TERVEISIÄ ARJESTA

Saisiko olla yksi hanke?

Tuuli Leskinen teksti / Opettaja 21/2017

Olen tänä syksynä saanut olla mukana kolmessa eri hankkeessa. Taitaa olla tuttu juttu aika monelle?

Kun esimies tiedustelee hankkeeseen osallistujia, toisissa kysymys aiheuttaa spontaanin innostuneen MINÄ!-huudon. Toiset taas muistuttavat kysymyksen kuullessaan Irvikissaa.

Hankehan on usein projektin synonyymi. Tarkoituksena on kehittää ja löytää uusia toimintatapoja.

Miksei kuitenkaan ikinä ole mitään kivoja tai konkreettisia hankkeita? Kehittelin itse muutaman:

Koulupukuhanke, KOPU. Tavoitteena saada yhtenäinen koulupuku oppilaitokseen. Kokeillaan vuorokuukausin kukallisia, pilkullisia ja raidallisia vaateita. Vähiten pahoinvointia aiheuttanut kuosi valittaneen.

Taukohuonehanke, SOTTA. Hanke, jossa etsitään parasta mahdollista tapaa pitää kahvihuone siistinä. Testataan kiertävää tiskivuoroa ja verrataan sitä nykykäytäntöön, jossa liian kiltti äidinkielenope siivoaa aina toisten sotkut. Hankkeen kesto on yhden jakson mittainen, 8–10 viikkoa.

Nollat ykkösiksi, NUUBI. Hankkeen tavoitteena on saada opiskelijoiden hylätyt opintosuoritukset kuntoon. Hankkeen rahoituksella palkataan jokaiselle nollasuorituksen saaneelle opiskelijalle oma hiillostaja, joka seuraa opiskelijaa – myös kotiin. Hiillostaja varmistaa, että opiskelijalta menee hermot niin, että hän tekee puuttuvat tai hylätyt tehtävät tai kokeet.

Ideoita saa vapaasti käyttää!


Tuuli Leskinen pääsee ammattioppilaitoksen äidinkielen ja viestinnän opettajana usein flow-tilaan mutta miettii edelleen, mitä isona tekisi.