Työnohjauskoulutuksen ratkaisukeskeiset opit auttavat Tarja Ruuskaa myös erityisopettajan työssä. Kuvassa myös opiskelija Tatu Naumanen.

Työnohjauksesta jokapäiväistä leipää

Koska opettajan työ on pullahtanut aivan uusiin mittoihin, työtaakan hallitsemiseksi tarvitaan säännöllistä työnohjausta. Tätä mieltä ovat Tarja Ruuska, Paula Leutonen ja Maria Tanttu, kolme ratkaisukeskeisen työnohjauskoulutuksen suorittanutta opettajaa.

Tiina Tikkanen teksti / Ville Lehvonen ja Evelin Kask kuvat / Opettaja 4/2016

Katse kohti valoa

Tarja Ruuska, laaja-alainen erityisopettaja, Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Outokumpu

"Sain pari vuotta sitten mahdollisuuden lähteä opiskelemaan työn ohessa ratkaisukeskeistä työnohjausta Helsingin psykoterapiainstituuttiin. Nykyisin teen työnohjausta erityisopettajan työni ohella.

Ratkaisukeskeisyys ohjaa minua tarkastelemaan asioita monesta näkökulmasta. Hankalissa tilanteissa on hyvä vaihtaa sekä ohjattavan että omaa näkökulmaa. Jo tapahtuneessa ei kannata jäädä vellomaan, vaan katse kannattaa suunnata tulevaan. Miten asiat ovat silloin, kun ne ovat hyvin? Kuinka sinne päästään?

Työssäni erityisopettajana kannustan oppilaita etsimään vahvuuksiaan ja luottamaan itseensä. Kannustamisella saa paljon aikaan. Huomaan ajattelevani asioita entistä myönteisemmin ja näen ikävissäkin tapahtumissa jotakin hyvää.

Kun oppilaat keskustelivat välituntiriidasta kanssani, patistelin heitä löytämään uusia toimintatapoja seuraavaa ristiriitatilannetta varten. Lapsilla on valtava määrä ajatuksia ja ideoita!

Työnohjaus voi tapahtua yksin tai ryhmässä, jossa opetustyötä tulee peilattua eri näkökulmista. Työnohjaaja ei anna suoria neuvoja, vaan auttaa ohjattavaa löytämään ratkaisuja pulmiinsa. Ulkopuolisen ihmisen näkemys omiin työtapoihin selkeyttää ja antaa varmuutta omassa työssä.

Usein myös kollegat kyselevät minulta neuvoja. Koulutuksen ansiosta en anna heillekään valmiita vastauksia vaan yritän saada heidät etsimään ratkaisua itse.

Opettajat kokevat työssään sekä paljon stressiä että työn imua. Opetusryhmissä on yhä enemmän erityisopiskelijoita. Työhön on tullut valtavasti lisää ylhäältäpäin ohjeistettua raportointia ja suunnitelmien tekoa. Myös Opetushallitukselta ja koulutuksen järjestäjältä tulevien vaatimusten keskeneräisyys tuo lisäkuormaa.

Koska työ on tullut yhä vaativammaksi, opettajat tarvitsevat ehdottomasti työnohjausta. Valitettavasti sen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Vieläkin ajatellaan, että työnohjaus edellyttää aina työyhteisön tai yksilön kriisiä. Työnohjausta ehdotetaan tai haetaan vasta siinä vaiheessa, kun opettajan jaksaminen on koetuksella tai työyhteisössä on konflikti.

Olisi viisaampaa olla ajoissa liikkeellä, sillä yhdenkin opettajan oireilu voi vaikuttaa muiden työntekijöiden ja opiskelijoiden olotilaan. Opettajien työnohjaus voisi olla resursoituna jo valmiiksi esimerkiksi veso-päiviin.

Työnohjauksessa opettaja oppii rajaamaan työtään terveesti ja saa keinoja olla psyykkisesti turvassa myös rankoissa tilanteissa. Työnohjauksella ehkäistään myötätuntouupumusta, pitkiä sairauslomia, ammatillisen itsetunnon alenemista ja jopa työkyvyttömyyttä. Samalla perustyön tekeminen eli opettaminen tehostuu.”
 

Oppia työn rajaamiseen

Paula Leutonen, opinto-ohjaaja, Puolimatkan koulu, Hyvinkää

Paula Leutonen (oik.) keskustelee kollegoidensa Hanna Mäkisen (kesk.), Laura Lähteenmäen ja Maarit Huuhkan (selin) kanssa heidän kokemuksistaan työnohjauksesta.
 
 

"Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki. Tee sitä, mikä toimii. Jos jokin ei toimi, tee jotakin toisin. Esimerkiksi nämä työnohjauskoulutuksessa oppimani ratkaisukeskeiset ajatukset ovat antaneet paljon välineitä sekä oman työnohjausryhmäni vetämiseen että työhöni opinto-ohjaajana. Kaksivuotinen koulutus oli myös hieno matka itseeni ja ammatilliseen kasvuun.

