Videonäyttelijät tarkistavat vuorosanojaan. Juho Norrena varmistaa, että omatoimisella ryhmällä ovat työvaiheet hallinnassa.

Luovuus syntyy luottamuksesta

Uuden opetusmenetelmän luominen ja sisäänajo on työlästä mutta palkitsevaa. Luokanopettaja ja tutkija Juho Norrena halusi antaa oppilailleen mahdollisuuden ajatella itse.

Minna Peltola teksti / Teija Soini kuvat / Opettaja 3/2015

Projektipäällikköä näyttelevä oppilas Jasmina Cirstea kertoo työryhmälleen, että pitäisi aloittaa meriprojekti. Innokkaat ryhmäläiset alkavat etsiä meritietoutta luontokirjoista. Pomo seuraa työntekoa, muttei ole tyytyväinen yhdenkään työntekijän aikaansaannoksiin.

– Ei hyvä. Varsinkaan tämä viimeisen henkilön työskentely, Cirstea puistelee päätään toivottomana.

Projektin tulokset pitäisi esitellä kahvikuppia kanniskelevalle Eino-opettajalle, jota esittää oppilas Eino Santapakka. Yhtään ryhmäläistä ei kuitenkaan ilmesty paikalle.

– Tee itse, kun kerran osaat niin hyvin kaiken, kuuluu projektityöläisten yksimielinen kommentti taustalta.

Kalajoen Raumankarin koulun 3A-luokkalaiset videoivat oppitunnillaan näytelmää yhteistyöstä. Kuvaajana tuolin päällä seisoo Ivan Chaykin, joka hallitsee kamerankäytön luokanopettaja Juho Norrenan lyhyen opastuksen jälkeen.

Kuvattu kohtaus on esimerkki huonosta ryhmähengestä. Sen jälkeen kuvataan pätkä hyvää työskentelytapaa, jossa kaikki työntekijät kuuntelevat toisiaan ja työt jakautuvat tasaisesti.

 

Jasmina Cirstea näyttelee lahjakkaasti videonäytelmän pomoa. Ivan Chaykin halusi tällä kertaa kuvaajan rooliin.


 

Oppilaiden keskinäinen projektityöskentely on olennainen osa opettajapari Juho ja Tanja Norrenan viime vuosina kehittämää uutta opetuskäytäntöä. Luottamuksen kehäksi nimetty malli korostaa oppilaiden laaja-alaista ideointia, opettajan luottamusta heihin ja oppilaiden luottamusta itseensä. Tanja Norrena toteuttaa opetustapaa Kaustisen keskuskoulun ykkösluokalla.

Ideat alkoivat muhia, kun Juho Norrena ymmärsi opettajaksi valmistuttuaan ja väitöskirjaa tehdessään, ettei opetuksen muutos­malleja ole hyvistä aikeista huolimatta olemassa.

– Koin tyhjiön luokanopettajana ja erityisopettajana: mitä minä teen, mistä aloitan? Tietenkään toiminnallinen oppiminen ei ole uusi asia. Luottamuksen kehä -malliinkin olemme yhdistäneet hyviä käytäntöjä koko maasta, Norrena kuvaa.

Norrena tutustuttaa tällä hetkellä suomalaiskollegoita malliin luennoimalla opetuksen uudistuskeinoista opettajantyönsä ohessa. Hän on mukana myös kansainvälisessä Oppimisen Pohjantähti eli New Pedagogies for Deep Learning -projektissa.

Tammikuun lopussa hän esitelmöi opetusalan tapahtumassa Educassa Helsingissä. Siellä Luottamuksen kehä -opetusmalli sai OAJ:n ja kumppaneiden Osaa & Jaa -palkinnon. Norrenalta on myös juuri ilmestynyt opaskirja Innostava koulun muutos, jossa hän esittelee opetusmallia.

 

Seiniltä voi lukea, miten meneillään olevat projektit ovat oppilaiden mielestä sujuneet.


 

Luottamuksen kehä soveltuu eri aineisiin ja luokkatasoille. Yksi projekti kestää Norrenan luokassa 2–3 viikkoa. Projektien lisäksi luokalla on osa normaaleista äidinkielen tunneista sekä myös tavanomaiset matematiikan, englannin ja liikunnan tunnit.

