Ideologian peilinä?

Jyrki Kaarttinen haluaa tutkimuksellaan herätellä opettajia pohtimaan, millainen ideologia ohjaa opetusta ja kasvatusta.

Heidi Pelander teksti / 123rtf kuvitus / Suvi Elo kuva / Opettaja 15/2017

Jyrki Kaarttisen keväällä tarkistetussa väitös-kirjassa hätkähdyttää nykypedagogiikan viiltävä kritiikki. Hän päätyy tutkimuksessaan johtopäätökseen, että kasvatusta ohjaa nykyisin markkina-ajattelu, teknologian ihannointi, kilpaileminen ja suorituskeskeisyys, jossa vain menestyjiä arvostetaan. Oppilaan arvo mitataan siinä, miten hyödyllinen hän on yhteiskunnalle.

– Uskotaan siis, että se, mikä on hyvää bisnekselle, sopii myös ihmisen kasvatukseen, kasvatustieteen tohtori ja historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettaja Kaarttinen summaa.

Kaarttinen sukeltaa väitöksessään kasvatuksen aatehistoriaan. Tutkimusartikkeleissaan hän käsittelee muun muassa kansallissosialistisen pedagogiikan olemusta, opetussuunnitelmia ja ihanneopettajuutta alkuperäislähteisiin ja aikalaiskirjallisuuteen nojaten.

Väitöskirjan lopuksi hän pohtii natsipedagogiikan opetuksia nykykasvatukselle. Nykykasvatuksella hän tarkoittaa sekä opetussuunnitelmiin vaikuttavan yhteiskunnallisen ja poliittisen eliitin toimintaa että opettajien toimintaa, kun he näitä pyrkimyksiä toteuttavat. Havaintonsa hän juontaa kasvatuksen aateperinnöstä, tutkimuskirjallisuudesta sekä kasvatusammattilaisten julkisesta keskustelusta.

Tutkimuksellaan Kaarttinen haluaa herätellä opettajia pohtimaan, millainen ideologia nykykasvatusta ohjaa ja miten kasvatusta voidaan käyttää yhteiskunnallisen vallan välineenä.

– Koulutyö voi jäädä pedagogiseksi askarteluksi, jos ei reflektoida sitä, että kasvatus, koulut ja koulutus eivät ole ideologisesti neutraaleja. Menneisyyden jälkien näkeminen nykyisyydessä voi opettaa arvostelukykyä.

Kaarttisesta kilpailukykyä tukeva tehokkuusajattelu näkyy koulutusjärjestelmän uudistuksissa voimakkaammin kuin ennen, ja hän on huolissaan sivistyksen asemasta.

Talous- ja kilpailukeskeisiä tavoitteita kasvatukselle määrittelevät hänen mielestään EU, talousyhteistyöjärjestö OECD esimerkiksi Pisa-tutkimustensa kautta sekä päättäjät ja etujärjestöt. Kaarttinen on myös sitä mieltä, että koulutusta suunnitteleviin työryhmiin välittyy vahvasti elinkeinoelämän ääni.

Perusopetuksen uusissa opetussuunnitelmissa korostuvat Kaarttisen mielestä yrittäjyys ja työelämässä tarvittavat taidot. Häntä huolestuttaa, opetetaanko taitoja ennemmin liiketalouden kuin kasvatustieteen näkökulmasta.

Lukio-opetuksessa hän kritisoi kokeiluja, joissa väläytellään elämänkatsomusaineiden muuttamista valinnaisiksi, ja epäilee opiskelijoiden yleissivistyksen kapenevan. Koulujen paremmuusvertailuja hän vierastaa.

– Pelkään, että syntyy niin sanottuja paremman ja huonomman väen kouluja.

Yliopistomaailmassa hän vieroksuu yritysyliopistoajattelua. Siinä sivistämistehtävä sivuutetaan, ja tiedosta tulee hänen mukaansa väline rahan ja menestyksen hankkimiseen.

