Tiistaisin lukujärjestyksessä on äidinkieltä ja matematiikkaa, mutta joskus saatetaan vähän voimistellakin. Samu ja koulunkäynninohjaaja Minna Holli näyttävät mallia.

Täällä kasvaa kavereita

Nokialaisen Rajasalmen koulun Kaveri-luokka voitti jaetun ensimmäisen sijan Isovanhempien yhdistyksen järjestämässä kuvakilpailussa. Erityiskoulun oppilaille tunnustus oli poikkeuksellisen arvokas.

Meeri Ylä-Tuuhonen teksti / Konsta Leppänen kuvat / Opettaja 21/2017

Aurinko paistaa suoraan Rajasalmen koulun Kaveri-luokkaan Nokian Pitkäniemessä. Luokan kaikki kuusi oppilasta askartelevat isänpäiväkortteja. Ne rakentuvat paperisista kämmenistä.

– Tältä katkesi sormi, Jonne ilmoittaa.

Hänen vieressään Jahja leikkaa keskittyneesti omaa korttiaan. Luokan toisella puolella istuu Benjamin. Hän haluaa vaihtaa sakset pienempiin.

Rajasalmen koulu on 25 oppilaan erityiskoulu. Kaikilla oppilailla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, ja siksi kirjoitan heistä vain etunimillä.

Alkuvuodesta koulun Kaveri-luokka osallistui Isovanhempien yhdistyksen Koulutyö on hauskaa -kuvakilpailuun ja sai jaetun ensimmäisen sijan.

– Mä arvasin, että me voitamme, koska teimme kovan työn, Benjamin sanoo.

Kilpailun ideana oli toteuttaa kuvien ja tekstin avulla suomalaisen koulun tarina. Kaveriluokkalaiset päättivät kertoa entisajan koulusta ja omasta arjestaan.

Erityisluokanopettaja Päivi Mäkelän mukaan kilpailutyö sopi erinomaisesti hänen luokalleen. Oppilaat puursivat sen parissa kaksi kuukautta.

– Kaikki pystyivät osallistumaan kilpailutyön tekemiseen. Sosiaalisen vuorovaikutuksen osuus oli merkittävä, kun koko porukan piti tehdä yhteistyötä, Mäkelä kiittelee.

Oppimisvaikeuksien lisäksi Kaveri-luokan oppilailla on hankaluuksia juuri vuorovaikutustaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa. Osa tarvitsee erityistä tukea mielenterveydellisistä syistä.

– Kaikki tunnit ovat oppiainejakoisia, mutta oppilaat opiskelevat yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti. Etenemme oppilaan tahdissa hänen omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Koulunkäynninohjaaja Minna Holli avustaa Kaveri-luokan toista alakoululaista, Samua. Benjamin käy kahdeksatta luokkaa.

Päivi Mäkelä on työskennellyt erityisluokanopettajana kymmenen vuotta. Sitä ennen hän toimi vuosia sosiaalisen kuntoutuksen ohjaajana. Hän tuntee tekevänsä arvokasta työtä.

– Jos oppilas saadaan kuntoutumaan koulun pedagogiikan kautta toisen asteen oppilaitokseen tai asumaan aiempaa itsenäisemmin, se on merkityksellistä oppilaalle ja yhteiskunnalle.

Uuden opetussuunnitelman mukainen toiminnallinen, ilmiöpohjainen ja yksilöllinen opetus on ollut Mäkelälle arkipäivää jo pitkään.

– On todella hienoa, että nämä jutut leviävät nyt laajemmalle.

Samoja menetelmiä Mäkelä hyödynsi myös kuvakilpailutyön tekemisessä.

Kilpailutyötä varten oppilaat perehtyivät ensin koululaitoksen historiaan. He haalivat vanhaa koulurekvisiittaa ja keräsivät värssyjä.

Sitten vuorossa oli koulupäivä entisajan tyyliin. Paikaksi valikoitui Hinttalan kotiseutumuseo, ja opettajana toimi Jahjan mummu. Koulunkäynninohjaaja Juha-Matti Laurila ikuisti päivän tapahtumat tunnelmallisiksi mustavalkokuviksi.

– Se kuvaus oli tärkeää, ja oli mukavaa, kun mummu tuli, Jahja sanoo.

Erityisluokanopettaja Päivi Mäkelä opettaa Jahjaa laskemaan.

Mäkelän luokassa on enimmäkseen yläkouluikäisiä. Syksyllä luokkaan kuitenkin tuli kaksi alakoululaista. Erityisluokanopettajan lisäksi Kaveri-luokassa työskentelee neljä koulunkäynninohjaajaa.

– Kun opetus ja oppimisympäristö ovat oikeanlaisia, oppilaat oppivat paljon ja omaksuvat vuorovaikutustaitoja, Mäkelä sanoo.

Työskentely kuuden pojan luokassa sujuu leppoisasti. Kukaan ei korota ääntään eikä ilkeile. Kun Danielia alkaa kiukuttaa, hän pyytää ohjaajalta pallon, johon hän rutistaa raivonsa.

