TERVEISIÄ ARJESTA

Oman elämäni it-tukena

Reetta Nousiainen teksti / Opettaja 17/2017

Printteri vilkuttaa punaista. Seuraan automaattisia ohjeita: avaan vuoron perään lokerot A, B, C ja D. Sitten on juostava opiskelijoiden luo. Printteri nieli paperini.

Luokkahuoneessa projektori ei käynnisty, tai ehkä se sittenkin vain lämpenee hitaasti, odotellaan rauhassa. Avaan koneen, sekin miettii tovin. Kirjaudun koulun järjestelmään. Raksutusta.

Sitten pitäisi päästä Moodleen. One Drivesta löytyy kollegan jakama dokumentti, Sharepointista muuta oheismateriaalia. Syötän tunnussanoja ja avaan uusia välilehtiä.

Jokaiselle työtehtävälle on oma ohjelmansa. Jokainen niistä toimii omalla logiikallaan, ja ongelmien tullen olen itse usein oma it-tukihenkilöni.

Annan opiskelijalle suoritusmerkinnän Winhaan. Asiosta tarkistan luokkavaraukset, M2 pitäisi täyttää, koska suunnittelen työmatkaa. Otsosta tarkistan työkuormani, Herttaan tallennan tavoitekorttini.

Jutut julkaisemme Wordpressillä, videot editoidaan Premierellä, kyselyt tehdään Google Formsilla ja dokumentteja jaetaan Google Drivessä. Facebookissa käydään eri kurssien sisäisiä keskusteluja, Twitteriin ja Instaan postataan parhaita paloja jutuista. Keskustelen kollegoiden kanssa Skypessä, Hangoutsissa, chatissa, sähköpostilla, joskus arkaaisesti puhelimellakin.

Välillä kohtaan ihmisen myös reaalimaailmassa. Usein keskustelemme työtämme helpottavista ohjelmistoista. Aika montahan niitä on, ehkä vähemmälläkin pärjäisimme.


Reetta Nousiainen on toimittaja ja journalismin lehtori­ ­Haaga-Helia-ammattikorkeakoulussa. Hän jaksaa keskustella ­loputtomasti journalismista ja sen tulevaisuudesta.