Aija Laaksonen ja Elina Hämäläinen rapsuttelevat Hyvinkään koulutilan hellyydestä nauttivia ayrshire-nautoja.

Lisäarvoa lähiruoasta

Ruoan alkuperä ei ole kokkiopiskelijoillekaan itsestäänselvyys. Vierailu maatiloilla ja lähiruokaan tutustuminen on elämys, joka tuo näkemystä tulevaan työhön. Tämän ovat huomanneet Hyrian kokkiopettajat.

Arja Krank teksti / Veikko Somerpuro kuvat / Opettaja 15/2017

Laitumella ruoho on vehreää ja aurinko porottaa. Parikymmentä hyvinkääläislehmää näykkii luonnon antimia verkkaisesti. Lähimpänä ruokaileva ayrshire heittäytyy uteliaaksi ja tarjoaa päätään rapsutettavaksi Hyrian kokkiopettajille Elina Hämäläiselle ja Aija Laaksoselle.

Hämäläinen ja Laaksonen eivät ole ensimmäistä kertaa kengät mullassa – molemmat ovat maalta kotoisin. Naisia yhdistää intohimo lähiruokaan. Ammatillista ja aikuisopetusta Hyvinkään seudulla antavan Hyrian kokkiopettajat ovat vetäneet Uudellamaalla lähiruokahanketta, jolla lähiruoan tuottajat sekä ostajat pyritään saamaan yhteen.

Hankkeen myötä lähiruokateemaa on innostuttu lisäämään kiinteäksi osaksi oman opinahjon matkailu-, ravitsemis-, ja talousalan opetussuunnitelmia.

– Opiskelijat ovat esimerkiksi organisoineet lähiruokaviikkoja opetuskeittiössä, asiakastilaisuuksia ravintolassa sekä lähiruokaesittelyjä kauppakeskuksissa tuottajien kanssa yhteistyössä, Aija Laaksonen selventää.

Eläintenhoitaja lähestyy laidunta, ja lehmät tietävät mitä se tarkoittaa. Kohta kookkaat ayrshire-lehmät, piskuiset kyytöt, lapinlehmät ja länsisuomenkarja kulkevat jonossa kohti navettaa. Luvassa on todellista lähiruokaa. Päivälypsyn jälkeen maito viedään tarjolle lähellä sijaitsevaan opiskelijaravintolaan.

Hyvinkään luonnonvara-alan yksiköstä viedään myös naudanlihaa ja kasvimaan tuotteita Hyrian opetuskeittiöihin sekä Riihimäel-le että Hyvinkäälle. Oman talon lähiruokaa käytetään Hyrian asiakasravintoloissakin.

Laaksosen ja Hämäläisen opiskelijat käyvät silloin tällöin Hyvinkään navetassa ja kasvimailla tutustumassa lähiruoan tuotantoon. Hämäläinen kertoo yllättyvänsä aina siitä, kuinka suuri elämys navetta on opiskelijoille.

– Monet heistä eivät ole milloinkaan käyneet maatilalla eivätkä välttämättä tiedä, mistä ruoka tulee.

Laaksosen mielestä myös päiväkodista ja peruskoulusta olisi tärkeää viedä lapset vierailulle maatilalle – tai edes kasvattaa yrttejä ikkunalaudalla, että lapset ymmärtäisivät ruoan kasvavan muualla kuin muovissa.

– Lähiruokatietoutta on kätevä opettaa muissakin aineissa kuin kotitaloudessa. Historiassa voisi kertoa omavaraisuudestamme, ja biologiaan, maantieteeseen sekä ympäristö- ja taloustietoisuuden opetukseen aiheen voi integroida luontevasti, Laaksonen toteaa.

Opiskelijoille on havainnollinen kokemus päästä maistamaan ja valmistamaan lähiruokaa. Hämäläinen kertoo, kuinka esimerkiksi voin väristä tietää, onko lehmä saanut laitumen ruohoa syödäkseen. Stressaantuneen eläimen liha taas on sitkeää. Siitä käytetäänkin sanontaa: ”Lehmä on ammuttu ylämäkeen”.

– Lähellä jauhettu, tuore jauho on silmämääräisesti ja käteen paremman tuntuista kuin pitkään säilytetty jauho. Eron ovat huomanneet jo ensimmäistä vuotta kokiksi opiskelevat, Laaksonen jatkaa.

– Kun tilalla käydessä huomaa, että viljely on puhdasta ja eläintä kohdeltu hyvin, voi luottaa paremmin raaka-aineen laatuun, Hämäläinen selittää.

Tuottajien tunteminen on tärkeää asiakaspalvelunkin takia.

Kokkiopettajat Elina Hämäläinen ja Aija Laaksonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät tukemaan lähimaatalouden säilymistä.
 

– Lisäarvoa ruoka-annokselle tuo, kun tarjoilija osaa kertoa taustoja. Asiakkaat haluavat ehkä tietää, onko heidän lautaselleen päätyviä eläimiä kohdeltu hyvin ja ettei ruoassa ole kasvinsuojelumyrkkyjä, Hämäläinen sanoo.

Hänen mielestään suomalaista lähiruokaa täytyy suosia ja suositella, niin että arvokas työ jatkuisi.