– Jos opetan projektissa jotain opetussuunnitelmaan sisältyvää aihetta, saatan tehdä sen uudella tavalla. Projektin voi toteuttaa videonäytelmänä, satuna, sarjakuvana ja lautapelinä. Esitystapa motivoi oppilaita usein alusta lähtien, Norrena kuvaa.

Luokan projekteissa on viisi tyypillistä vaihetta. Aloitusvaiheessa oppilaat tekevät projektikortin ja määrittelevät tavoitteet. Tiedonhaussa tietoa kerätään internetistä, kirjoista ja asiantuntijoilta.

Soveltaminen tarkoittaa sellaisen tuotoksen luomista, jota ei ole aiemmin tehty – vaikkapa uutta versiota Seitsemästä veljeksestä. Sen jälkeen tuotos esitetään vanhemmille tai naapureille tai laitetaan Youtubeen nettiin. Lopuksi oppilaat arvioivat, miten projekti onnistui.

Varsinaisella luottamuksen kehällä on kolme kaarta. Uloimmalla ovat oppilaat, jotka selviävät projektin kaikista vaiheista itsenäisesti. He saavat valita myös aiheet ja työtavat itse. Toiseksi uloimmalla kehällä olevat oppilaat tarvitsevat hieman ohjausta ja keskiössä olevat eniten.

Oppilas voidaan siirtää tarvittaessa eri kehille projektien vaihtuessa: sisimmästä kehästä voi hyvällä työskentelyllä ansaita paikan keskimmäisellä.

Projektiteemoihin sisältyy opetussuunnitelman mukaisia aiheita uskonnosta ja ympäristö- ja luonnontiedosta. Luokka tutkii muun muassa vettä ja kaloja, erilaisia uskontoja ja pääsiäisen tapahtumia. Muita aiheita ovat esimerkiksi suomalaisuus ja kiusaaminen. Kiusaamista käsitellessään oppilaat tekivät elokuvan henkiolento Siipi-Veikosta, joka ihmettelee erilaisia kiusaamistilanteita.

Juho Norrenan viesti on, etteivät opetussuunnitelmien muuttamiseen riitä puheet ja aiempien käytäntöjen uudelleenkirjaaminen eri muodossa. Kun yhteiskunta muuttuu, koulun pitää katsoa ulkomaailmaan ja muuttaa myös koulun sisäisiä mittareita.

– Opetussuunnitelma antaa opettajille jo metodisen vapauden. Kokeiltavat keinot eivät kuitenkaan välttämättä toimi heti. Päinvastoin opettajan täytyisi havahtua miettimään, mikä maailmassa on olennaista, sitten kokeilla ja löytää itselleen toimivat tavat.

Norrena ei halua tarjota oppilailleen keksimisen mallia. Usein oppilailla on tarve miellyttää opettajaansa.

– Luotan siihen, että he itse tekevät oikeita asioita. Haluaisin, että he saavat valmiuksia elämää varten, jolloin heillä on mahdollisuus olla luovia esimerkiksi työelämässä, Norrena selvittää.

 

Anni Verronen tietää, miten Luottamuksen kehällä voi edetä sisimmästä uloimpaan renkaaseen.


 

Ideaalitilanteessa kukin lapsi löytää ympäristön, jossa on oma itsensä. Näin piilossa oleva kapasiteetti saadaan käyttöön. Tämä on mahdollista, kun oppilaat vapautetaan perinteisistä opetuskaavoista.

– Oppilaita aktivoidakseni minun tehtäväni on kuunnella, tukea ja ohjata oppilasta sopivaan suuntaan.

Juho Norrena myöntää, että uusia opetusmenetelmiä voi olla työlästä viedä käytäntöön. Hän on opettanut kolmosluokkaansa eka­luokasta alkaen.

– Nyt työ alkaa olla vapauttavaa. Ei ole painetta miettiä jatkuvasti, mitä nyt pitäisi tehdä. Oppilaat tietävät sen usein automaattisesti.

– Minulla on aina ollut taipumus ideologioihin ja kriittisiin näkökulmiin. Mielestäni koulussa asiat voisi oppia toisinkin.

Luokkaan pelmahtaa 17 välitunnista energiaa kerännyttä ideoijaa. Nyt meriprojekti tehdäänkin hyvin.

Juho Norrenan kotisivut www.juhonorrena.fi