita tarvitaan. Ammatillista koulutusta on lisättävä niillä aloilla, joissa on jo nyt pulaa ammattiosaajista. Laadukasta työssäoppimista tulee lisätä. Ammatillisten aineiden opettajien koulutusta on kehitettävä, erityisesti työnopetukseen tarvitaan osaavia opettajia.

5. Kuinka turvataan ihmisten kouluttautuminen aloille, joilta löytyy töitä? Kuinka koulutusalaa valittaessa pidetään toisaalta huolta yksilön valinnanvapaudesta?

KD: Opinto-ohjauksella on merkittävä rooli. Niin oppilaat kuin heidän vanhempansa olisi saatava koulun kanssa kiinteämpään yhteistyöhön valintoja tehtäessä etenkin koulutuksen nivelkohdissa. Koulutuksessa tarvitaan lisätilaa ja eriyttämistä niin tiedollisesti kuin taidollisesti lahjakkaille.

TK: Opinto-ohjausohjaus on tärkeässä roolissa. Mielestäni ei ole huolta siitä, että yksilön valinnanvapautta rajoitettaisiin.

KO: Koulujen opinto-ohjauksella on tässä keskeinen rooli. Sen asemaa tulisikin vahvistaa ja selkeyttää. Se on järjestetty hyvin vaihtelevasti ja siinä on paikoittain suuria puutteita. Opinto-ohjaajien tulisi voida välittää oppilailleen ajantasaista tietoa työmarkkinoista ja työvoiman tarpeesta eri aloilla. Koulutuksen pitää pysyä maksuttomana niin, että kaikki voisivat opiskella haluamaansa ammattiin.

ST: Täydennyskoulutuksella on huolehdittava alan vaihdon tarpeista. Koska koulutustarve on elinikäinen ja yksilöllä tulee olla mahdollisuus valita vapaasti mihin koulutukseen hakeutuu, en esimerkiksi kannata lukukausimaksuja tutkintokoulutukseen.

UV: Tarvitaan oikeaa aloituspaikkojen mitoitusta eri aloille ja työvoimatarpeen huomioivaa opinto-ohjausta. Käden taitoja vaativiin ammatteihin pitää nyt ohjata tehokkaammin, koska sieltä löytyy parhaiten työmahdollisuuksia. Työnantajien ja elinkeinoelämän pitää olla tiiviissä yhteistyössä kouluttajien kanssa.

6. Mitä mieltä olette opetusministeriön kansliapäällikkönimityksestä ja Opetushallituksen johtajanimityksistä?

KD: Hallitus on johtajavalintansa tehnyt. Näillä voimilla mennään eteenpäin. Tulevaisuus näyttää.

TK: Nimityksiä tehtäessä lähtökohtana tulee olla henkilöiden pätevyys.

KO: Kansliapäällikön valinta oli mielestäni mielenkiintoinen ja yllättävä. Pidän hyvänä, ettei Opetushallituksen johtajanimityksiä annettu yksin pääjohtajan valtaan.

ST: Päätökset on tehty ja pulinat pois. Kaikki päteviä ihmisiä.

UV: Opetusministeriöön ja muuallekin päällikkövalinnat tehdään liian usein poliittisin perustein, eikä pätevyydelle ja osaamiselle anneta valinnoissa aina riittävästi arvoa. Sitoutumattomina nimitetytkin ovat usein poliittisesti lähellä valinnasta sopineita puolueita.

7. Mitkä ovat tärkeimmät tänä syksynä sivistysvaliokunnan käsittelyyn nousevat kysymykset?

KD: Vuoden 2007 valtion talousarvio ja koulutuspoliittinen selonteko pitävät valiokunnan vauhdissa.

TK: Koulutuspoliittinen selonteko ja talousarvio.

KO: Koulutuspoliittinen selonteko ja ensi vuoden budjetti. Tärkeintä on taistella yleissivistävän opetuksen määrärahojen puolesta. Kun niitä esitetään leikattavaksi yli 30 miljoonaa euroa, leikkauksen pienentämisessä on urakkaa.

ST: Hallitusohjelman mukaiset uudistukset on hyvin pitkälle toteutettu, joten mitään suuria lainsäädännöllisiä uudistuksia opetuspuolella ei ole tulossa. Keskitymme koulutuspoliittisen selonteon käsittelyyn ja todennäköisesti vaalien lähestyminen alkaa värittää myös koulutuspoliitikkojen puheenvuoroja. Jo viime vuonna tunteita kuumentaneet tekijänoikeuskysymykset tulevat taas pöydällemme perinteisten EU-asioiden lisäksi.

UV: Koulutuspoliittinen selonteko, opintotukeen liittyvät kysymykset, tekijänoikeuslain muuttaminen ja yliopistolain muutokset.