– Meillä ei sioilta katkaista saparoita eikä kanoilta nokkia, lihoja ei kasvateta hormoneilla,eikä munissa tai kanoissa ole salmonellaa.

Lähiruoan tuottajien haarukoiminen ei ole yksinkertaista.

– Olemme siksi Lähiruokaa Uudeltamaalta -hankkeessa kartoittaneet Laurea-ammatti-korkeakoulun kanssa alueen tuottajia ja kertoneet heille mahdollisuudesta linkittää tietonsa lähituottajasivustoille. Sieltä voi katsoa sopivan tilan ja kysyä mahdollisuudesta yhteistyöhön, Hämäläinen toteaa.

Hankkeessa järjestettiin myös ideointityöpaja matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opettajille lähiruoan tuomiseksi kokkiopintoihin.

– Tilavierailujen matkoihin opettajat kaipasivat lisää määrärahaa. Raaka-ainetietouden kasvattaminen sekä hinta-, laatu- ja eettisyys-vertailu nähtiin tärkeänä oppina tuleville kokeille, Aija Laaksonen listaa.

Lähiruoka ei ole välttämättä kallista, Elina Hämäläinen sanoo. Joskus se on jopa tukkutuotteita edullisempaa: sienessä ja marjassa käyminen ei rasita budjettia.

Hyrian opiskelijat ovat käyneet hoitokalastamassa paikallisten kalastajien kanssa. Opetusravintolassa saaliista on tehty särkimassaa, ja edullisesta raaka-aineesta on ollut hyvä kehitellä uusia ruoka-annoksia.

– Hoitokalastukseen osallistuminen sopisi hyvin yläkoululaisillekin. Siinä oppii käsittelemään kalaa ja järvi samalla puhdistuu, Laaksonen toteaa.


Lähiruokaa Uudeltamaalta -hanketta rahoitetaan Maaseudun Kehittämisrahastosta, jota hallinnoi Uudenmaan ely-keskus.

Lähiruokaa opintiellä

Kysyimme, miten eri koulutusasteilla hyödynnetään lähiruokaa opetuksessa ja jokapäiväisessä ruokailussa.

Merja Vankka
Opetuspäällikkö, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, Lapin amk, Rovaniemi

Lähiruoka liittyy arktiseen vieraanvaraisuuteen ja on tärkeä osa matkailualan opintojamme. Aihe on sisällytetty opintoihin. Meneillään olevassa Lappilaisia makuelämyksiä matkailijalle – lähiruokaa lautaselle -hankkeessa opiskelijat suunnittelivat muun muassa matkailuyrityksen asiakkaille luontoon liittyviä ja ruokailun sisältäviä tapahtumia sekä lähiruokamenuja.
Lähiruoka ja lappilaiset raaka-aineet kiinnostavat opiskelijoita. Lähiruokaa onkin tarjolla opiskelijaravintolassa osana muuta tarjontaa.

Tarja Kivikäs
Lastentarhanopettaja, Vesangan päiväkoti-koulu, Jyväskylä

Päiväkotimme oli lähiruokakokeilussa pari vuotta sitten – särkipitsasta ei tullut lempparia. Emme ole muuten korostaneet lähiruokaa, joka on täällä maalla luonteva osa elämää. Monella on kotipihalla kasvimaa ja marjapensaita.
Lapset käyvät syksyisin tutustumassa keittiön tiloihin ja henkilökuntaan, ja silloin jutellaan, mistä ruoka tulee.
Poimimme lasten kanssa myös marjoja ja sieniä. Kohta vietämme lähimetsässä perinteisen puolukankeruupäivän. Itse kerätyistä marjoista tehty hillo on todellista lähiruokaa.
Viime vuonna eskarit pyysivät isovanhempiaan avuksi pilkkimiseen. Tänä vuonna saadaan varmaan yhtä hauska pilkkiretki läheiselle järvelle.

Anneli Rantamäki
Kotitalousopettaja, Riihimäen Pohjolanrinteen koulu

Lähiruoka on olennainen osa opetustamme. Pyrin hankkimaan opetuksessa käytettävät kasvikset suoraan tuottajilta – raaka-aineen värit, maku ja tuoksu ovat tuoreessa lähiruoassa aivan eri luokkaa kuin muoviin pakatuissa kasviksissa.
Nuoret ovat kiinnostuneita tietämään, mitä syövät, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu. Opetuksessa käsittelemme lähiruoan etuja. Koululla käy tuottajia kertomassa viljelystä, raaka-aineista ja jatkojalostuksesta tuotteiksi. Vierailemme tiloillakin, jos mahdollista. Pelkästään suoraan pellosta nostettuihin, multaisiin kasviksiin tutustuminen on ollut oppilaille elämys.

Makuja läheltä

Lähiruoka on paikallisruokaa, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Omalla alueella tarkoitetaan maakuntaa tai sitä vastaavaa aluetta.

Oman lähiseudun tilojen yhteystietoja löytyy aitojamakuja.fi ja ruokaasuomesta.fi -sivustoilta.

E-kokki-oppikirjan avoin materiaali sopii peruskoulunkin opettajan tietopaketiksi lähiruoasta: tinyurl.com/lahiruokaopetus.

mmm.fi/lahiruoka