KOLUMNI

Tekoälyn lukutaito

Samuel Kaski teksti / Opettaja 17/2017

En tiedä, onko kouluissa vielä puhuttu liikaa tekoälystä, mutta pelkään, että riski on pian olemassa.

Tekoälyllä eri ihmiset viittaavat eri asioihin, digitalisaation teknisistä yksityiskohdista yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ja scifi-elokuvien hahmoihin. Muotisana ei voi olla ajan mittaan muuttumatta vitsailun kohteeksi, jos tekoälylle povattu eksponentiaalinen kehitys ei pian konkreettisesti ala näkyä ihmisille.

Tekoälyä on vaikea määritellä, mutta kyse on ainakin yhä älykkäämpänä pidettyjen toimintojen automatisoinnista. Ja jos hyvin käy, on oppimisen ja opetuksenkin avuksi pian uudenlaisia työvälineitä.

Vielä tärkeämpää on tiedostaa, että nykyiset koululaiset tulevat elämään maailmassa, jossa tekoälyyn perustuvia välineitä on yhä enemmän. Emme kuitenkaan vielä tiedä, millaisia ne ovat ja miten ne maailmaa muuttavat. Toivottavasti osaamme antaa oppilaille ”tekoälyn lukutaidon”, ajattelun välineet, joiden avulla he ymmärtävät, mitä tekoälyillä voi tehdä ja miten niitä voi käyttää mahdollisimman hyvin ja hyviin tarkoituksiin.

Tekoälyssä on opetuksen kannalta hieno ominaisuus: aiheena se kiinnostaa monia ja siksi myös motivoi. Joitakin kiinnostaa, miten tekoäly voi voittaa ihmisen kiinalaisessa Go-lautapelissä. Toisen haluavat tietää, miten niin monimutkaiset asiat kuin älykäs ongelmanratkaisu tai oppiminen “toimivat”. Niissä kysymyksissä matematiikka ja algoritminen ajattelu ovat tärkeitä.

Osaa kiinnostaa, mitä voimme saada aikaan yhdistelemällä älykkäitä apuvälineitä taiteen, bisneksen tai vaikkapa sairauksien hoidon aloilla. Kiehtovaa on myös, miten ymmärryksemme ihmisen oppimisesta, älykkyydestä ja ihmisyydestä jatkuvasti muuttuu tekoälyjen kehittyessä.


Samuel Kaski on Aalto-yliopistossa koneoppimista tutkiva akatemiaprofessori.
samuel.kaski@aalto.fi