Terveisiä arjesta

Yliopistolaisen kesähuumaus

Mirkka Ali-Laurila teksti / Opettaja 13/2017

Lehtori nyt ampaisee ylös tuolistaan, toukokuu hurahti, juhannus ovella. Työajan kohdennus, työsuunnitelma, rekrytointikannanottoja, syksyn Moodle-tilaukset, tiedot opinto-opasta varten – tsekattu.

Juhannus: kesä voi alkaa! Meilejä piisaa – pakko pääluottiksena tarkistaa kiireellisimmät. Lehtori voi nyt viimeistellä artikkelinsa ja lähteä kirmaamaan niityllä yöpaidassaan ja viskelemään karvaisia kinttujaan. Linnunlaulua, kedon kukkia, ah!

Suomi Areenalle alueyhdistyksen kanssa. ”Kantaako koulutus – katoaako satavuotinen sivistys?” Varhaiskasvatusta, perusopetusta, ammatillista – kyllä. Yliopisto – ei ilmeisesti kuulu sivistykseen. Antoisa reissu kuitenkin.

Nyt lomaa? Sähköposteja töistä. Haastattelutapaaminen työpaikalla. Naapuriyliopiston luottiskollega hoitaa YLL-seminaarin yhteiskuljetuksen – kiitos, Kristina!

Heinäkuu loppumassa. Pakinan deadline. Kuin Hemingway konsanaan, kahden viikon sänki (säärissä) odottamaan inspiraation ratsua – tosin ilman absinttia. Ei edes ontuvan konin kavion kopsahdusta. Hitto vie!

Sauna – suomalainen ratkaisu ongelmaan. Menee saunaan ja ähkyy. Tulee saunasta ja ähkyy. Viimeistelee pakinansa puolenyön jälkeen – ja ähkyy.

Eka työstä vapaa viikko – elokuussa.

Keväthuumaus vaihtui kesän humaukseen. Tätä se kokonaistyöaika tarkoittikin! Kuin Anttilalla: ”Harvoin saa hän huilia, työtä piisaa ain.”


Mirkka Ali-Laurila opettaa suomea Åbo Akademin kielikeskuksessa ja pitää pääluottamusmiehenä henkilöstön puolta.