Rita Flores on opetus­työnsä lisäksi kirkon naistyön koordinaattori. Aymara-naisille pitämissään käsityökerhoissa hän elvyttää vanhoja käsityötapoja ja perinteitä.

Roolimallina muille

Boliviassa uusi opetussuunnitelma korostaa oikeutta saada opetusta omalla äidinkielellä. Myös alkuperäiskansojen oikeudet ja perinne on muistettu opsissa. Yliopiston kielenopettaja Rita Flores kannustaa omalla esimerkillään aymara-intiaaneja olemaan ylpeitä kulttuuristaan.

Leena Filpus teksti / Ari Vitikainen kuvat / Opettaja 13/2017

Vihreän silkkihameen helmat ja shaalin hapsut heilahtelevat, kun aymaran kielen opettaja Rita Flores kertaa lasten kanssa kielen alkeita. Aymara-lapset ja -nuoret ovat saapuneet Ritan oppiin evankeliseen kirkkoon El Altossa, Bolivian pääkaupungin La Pazin kupeessa.

Monet näiden lasten vanhemmista ovat muuttaneet maalta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Köyhät ja usein vain muutaman vuoden koulua käyneet vanhemmat puhuvat harvoin lapsilleen äidinkieltään aymaraa.

– Se on todella harmi, sillä äidinkielestä kumpuaa perinne, historia ja arvomme. Niiden päälle rakentuu ihmisen identiteetti, El Alton valtionyliopistossa opettava Rita sanoo.

Rita itse puhuu aymaraa omille kuusi- ja kymmenvuotiaille pojilleen.

Alkuperäiskansojen oikeudet, perinne ja kieli on nostettu tärkeään rooliin maan uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Sen mukaan jokaisella on oikeus saada opetusta äidinkielellään.

Opetuksessa korostuvat myös käytännönläheisyys ja opetuksen integroiminen oppilaiden arkeen. Tärkeässä roolissa on spiritualiteetti, jolla tarkoitetaan alkuperäiskansojen omaa uskoa ja hengellisiä arvoja.

– Ne luovat pohjan hyvälle elämälle, joka on elämistä harmoniassa Äiti maan kanssa. Toisin sanoen kunnioitetaan luontoa ja tunnustetaan, että luonto eli Äiti maa, ihminen ja kosmos ovat riippuvaisia toisistaan, Rita Flores selittää.

Uuden opetussuunnitelman käyttöönotto on vaativa ponnistus. Jokaisella alkuperäiskansalla on oma äidinkieli, mutta vain 11 kielellä on kirjoitettu kielioppi ja aakkoset, muut ovat puhekieliä. Oppikirjoja on valmiina vasta muutamalla maan kielistä.

– Valitettavasti myös opettajiemme ammattitaito vaihtelee valtavasti. Osa tuntee oppisisällöt huonosti, ja pedagogiset taidot voivat olla heikot jopa yliopisto-opetuksessa asti.

Osa opettajista vastustaa uutta opetussuunnitelmaa: omaa opetustyyliä ei haluta muuttaa.

Boliviassa on 36 tunnustettua alkuperäiskansaa, joista aymarat ovat yksi suurimmista ryhmistä. Heitä on Bolivian 11-miljoonaisesta kansasta parisen miljoonaa.

Muiden alkuperäiskansojen tapaan aymarat ovat edelleen syrjittyjä ja hyljeksittyjä, vaikka tilanne on hieman parantunut aymara-kansaan kuuluvan presidentin Evo Moralesin ja vuonna 2009 voimaan tulleen uuden perustuslain ansiosta.

Erityisen hauraassa asemassa ovat naiset ja tytöt. Koulunkäyntiä ei pidetä tärkeänä tytöille, sillä monessa perheessä on edelleen vallalla vanhakantainen ajattelu, että pojat olisivat tyttöjä fiksumpia. Jos rahaa on vain vähän, opintielle saatellaan mieluummin poika. Tyttöhän voi aina jäädä auttamaan kotitöissä.

Ritan lapsuudessa vain harvat maaseudun aymara-naiset osasivat lukea ja kirjoittaa. Kun he sitten menivät kaupunkiin myymään käsitöitään tai kasviksia, heitä huijattiin. Maalaisnaiset pistivät kaupungissa silmään myös siksi, etteivät he osanneet espanjaa ja olivat pukeutuneet perinneasuun.

