PÄÄKIRJOITUS

Miksi naisen palkkaaminen on riski?

/ Opettaja 17/2017

Sanotaan se nyt suoraan: moni työnantaja palkkaa Suomessa mieluummin nuoren miehen kuin nuoren naisen. Suomessa äiti on nimittäin edelleen lähes aina se, joka jää lapsen synnyttyä pitkille perhevapaille.

Tällainen sukupuoleen perustuva syrjintä on lainvastaista. Perhetilanne ei saa vaikuttaa siihen, kuka työpaikan saa. Rekryissä todellisuus on kuitenkin toinen. Tasa-arvovaltuutetun tuoreen kyselyn mukaan peräti 46 prosenttia ammattiliitoista saa viikoittain yhteydenottoja jäseniltä, joita työnantaja on syrjinyt raskauden tai perhevapaan takia.

Hallituksen valmistelema perhevapaauudistus on poliitikoille hyvä sauma edistää tasa-arvon toteutumista työelämässä ja hälventää työnantajien perhevapaapelkoja. Uudistuksen ytimessä on kysymys perhevapaiden jakautumisesta isän ja äidin välillä sekä siitä, kuinka kauan pieniä lapsia voi valtion tuella hoitaa kotona.

Osa kysyy nyt, eivätkö vanhemmat enää saa itse päättää, kuka heidän lapsensa hoitaa. Toiset älähtävät, että syy äidin kotiin jäämiselle on se, että perheen talous lepää isän paremman palkan varassa.

Kyllä perheet saavat jatkossakin hoitaa lapsensa kotona. Ja on tietysti vain fiksua, että lapsiperheissä huolehditaan siitä, että rahat riittävät.

Lainsäädännön pitää kuitenkin edistää tasa-arvon toteutumista. Tilastot kertovat, että nykyinen perhevapaamalli on kunnostautunut lähinnä perinteisten sukupuoliroolien pönkittämisessä ja naisten työurien lyhentämisessä. Kelan mukaan peräti 93 prosenttia viime vuonna kotihoidon tukea saaneista oli naisia. Siksi myös lakia noudattavat työnantajat aavistavat jo naisen palkatessaan, että jossain vaiheessa hänelle joudutaan ehkä hakemaan sijaista.

Perhevapaajärjestelmää uudistaessaan poliitikot päättävät, miten yhteisillä verorahoilla tuetaan lapsiperheitä. Uudistuksen vaikutukset pitää arvioida tarkkaan. Kysymyksiä riittää: Voisiko uudistus edistää naisten asemaa työmarkkinoilla ja vähentää työttömyyttä? Entä minkälainen ratkaisu takaisi parhaiten lapsen edun toteutumisen? Saisimmeko vihdoin kurottua kiinni muita EU-maita siinä, kuinka iso osuus lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen – ja miten voisimme varmistaa, että varhaiskasvatukseen pääsisivät ainakin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät?

Ollaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ytimessä: poliitikkojen pitää luoda perhevapaamalli, joka on mahdollisimman hyvä mahdollisimman monelle.

Äideille omat lapset ovat aina työuraa tärkeämpiä. Siksi päättäjät eivät saa perhevapaamallia uudistaessaan unohtaa varhaiskasvatuksen laatuun satsaamista. Äitien ja isien pitää voida luottavaisin mielin viedä lapsensa päiväkotiin ilman pelkoa liian isoista ryhmistä tai sisäilmaongelmista. Työelämän tasa-arvo alkaakin edistyä harppauksin vasta, kun jokaisella lapsella on pääsy tavoitteelliseen, suunnitelmalliseen ja pedagogiseen varhaiskasvatukseen.

Heikki Pölönen
heikki.polonen@oaj.fi
Twitter: @hesep


TOIMITTAJALTA

 

Digiluokan portinvartijat

Miten kone koodataan oppimaan itse? Tätä pohdin humanististen tieteiden pohjakoulutuksella, kun tartuin yhteen tämän lehden aiheista.

Pääsin pälkähästä. Vaikka Suomen oppilaitoksissa käytetään jo hilseeni ylittäviä teknologioita, huomioni kiinnittyi toiseen seikkaan.

Opetuksen teknologiahankkeita esittelevän juttuni kuvissa ”häntä” ei nimittäin näy. Ihmisiä siellä kyllä on: opettajia, oppilaita ja pari yritystenkin edustajaa korva höröllä. Vaan missä on jutun alkuperäinen päähenkilö? Rouva tekoäly ja herra teknologia loistavat kuvissa poissaolollaan.

Opetusteknologian kehityksessä avainhenkilö onkin usein opettaja. Ammattilainen, joka tietää, mitä oppiminen vaatii. Digillä on paljon annettavaa. Pedagogisesti puutteelliset härpäkkeet opettaja voi kuitenkin heittää ulos luokasta kasvamaan.

Matias Manner

→ Lue lisää jutuista Digi renki, opettaja isäntä ja Teknologian tukijalat