Kesäkuussa Silja Hormia oli harjoittelemassa evakuointisairaalan pystytystä Kansalaistorilla Helsingissä Suomen Punaisen Ristin Gimis-yleisö-tapahtumassa. Kuvassa hän valmistelee leikkaussalia kuntoon.

Auttajien sukua

Hoitotyön ja ensiavun kouluttaja Silja Hormia on lähtenyt hätiin maailmalle moneen katastrofiin. Vain puolimaratonilla auttajan rooli on joskus hidastanut.

Eija Kallioniemi teksti / Annika Rauhala kuvat / Opettaja 17/2017

Kolmekymppinen nainen oli yksin liikkeellä tullessaan hoidettavaksi pakolaisleiriin Tansaniassa. Hänet oli pahoinpidelty. Hänen perheensä oli tapettu rajan takana Burundissa.

– Näin, miten vaikeasti hän oli traumatisoitunut. Näin ensimmäistä kertaa, mitä se oikeasti on, Silja Hormia kertoo puolentoista vuoden takaisesta vaikeasta hetkestä Punaisen Ristin komennuksella.

Ainut mitä Silja pystyi tekemään, oli pysyä lähellä ja vakuuttaa toiselle, että tämä oli turvassa ja saisi hoitoa.

Intian maanjäristys 2001, Sri Lankan tsunamioperaatio 2005, Haitin maanjäristys 2010, Filippiinien Haiyan-taifuuni 2013, Nepalin maanjäristys 2015 – siinä katastrofeja, joihin hoitotyön ja ensiavun kouluttaja Silja Hormia on lähtenyt vapaaehtoiseksi Punaisen Ristin pyynnöstä.

Parin kuukauden komennuksiin Nepaliin ja Tansanian pakolaisleirille Silja joutui pyytämään virkavapaata työpaikaltaan espoolaisesta oppilaitoksesta Omniasta.

– Yritän pitää vapaaehtoistyötä harrastuksena, mutta kyllä se menee työksi, jos lähden katastrofialueelle, hän myöntää ja kertoo saavansa kansainvälisistä tehtävistä myös palkkaa.

Viimeisimmällä Tansanian-komennuksellaan Silja koulutti paikallista hoitohenkilökuntaa, kehitti pakolaisten vastaanottoa ja vastaanottotarkastuksia sekä yritti pitää apteekin lääkevarastoa ajan tasalla paikallisten farmaseuttien kanssa.

Hän valvoi hoidon standardien toteutumista ja sitä, että ihmiset saivat arvokasta ja laadukasta kohtelua. Välillä hän joutui puuttumaan esimerkiksi siihen, että sotaa pakeneville potilaille huudettiin.

– Olosuhteet pakolaisleirillä olivat hyvin alkeelliset, lääkkeistä ja hoitohenkilökunnasta oli pulaa koko ajan. Leiriin tuli lähes päivittäin bussilasteittain pakolaisia, myös yksin matkaavia alaikäisiä lapsia.

Komennuksillaan Silja on toiminut niin sairaanhoitajana, kätilönä, työterveyshoitajana kuin projektievaluoijana ja kouluttajanakin. Tansania oli hänen ensimmäinen pakolaisleirikokemuksensa. Se tuntui vahvasti omalta, vaikka oli henkisesti matkoista rankimpia. Kokemuksia ymmärtää täysin vain samoja asioita tehnyt.

– Tehtävässä oli palasia kaikista minulle tärkeistä osa-alueista: äitien ja lasten terveydenhuollosta, tartuntatautien hoidosta ja niiden ehkäisystä. Pääsin mukaan myös yhteen synnytykseen.

Silja Hormia kuuluu Punaisen Ristin kansainväliseen reserviin. Hän aloitti vapaaehtoisuransa 1991 tukemalla hiviin sairastuneita ja tartuntaa pelkääviä.

Siljan vapaaehtoisura alkoi jo 1991, kun hän auttoi hiv-tartunnan saaneita ja tartuntaa pelkääviä puhelinpalvelussa. Sitä kautta hän pääsi Suomen Punaisen Ristin hiv-koordinaattoriksi ja vastasi kansallisesta hiv- ja aids -työstä.

Komennuksista on ollut hyötyä myös opetustyössä. Silja pystyy kertomaan opiskelijoille konkreettisia esimerkkejä, miten jäykkäkouristus ilmenee tai miten palovammapotilasta hoidetaan – ja opiskelijat todella kuuntelevat.

