Luokanopettajat pitävät kestävän kehityksen tavoitteita tärkeinä, mutta opetusmenetelmissä on Seppo Salorannan mukaan vielä paljon parannettavaa.

TUTKITTU JUTTU

Yhdessä tekeminen luo yhteisiä arvoja

Kestävän kehityksen kasvatus ei ole löytänyt paikkaansa peruskoulun alaluokilla, vaikka asiaa paperilla kovasti painotetaankin, väittää Seppo Saloranta.

Antti Vanas teksti / Teija Soini kuva / Opettaja 19/2017

Kestävä kehitys tai kestävä elämäntapa mainitaan uusissa opetussuunnitelman perusteissa 88 kertaa. Esimerkiksi paljon puhuttu digiloikka tai digitaalisuus yleensä on kirjattu perusteisiin vain 10 kertaa.

Oululainen, juuri rehtorin työstä eläkkeelle jäänyt Seppo Saloranta laski maininnat väitöskirjaa tehdessään.

– Kestävää kehitystä painotetaan kyllä paperilla, mutta koulun arjessa se tahtoo pudota pois.

Saloranta tutki väitöksessään koulun toimintakulttuurin vaikutusta kestävän kehityksen kasvatuksen toteutustapoihin peruskoulun alaluokilla.

– Kestävää kehitystä tukevan toimintakulttuurin sisäänajossa auttaa, että joku koulussa ottaa asiasta kopin. Olisi hyvä, jos se olisi rehtori, mutta voi se olla opettajakin. Ilman rehtorin tukea opettajan voimat eivät kuitenkaan riitä muutoksen ajamiseen, Saloranta pohtii.

Rehtorin henkilökohtaiset arvot ja suhde kestävään kehitykseen ratkaisevat siis paljon. Hyvää kestävän kehityksen kasvatusta toteuttavien koulujen rehtoreilla oli muun muassa muita laajempi näkemys koulun yhteiskunnallisesta roolista.

Toisaalta rehtoreilta ei tahdo riittää hallintotöiltään aikaa pedagogiseen johtamiseen, vaikka halua ja näkemystä olisikin. Saloranta tietää mistä puhuu: takana on 27 vuotta työtä rehtorina ja lukemattomia palavereita.

– Rehtoreiden palavereissa puhuttiin koulutyön toteutukseen liittyvistä käytännön asioista. Hyvin harvoin aiheena olivat opetuksen sisältöön liittyvät laajat periaatteet.

Kestävä elämäntapa edellyttää sekä ympäristövastuullista että sosiaalisesti vastuullista käyttäytymistä. Nämä kaksi liittyvät hyvässä kestävän kehityksen opetuksessa toisiinsa.

– Opetuksen pitää sisältää muutakin kuin valmiita malleja ympäristövastuullisesta toiminnasta. Asenteet muuttuvat, kun aletaan toimia yhdessä jonkin asian puolesta. Oppilaat katsovat, mitä kaveri tekee, ja oppivat toinen toisiltaan. Yhdessä tekeminen synnyttää yhteisiä arvoja.

Salorannan väitöksen tutkimusaineistona oli lomakekysely, johon vastasi 2 230 kuudesluokkalaista, 321 luokanopettajaa ja 80 peruskoulun rehtoria eri puolilta Suomea. Yhdeksässä koulussa tehtiin lisäksi teemahaastatteluja.

Väitös

Koulun toimintakulttuurin merkitys kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamisessa perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa. Helsingin yliopisto 2017.

helsinki.fi