Kaverisuhteissa pärjääminen menee Sanna Ulmasen mielestä turhan usein ristiin koulutyössä pärjäämisen kanssa.

TUTKITTU JUTTU

Osallisuutta ekaluokalta lähtien

Aktiivista koululaisuutta pitäisi harjoitella koulun alusta lähtien, muuten oppilaan aktiivisuus voi myöhemmin kääntyä koulun päämääriä vastaan, sanoo Sanna Ulmanen.

Antti Vanas teksti / Ari Korkala kuva / Opettaja 21/2017

Jos oppilas oivaltaa heti koulun alussa olevansa tärkeä osa yhteisen toiminnan suunnittelua, hänelle kehittyy taito ilmaista opiskeluun liittyviä tarpeita ja tavoitteita myönteisesti.

Jos lapsi taas omaksuu koulupolun alussa passiivisen mukautujan roolin, myönteistä aktiivisen toimijan roolia on vaikea oppia myöhemminkään.

– Iän karttuessa tarve osallistua omia asioita koskeviin päätöksiin kasvaa. Tällöin mukautuva asenne voi muuttua opettajan auktoriteetin vastustamiseksi, sanoo Sanna Ulmanen.

Tampereen yliopistossa tohtorinopintojaan viimeistelevä Ulmanen tarkastelee väitöksessään alakoulua lopettelevien ja yläkoulua aloittavien oppilaiden kiinnittymistä koulutyöhön. Monimenetelmällisen tutkimuksen aineistona ovat 170 oppilaan kuvatehtävät, ryhmähaastattelut ja kolme samoille oppilaille vuosina 2010–11 tehtyä kyselyä.

Tärkeimpänä tuloksenaan Ulmanen pitää sitä, etteivät oppilaat nähneet lainkaan myönteisiä aktiivisia tapoja suunnitella ja toteuttaa koulutyötään opettajan kanssa.

– Aloitteellisuus liitettiin ainoastaan turhautumisen ilmaisuihin ja häiritsevään käyttäytymiseen, kuten kapinointiin opettajaa vastaan tyyliin: en halua tehdä tätä, ei kiinnosta. Kaveripiirikin näytti pikemminkin haastavan kuin tukevan oppilaan kiinnittymistä opiskeluun.

Koulumotivaation kannalta keskeistä on tukea aktiivisen koululaisuuden kehittymistä.

– Mahdollisuus vaikuttaa opiskelun suunnitteluun vahvistaa kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta. Se edistää myös oppilaan itsenäisyyden ja pystyvyyden tunteita. Nämä ovat keskeisiä tekijöitä motivaation kehittymisessä.

Toisaalta oppilas haluaa ja tarvitsee myös tukea. Opettajan työ on Ulmasen mielestä vuorovaikutusammatti, jonka ytimessä on löytää tasapaino riittävän opetuksellisen ja emotionaalisen tuen ja toisaalta oppilaan itsenäistymiseen rohkaisun välillä.

Se, miten opettaja oppilaan kohtaa, vaikuttaa myös oppilaiden keskinäisiin suhteisiin: vahvistamalla suhdetta oppilaaseen opettaja tukee oppilaiden välistä vuorovaikutusta ja lisää vertaisryhmän koulumyönteisyyttä.

Väitös

Miten kiinnittyä kouluun? Oppilaiden näkökulma koulutyöhön kiinnittymisen haasteisiin. Tampereen yliopisto 2017.

uta.fi