Positiivisuus, toiveikkuus ja toista kunnioittava, aito vuorovaikutus voivat tehdä mahdottomastakin mahdollista. Työtäni ohjaa ajatus, jonka mukaan ohjaus on ajan, huomion ja kunnioituksen osoittamista ohjattavalle oli hän nuori peruskoululainen tai työnohjaukseen osallistuva työntekijä. Tehtäväni on auttaa ohjattavaa ymmärtämään ja toimimaan hänelle luontevalla tavalla.

Onnistuakseen työssään opinto-ohjaaja tarvitsee tutkivaa työotetta sekä oman työn reflektiivistä arviointia.

Työnohjauskoulutuksen lopputyöni vahvisti näkemystäni siitä, että opinto-ohjaajat tarvitsevat ajan ja paikan työnsä ja työkäytäntöjensä kriittiseen arviointiin ja perustehtävän selkiyttämiseen. Työnohjauksen avulla ohjattava oppii rajaamaan työtään ja ymmärtämään työyhteisönsä toimintaa ja rooliaan siinä.

Työnohjauksen tavoite voi myös olla työyhteisön, tiimien tai esimerkiksi koulun oppilashuoltotoiminnan kehittäminen tai ilmapiirin parantaminen. Hyvinkään kaupungilla on useita työnohjaajakoulutuksen suorittaneita työntekijöitä, jotka antavat työnsä ohessa niin kutsuttua sisäistä työnohjausta kaupungin muille työntekijöille. Itse ilmoittauduin juuri sisäiseksi työnohjaajaksi.”
 

Muutokset haltuun

Maria Tanttu, luokanopettaja, Puistolanraitin ala-asteen koulu, Helsinki

"Lähdin opiskelemaan työnohjaajaksi, koska ymmärsin, että hälyttävän suuri määrä opettajia taiteilee voimavarojensa äärirajoilla. Halusin oppia keinoja, jotka auttavat näitä puurtajia voimaantumaan ja löytämään jaksamistaan tukevat tekijät sekä tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä.

Vaikeat tilanteet oppilaiden kanssa luovat tarvetta työnohjaukseen. On hyvä päästä purkamaan tunneperäisiä kokemuksiaan. Toisaalta työohjausta tarvitaan myös työyhteisöjen suurissa muutoksissa, kuten koulujen yhdistymisissä. Työnohjauksessa on mahdollista luoda uusia, entistä toimivampia työskentelytapoja ja vaikkapa pohtia sitä, minkä asioiden opettaminen on oleellista muuttuvassa maailmassa.

Maria Tanttu esittelee Puistolanraitin koulun apulaisrehtorille Saija Rantalalle työn­ohjauksen apuvälineitä, joita voi käyttää myös luokkatyöskentelyssä.
 

Myös uusi opetussuunnitelma poikii hyviä kysymyksiä työnohjaukseen: Mitä uutta ops tuo työhöni? Mistä vanhasta tulisi luopua?

Helsingissä työnohjaus on järjestetty erityisopettajille alueellisesti ryhmäohjauksena. Luokanopettajilla on mahdollisuus työnohjaukseen lähinnä työterveyshuollon kautta. Työnohjauksen tarkoitus ja hyöty ymmärretään, mutta kaupunki ei pysty tarjoamaan siihen säännöllistä mahdollisuutta kaikille.

Toimin opettajana enkä vielä tee työnohjausta työkseni. Kaupunki ottaisi varmasti mielellään taitoni käyttöön, mutta valitettavasti opettajan työajasta ei ole irrotettavissa tunteja tähän tarkoitukseen. Ehkä opetusvelvollisuuttani voisi kaventaa ja siirtää sitä kautta tunteja työnohjaukseen? Miltä kuulostaisi esimerkiksi alueellinen työnohjaaja, jolla on vastuullaan järjestää työnohjausryhmiä ja -aikoja niitä tarvitseville?”

 

Työnohjaus työajalla

  • Opettajien työnohjauksella tarkoitetaan työnantajan kustantamaa, kokeneen ja työnohjauskoulutuksen saaneen opetus- ja kasvatustyöhön perehtyneen asiantuntijan antamaa ohjausta ja tukea työn suorittamisessa, arvioinnissa ja työhön liittyvien ongelmien ratkaisemisessa.
  • Työnohjauksen järjestämisvastuu on työnantajalla.
  • Opettajayhdistykset ovat monilla paikkakunnilla neuvotelleet työnohjauksen järjestämisestä sekä työnohjaukseen osallistumisen ehdoista ja edellytyksistä.
  • OAJ:n mielestä työnohjaus pitää järjestää työajalla. Järjestön tavoite on jo pitkään ollut saada asiasta määräys opetusalan virka- ja työehtosopimukseen.
  • Ellei ohjaus ole mahdollista työaikana, osallistujille pitäisi maksaa korvaukset varsinaisen työajan tai opetusvelvollisuusajan ulkopuolella tapahtuvaan työnohjaukseen osallistumisesta.


suomentyonohjaajat.fi