– On mukavaa, kun täällä ei kiusata, Jonne sanoo.

Vielä muutama vuosi sitten asiat olivat toisin. Luokassa oli suukopua ja riitaa. Oppilaat kiusasivat toinen toisiaan. Jopa ikkunoita meni rikki.

– Omien tunteiden tunnistamisen taidot voivat oppilailla olla todella hukassa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niiden ilmaisemista sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla pitää harjoitella, Mäkelä sanoo.

Mäkelä alkoi miettiä, miten saisi oppilaat huomaamaan, että on sopu on paljon mukavampaa kuin ainainen riitely. Hän kehitti konkreettisia tapoja palkita aktiivista kaveruutta.

– Luokan kehumislaatikkoon oppilaat voivat sujauttaa lapun ja kertoa, kuka on toiminut yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan. Kehut liimataan kuukausittain jaettavien kunniakirjojen taakse.

Myös herkut toimivat Mäkelän mukaan aina.

– Suklaata, karkkia tai sipsejä saa koulupäivän lopuksi, jos päivä on mennyt hyvin, Benjamin kertoo.

Kerran kuussa Kaveri-luokka käy Tampereella ystäväkahvilla. Retkelle pääsevät mukaan ne oppilaat, jotka ovat kuluneen kuukauden aikana olleet auttavaisia ja ystävällisiä ja kehuneet toisia.

Kaveruuden kulttuuri on luokassa siirtynyt uusille tulokkaille. Riitoja syntyy toki välillä vieläkin, mutta niiden ratkaisemiseksi on konstinsa.

– Riidat sovitaan piirtämällä. Puhumalla se ei onnistu mitenkään, Benjamin kertoo hymyillen.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että riidan osapuolet piirtävät paperille oman näkemyksensä asiasta. Piirtäminen tekee riidasta konkreettisen, Mäkelä sanoo.

– Se auttaa käsittämään sosiaalisia syy- ja seuraussuhteita. Siinä omat ja toisen tunteet tulevat paremmin ymmärretyiksi, ja asioista on siten helpompi sopia.

Välitunnilla Samu leikkii legoilla. Danielin suosikki on Batman.

Kilpailutyössä Kaveri-luokan oppilaat kertovat, millaista koulunkäynti oli ennen ja millaista se on nyt. Kaikkiaan työssä on 19 valokuvien ja tekstin täyttämää sivua.

Yhdessä kilpailutyön mustavalkokuvista oppilaat kirjoittavat pieniin liitutauluihin. Kuvan alla on Mikael Agricolan sanat: ”Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen.”

Viereisellä sivulla on kuva tietokonetyöskentelystä Kaveri-luokassa. Kuvan yhteyteen oppilaat ovat riimitelleet näin: ”Mustekynät on mennyttä aikaa, läppärillä kirjoitetaan, näppis raikaa.”

– Lorujen tekeminen oli aika kivaa ja vaikeaa, Benjamin pohtii.

Päivi Mäkelä kertoi luokalle ja muulle koulun väelle kuvakisan voitosta, kun luokka toukokuussa esitteli työnsä koko koululle.

– Oppilaat hehkuttivat sitä varmaan viikon.

Mäkelän mukaan palkintoraati ei tiennyt, että voitokas Kaveri-luokka käy erityiskoulua. Oppilaille tunnustus oli monella tapaa merkityksellinen.

– He saavuttivat omin ponnistuksin jotakin sellaista, joka oli hienoa ja hyvää myös koulun ulkopuolisten ihmisten silmissä. Se tuntui heistä hyvältä, Mäkelä summaa.

Palkinnoksi Kaveri-luokka sai 1 500 euroa. Se on niin iso summa, että luokan retkirahahuolet ratkesivat kertaheitolla.

– Säästämme tulevaan retkeen isoon museoon ulkomaille, Benjamin tuumaa ja kaivaa repustaan tanskalaisen viikinkimuseon esitteen.

– Voitais ostaa vaikka karkkia, Jonne ehdottaa.

Mitä Kaveri-luokka palkintorahoilla lopulta tekee, siitä päättää aikanaan luokan yhteinen kokous.
 

Hauskuus esiin kuvakisassa

Isovanhempien yhdistyksen Koulutyö on hauskaa -kuvakilpailuun osallistui 18 koulua.

– Kaikki työt olivat Power Point -ohjelmalla rakennettuja kuvakoosteita. Kyllä niistä näki, että koulutyö ei ole vain puurtamista, kertoo yksi yhdistyksen perustajista, opetusneuvos Pekka Leinonen.

Kilpailussa ensimmäisen sijan jakoivat Suoraman koulu Kangasalta ja Rajasalmen koulu Nokialta. Kolmanneksi sijoittui Lusin koulu Heinolasta.

Suomen Isovanhemmat järjesti kuvakilpailun nyt kolmannen kerran. Edellisen kerran kilpailu toteutettiin vuonna 2008.