Varhaiskasvatuksen vahvistunut asema osana koulutusjärjestelmää on Mirja Lyytiselle ilonaihe. - Myös vasun valtakunnallisuus takaa entistä paremmin lasten yhdenvertaisuuden koko maassa, hän sanoo.

TAULULLA

Vasulla uuteen aikaan

Lakiin kirjattuna varhaiskasvatussuunnitelmat tuovat päiväkoteihin uusia velvollisuuksia mutta myös oikeuden vaatia laatua, päiväkodinjohtaja Mirja Lyytinen sanoo.

Matias Manner teksti / Veikko Somerpuro kuva / Opettaja 13/2017

Varhaiskasvatussuunnitelmien eli vasujen käyttöönotto elokuun ensimmäisenä päivänä oli merkkipaalu suomalaisen varhaiskasvatuksen historiassa. Tällä aikajanalla päivämäärä ei kuitenkaan ole sen enempää valtakunnallisen vasu-prosessin päätepiste kuin kokonaan uuden aikakauden alkukaan.

– Kiireinen vuosi on takana ja syksylläkin työtä on paljon edessä. Vasta jatkossa näemme, mitä vasu tarkoittaa lapsen, ryhmän ja lopulta koko päiväkodin arjessa, iisalmelaisen Malmirannan päiväkodin johtaja Mirja Lyytinen sanoo.

Työ ja arki päiväkodeissa eivät suinkaan käänny vasun myötä kokonaan ylösalaisin.

– Kaikki vanhat toimintatavat katsotaan läpi ja punnitaan, ovatko ne vasun mukaisia. Samoin viimeistään nyt tarkistetaan, ovatko kaikki tehtäväkuvat ajan tasalla, ihan työvuorosuunnitelmienkin tasolla. Ylipäänsä nyt vaaditaan johtamisessakin erityistä suunnitelmallisuutta.

Iisalmessa kaupunki on hyväksynyt kaupungin oman vasun, mutta lapsen vasu-pohjassa on vielä viimeisteltävää. Päiväkodeissa laadittaviin lasten vasuihin voi käyttää apuna Opetushallituksen kesällä julkaisemia tukimateriaaleja.

Iisalmessa on linjattu, että päiväkotihenkilöstö käyttää kikyn mukaisen työajan pidennyksen lapsiryhmien ulkopuoliseen työhön.

– Lastentarhanopettajan työpanosta pitää käyttää siellä, missä opettajan osaamista tarvitaan eniten. Lisäksi saamme vankemmat perusteet vaatia kunnalta asioita, kun vasu on viimein lakiin kirjattu velvoite.

Osa kunnista kasvatti ryhmäkokoja viime syksynä voimaan tulleen varhaiskasvatuslain myötä, Lyytinen muistuttaa.

– Nyt pitää kysyä, mitä hyötyä ryhmäkokojen kasvattamisella saatiin, vai ovatko haitat suurempia? Lapsivaikutusten arviointi pitää ottaa mukaan päätöksentekoon.

Lyytisen mukaan varhaiskasvatussuunnitelmassa riittää ajateltavaa asiakirjan alusta loppuun. Hänen lempikohtansa vasussa liittyvät pedagogiikan sekä laaja-alaisen osaamisen ja osallisuuden painotuksiin.

– Pedagogiikan pitää näkyä kaikessa, ja kaikki tekee kaikkea -kulttuurista voidaan viimeistään nyt luopua. Meillä pitää olla vielä entistäkin parempi herkkyys kuulla ja ymmärtää sitä, mitä lapsi tarvitsee. Sitten meidän on osattava siirtää tämä tieto pedagogiseen toimintaan.

Osallisuus tarkoittaa Mirja Lyytisen mukaan lapsen kokemusta siitä, että häntä kuunnellaan ja että lapsi voi vaikuttaa asioihin.

– Laaja-alaisuus taas tarkoittaa muun muassa sitä, että jokaiseen hetkeen sisältyy oppimista, kasvamista ja hoitoa. Esimerkiksi jumppahetki on muutakin kuin liikkumista, ja siinä voi kehittyä ajattelu, vuorovaikutus, itsestä ja tavaroista huolehtiminen tai jopa monilukutaito, Lyytinen sanoo.