– Minua ajoi opiskelemaan kaikki se naisten kärsimys, jonka näin kotikylässäni. Päätin, etten jätä opintoja peruskouluun, vaikka opettaja sanoi, ettei meistä maalaisista ole opiskelemaan sen pidemmälle, Rita Flores sanoo.

Kotikylälläni vanhemmat naiset sanoivat, että jos ei osaa lukea ja kirjoittaa, on sokea silmistä huolimatta. Valtaosa naisista oli luku- ja kirjoitustaidottomia, mutta he panivat toivonsa tyttöihin ja nuoriin naisiin, Rita Flores sanoo.
 

Ritan vanhemmat – etenkin luku- ja kirjoitustaidoton äiti – kannustivat etevää tytärtään opintielle. Rahaa yhdeksänlapsisen perheen vanhemmilla ei ollut antaa, mutta apuun tuli evankelinen kirkko. Se tarjosi tuoreelle ylioppilaalle töitä kansliassaan pääkaupungissa La Pazissa.

Työnsaannin ehtona oli ammattiin opiskelu työn ohessa. Rita ei oikein edes ymmärtänyt, mitä yliopisto tarkoitti. Pääsykoekin tuntui mahdottomalta, mutta hän selvisi lähes täysillä pisteillä sisään.

Rita opiskeli kielitieteitä ja erityisesti aymaran kieltä. Työn ohessa häneltä kului opintoihin yhdeksän vuotta, kun normaalisti korkeakoulututkinnon suorittaa viidessä vuodessa.

– Harjoittelujen ja auskultoinnin jälkeen pääsin yliopistoon opettajaksi. Nyt jatko-opiskelen ja opetan yliopiston kielikeskuksessa aymaraa.

Jokaisen yliopisto-opiskelijan on Boliviassa opiskeltava pääaineesta riippumatta vähintään yhtä maan 36 alkuperäiskielestä sekä yhtä vierasta kieltä. Lapsia Rita ei varsinaisesti opeta, mutta pitää heille joskus spontaaneja kielihetkiä, kuten tänään El Altossa.

Rita pukeutuu arkenakin aymaroiden perinneasuun, johon kuuluvat esimerkiksi korkea huopahattu ja monikerroksinen hame. Ne, jotka eivät tunne Ritaa, pitävät yliopiston käytävillä liikkuvaa naista siivoojana, sillä bolivialaisten mielissä aymaroiden asu yhdistyy vielä tänä päivänäkin köyhyyteen ja oppimattomuuteen.

Vain harva moderni, koulutettu ja työssäkäyvä kaupunkilaisnainen pitää aymara-asua.

– Minulle asulla on tärkeä esikuvallinen merkitys. Haluan aymaroiden ja muidenkin näkevän, että nainenkin voi menestyä. Eikä omia juuriaan ja perintöään saa ja tarvitse hävetä. Niistä pitää olla ylpeä, Rita sanoo ja esittelee juhlakolttuaan.

Rita myöntää, että tavallisiin vaatteisiin pukeutuneena hän pääsisi helpommalla. Bolivian machokulttuurissa naisen asema kaikkiaan on huono, mutta aymara-asussa naisen on oltava vielä moninkertaisesti parempi ja ahkerampi kuin muut. Myös yliopistossa.

Uusi ops petraa nyt opetusta Boliviassa, mutta se ei yksin riitä, kun yhteiskunnassa on paljon muutakin korjattavaa. Köyhyydestä on edelleen vaikea ponnistaa pois. Myös alkoholi ja perheväkivalta ovat edelleen isoja ongelmia.

– Moni lapsi tekee töitä koulunkäynnin ohessa, sillä vanhempien tienestit eivät riitä elättämään perhettä. Näiden perheiden lapset saattavat tulla kouluun nälkäisinä ja väsyneinä. Vaatii suurta peräänantamattomuutta ja sitkeyttä saada koulunsa käytyä tällaisessa tilanteessa, Rita Flores sanoo.


Kirjoittaja ja kuvaaja vierailivat Boliviassa viime syksynä Suomen lähetysseuran matkalla.