– Esimerkiksi Intian maanjäristyssairaalaan tuotiin tajuton ja kouristeleva pieni poika. Hän oli saanut tartunnan haavasta, joka oli varpaiden välissä. Hän ei ollut koskaan saanut rokotuksia. Kertoessani tapahtumasta pystyn tuomaan esille myös rokotusten merkitystä, Silja selvittää.

Kun Silja kertoo opiskelijoille laaja-alaisista palovammoista, hänen mieleensä nousee aina pieni intialainen tyttö, joka oli menettää jalkansa. Tarinalla on onnellinen loppu, ja tyttö pääsi palaamaan kotiin kahdella jalalla.

Silja painaa kevyesti kädellä rintaansa, ja sanoo siellä olevan paljon potilaita, joita hän ei koskaan unohda.

– Kun hoidin Filippiineillä Haiyan-operaatiossa synnytyksiä, muutama vauva sai suomalaisen nimen. Nyt siellä juoksee Jussi-poikakin pitkin peltoja, Silja hymyilee kertoessaan yhdestä upeimmasta komennuksestaan.

Yhtään komennusta hän ei antaisi pois.

– Jokaisella matkalla olen oppinut.

Omniassa ensiapukurssilla saattaa istua Syyriasta, Afganistanista, Egyptistä ja Irakista tulleita miehiä. He ovat nähneet aiemmin sotaa ja tappamista, mutta opiskelevat nyt asentajiksi ja tarvitsevat työssään ensiaputaitoja.

– Saan paljon myös tämän kohderyhmän kouluttamisesta. He imevät tietoa. Tunnen, että olen onnistunut heidän kanssaan hyvin.

Silja kuuluu niihin suomalaisiin, jotka lisäisivät Suomen kehitysyhteistyörahoja ja avun antamista kohdemaissa.

– Esimerkiksi koulutukseen pitäisi satsata jo kohdemaissa, ettei niistä tarvitse lähteä pakolaiseksi.

Silja uskoo, että Suomeen saapuu jossakin vaiheessa uusia pakolaisvirtoja.

– Libyan raja on täynnä Eurooppaan tulevia, jotka odottavat mahdollisuuttaan.

Evakuointisairaala voidaan siirtää auttamaan suomalaisia uhreja ulkomaille tai sitä voidaan käyttää kotimaan suuronnettomuuksissa. Sitä ei ole vielä käytetty tositilanteessa, Silja Hormia kertoo.

Auttaminen on osa Siljan työtä ja vapaa-aikaa. Hänen harrastuksiinsa ei kuulu vain toiminta Punaisen Ristin ensiapuryhmässä Vantaan Tikkurilassa vaan myös ensihuolto, psykososiaalinen tuki ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu.

Juokseminen auttaa jaksamaan. Silja harrastaa puolimaratoneja, mutta auttamistyö tahtoo tulla mukaan myös juoksureitille.

– Minun on ollut vaikeaa juosta apua tarvitsevien ohi, mutta olen jo oppinut luottamaan siihen, että kisoissa juoksijoita varten on oma ensiapuryhmänsä.

Silja Hormian vanhemmatkin työskentelivät hoitoalalla: isä lääkärinä ja äiti hoitotyön kouluttajana. Tytär kulkee siis äitinsä jalan- jälkiä.

Siljalla on kaksi tytärtä. Kun lapset olivat pieniä ja äiti lähti komennukselle, kaikilla oli itku silmässä.

– Lasten isä otti kiitettävästi vastuuta tyttöjen hoidosta, samoin äitini oli apuna. Yhteydenpitokanavat ovat nykyään aivan toista kuin alussa. Viimeisimmällä Tansanian-komennuksella tein nuoremman kanssa maantiedon läksyjä Whatsappin kautta.

Kymmenen vuotta sitten koko perhe asui vuoden Thaimaassa tsunamioperaation aikana.

Juuri kotoaan muuttanut esikoinen ihailee äitinsä tekemää työtä.

– Hän haaveilee psykologin ammatista, äiti paljastaa.

Silja puolestaan on valmis auttamaan tarvittaessa Bangladeshin pakolaiskriisissä.

Kuka?

Silja Hormia on vantaalainen 55-vuotias hoitotyön ja ensiavun kouluttaja Espoon Omniassa.

Suorittanut apuhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön tutkinnot sekä sairaanhoitajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja opettajan pedagogiset opinnot.

Toimii Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena kotimaassa sekä pyydettäessä kansainvälisissä tehtävissä.

Harrastaa juoksemista, kuorolaulua ja ruuanlaittoa.