Opettajien olisi Kaarttisen mielestä tarpeen pohtia kriittisesti omaa työtään, arvojaan ja sitä, miten kasvatustyöhön pyritään poliittisesti vaikuttamaan. Hänestä opettajien pitäisi varmistaa, ettei pedagogiikka kavennu yhdeksi talous- ja teknologia-ajattelun totuudeksi.

Jyrki Kaarttiselle on kertynyt tutkijantyön ohessa yli 20 vuotta monipuolista opettajankokemusta.
 

Hän arvelee, että yleisesti ottaen aineenopettajat ovat luokanopettajia tietoisempia pedagogiikan poliittisuudesta. Yliopistopuolella Kaarttista huolettaa se, että iso joukko kasvatustieteilijöitä hyväksyy itsestäänselvyytenä sen, että tuottavuuden edistäminen olisi ihmisen toiminnan lopullinen päämäärä.

– Pedagogiikan olemukseen pitää aina kuulua moniarvoisuus ja avoimuus sekä toisin ajattelemisen ja toisin toimimisen mahdollisuus. Sen täytyy pitää huolta kanssaihmisistä laatuun katsomatta.

Ihmisyyden, oikeudenmukaisuuden ja suvaitsevaisuuden korostaminen kasvatuksessa on Kaarttisen mukaan erityisen tärkeää aikana, jolloin maahanmuuttokriittisyys jyllää Suomessakin, köyhyys ja vähäosaisuus nähdään kulueränä ja asiantuntijuutta väheksytään poliittisessa keskustelussa.

Moniarvoisuutta ja yhteisvastuullisuutta voi hänestä käsitellä esimerkiksi keskustelemalla oppilaiden kanssa isoista teemoista, kuten vaurauden epätasaisesta jakautumisesta, pakolaiskriisistä tai nationalismista.

Kiireisessä arjessa opettajat keskittyvät opetussuunnitelmien tuomiin uusiin velvoitteisiin ja digitaitojen oppimiseen, mikä on Jyrki Kaarttisesta ymmärrettävää. Hänestä opetussuunnitelman lukeminen edellyttää myös yhteiskuntakriittisyyttä.

– Pitää tuntea opetussuunnitelman suuret linjat ja perusteet ja toteuttaa omaa opettajuutta ja persoonaa niiden puitteissa. Opetussuunnitelma ei kiellä tarkastelemasta asioita eri näkökulmista, jos puhutaan vaikka yrittäjyydestä tai taloudellisten arvojen merkityksestä.

Kaarttinen vierastaa koulutusteknologiaan liittyvää hypetystä. Hypen seurauksena on ollut monesti se, että hankitut laitteet eivät sovellukaan opetuskäyttöön. Hänestä digitalisaatio on tulevaisuutta, mutta sen pitää aina palvella oppimista.

– Työntekoa ja uurastusta se ei korvaa, vaikkakin voi niitä helpottaa.

Kaarttinen seuraa aktiivisesti koulutuskeskustelua. Hän harmittelee, että opettajien välisissä sosiaalisen median keskusteluissa ammattilaiset jaetaan helposti uudistusmielisiin ja vanhoihin jääriin.

– Toivoisin kollegoiden arvostamista ja sitä, että asioista voidaan olla myös eri mieltä. Pedagogiikassa pitäisi hakea yhteistä ymmärrystä ja yhteistä kieltä eikä luoda raja-aitoja.


Jyrääkö tehokkuusajattelu? Ovatko opettajat tarpeeksi kriittisiä? Kirjoita jutun herättämistä ajatuksista Opettaja-lehden Keskustelua-palstalle keskustelua@oaj.fi

Kuka & mitä

Jyrki Kaarttinen on 60-vuotias kasvatustieteen tohtori, filosofian maisteri ja historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon aineenopettaja sekä ammatillinen opinto-ohjaaja Raisiosta.

Väitöskirjassaan Kaarttinen tarkastelee kansallissosialistista kasvatusta seitsemässä tutkimusartikkelissa ja pohtii, mitä opetuksia kolmannen valtakunnan kasvatuksesta voi ammentaa nykypäivän pedagogiikkaan.


Väitös
Kansallissosialistinen kasvatus – Politiikkaa vai pedagogiikkaa? Tampereen yliopisto 2017
uta.fi