PÄÄKIRJOITUS

Äkkiä suojaan, somessa soditaan!

/ Opettaja 19/2017

Theresa Hong hymyilee leveästi ja johdattaa BBC:n kuvausryhmän harmaaseen betonirakennukseen. Nyt tyhjillään olevissa tiloissa tehtiin vuosi sitten historiaa.

Et ehkä tiedä, kuka Theresa Hong on, mutta tiedät hänen tiiminsä työn tuloksen: Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Sitä ei olisi tapahtunut ilman Facebookia, kertoo Trumpin digikampanjaa johtanut Hong.

Hän ohjaa kuvausryhmän tyhjään huoneeseen, jonka lattioita peittävät kirkkaansiniset kokolattiamatot: tässä olivat koko digikampanjan aivot. Seinän vieressä hurisi rivi tietokoneita, joilla kampanjatiimi analysoi yli 200 miljoonan amerikkalaisen tietoja – mistä he ovat kiinnostuneita, ketä he viimeksi äänestivät, millaisella autolla he ajavat, minkälaisia asioita he googlettavat.

Kansa jaettiin mieltymysten perusteella erilaisiin ryhmiin, joille räätälöitiin Trump-myönteisiä viestejä. Erityisen tehokkaaksi kampanja-alustaksi nousi Facebook, johon kampanjatiimi satsasi miljoonia mainosdollareita.

Vaalit voitettiin hyvin kohdennetuilla puolitotuuksilla ja jopa valheilla. Työpaikkansa puolesta pelkäävä keski-ikäinen mies sai Trumpin Facebook-sivulta eri viestejä kuin lastensuojelun puolesta puhuva nuori nainen. Viestit purivat ja levisivät, ja lopputuloksen me kaikki tiedämme.

Trumpin kampanja on vain yksi esimerkki siitä, miten verkossa vaikutetaan. Verkosta on tullut myös sodankäynnin väline. Venäjän tiedetään vaikuttaneen voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin ja Saksan liittopäivävaaleihin. Suomessakin on jouduttu varautumaan maan rajojen ulkopuolelta tulevaan informaatiosodankäyntiin.

Informaatiosodassa tviiteistä tulee tykkejä ja Facebook-päivityksistä joukkotuhoaseita. Verkossa pyritään hämärtämään rajaa totuuden ja valheen välillä sekä horjuttamaan kansalaisten luottamusta riippumattomaan mediaan ja kansallisiin instituutioihin, kuten oikeuslaitokseen ja eduskuntaan.

Suomi on valokeilassa, kun mietitään keinoja varautua tällaiseen sodankäyntiin, sillä Helsinkiin perustettiin tänä syksynä kansainvälinen hybridikeskus. Se pyrkii lisäämään ymmärrystä valtiollisten ja muiden toimijoiden tekemästä hybridivaikuttamisesta sekä keinoista, joilla hybridiuhkia voitaisiin torjua.

Jos valhe ehtii levitä sosiaalisessa mediassa, on vahinko usein jo tapahtunut, eikä oikaisu auta. Informaatiosodassa ainut keino puolustautua onkin varautua ennalta.

Oikotietä somen sotatoimien torjumiseen ei ole, vaan polku on pitkä. Se polku on koulutuspolku, jolla opettajat antavat välineitä ajatteluun ja medialukutaitoon. Kun koko kansan tieto- ja sivistystaso ovat korkeita, jokainen osaa kyseenalaistaa somessa eteen tulevat väitteet ja arvioida lähteiden luotettavuutta, eivätkä valheet lähde leviämään.

Koulutuspolulle kaikilla pitää olla tasa-arvoinen pääsy – digimaailmassa yhä enemmän myös kansallisen turvallisuuden vuoksi.

Heikki Pölönen
heikki.polonen@oaj.fi
Twitter: @hesep

 

TOIMITTAJALTA

 
 

Näkyvää työtä jäsenten hyväksi

Miksei OAJ tee mitään? Usein kuultu kysymys on saanut monet kerrat pohtimaan, miten tehdä järjestössä työskentelevien monien alojen ammattilaisten työtä näkyväksi.

Yksi tapa kertoa toimiston päivittäisestä työstä on OAJ vaikuttaa -juttusarja. Tässä lehdessä työmarkkinalakimies Kristiina Tuhkiainen kertoo työpäivästään ja valottaa sitä, minkälaisten asioiden parissa edunvalvontayksikön lakitiimissä työskentelevät ahkeroivat.

Järjestön apu palvelussuhteen ehtoihin liittyvissä ongelmatilanteissa on merkittävä jäsenetu. On hyvä tietää, että tarvittaessa toimiston ammattilaisilta saa muun muassa sopimuksiin, lainsäädäntöön ja oikeudelliseen asemaan liittyvää neuvontaa ja apua.

Maija-Leena Nissilä

Lue lisää jutusta Juristi neuvoo ja puolustaa