Kyselyssä opettajia pyydettiin valitsemaan viidestä ilmeestä, millaisin mielin he muistelevat opsin aloitusvuotta. Yleisin valinta oli melko tyytymätön naama. Tyytymättömyyttä aiheuttivat etenkin heikko perehdytys, työajan kasvu ja kuormittava arviointi.

Aikasyöppö ops

Opettaja-lehden kysely kertoo, että ensimmäinen ops-vuosi lisäsi hurjasti opettajien työaikaa. Tulokset paljastavat, että ops ei opettajia naurata. Eniten myrtyneitä ilmeitä aiheuttaa arviointi.

Tiina Tikkanen teksti / Arttu Muukkonen kuva / Magnus Scharmanoff kuvitus / Opettaja 13/2017

Tasan eivät käy koulutuksen lahjat. Uutinen tämä ei ole, mutta Opettaja-lehden ops-kysely opettajille vahvistaa tuttua juttua jälleen kerran.

Yhdessä kunnassa johto puhaltaa yhteen hiileen, opetussuunnitelmaa viilataan yhdessä ja opettajat saavat koulutusta työajalla. Uusiin oppikirjoihin, laitteisiin ja sähköisiin esitysmateriaaleihin riittää rahaa, ja maksuttomat bussimatkat takaavat, että koulun ulkopuolella oppiminen onnistuu.

Toisessa kunnassa perehdytys perutaan lomautuksen takia, meno on kaoottista ja poukkoilevia määräyksiä satelee johdolta muutaman päivän varoitusajalla. Opettajien on pitänyt tutustua opsiin omalla ajalla, ja johtoporras on vedonnut siihen, että se kuuluu työnkuvaan.

Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön vuosi sitten peruskoulun luokilla 1–6. Opettaja-lehti kysyi keväällä lukijoiltaan Facebookissa, miten ensimmäinen vuosi uuden opsin kanssa on sujunut. Lukijoita pyydettiin valitsemaan tosi iloisen, melko iloisen, neutraalin, melko tyytymättömän ja tosi tyytymättömän naaman välillä.

Miltei puolet vastaajista muistelee opsin aloitusvuotta melko tai erittäin tyytymättömin ilmein. Lähes kolmannes valitsi neutraalin reaktion, ja melko iloisen tai tosi iloisen hymynaaman klikkasi vähän yli viidesosa vastaajista.

Eri kunnissa ops on onnistuttu soveltamaan käytäntöön eri tavoin. Kyselyyn vastanneista hiukan yli 40 prosentin mielestä opsin jalkauttaminen omaan kuntaan sujui melko tai erittäin huonosti. Kohtalaisesti meni toisten 40 prosentin mielestä, ja hyvin tai erittäin hyvin onnistuttiin 20 prosentin mielestä.

Eniten tyytymättömyyttä aiheutti perehdytys. Noin kolmanneksen mielestä perehdytys oli huonoa ja toisen kolmanneksen mielestä erittäin huonoa. Vajaan viidenneksen mielestä perehdytys sujui erittäin hyvin.

OAJ:ssä huolena on se, että vaikka opetussuunnitelman perusteet ovat samat, ne näyttävät nyt toteutuvan eri tavoin eri kunnissa.

– Uudistuksen tärkein vaihe on toimeenpano, sillä se ratkaisee, onnistuuko uudistus vai ei, erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo.

Monen vastaajan kokemus on, että opsia kyllä työstettiin yhdessä etukäteen, mutta jalkauttamisen aikana tuki lopahti. Perehdytyskoulutusta ei ole ollut tarpeeksi, tai se on ollut enemmänkin psyykkaamista.

Perehdytyksen sisältöä vastaajat arvostelevat liiasta korkealentoisuudesta, konkretian puutteesta sekä itsestäänselvyyksien toistelemisesta. Koulutus on painottunut arviointiin ja tietotekniikkaan, mutta uusien ajatusten soveltamista omaan oppiaineeseen ei ole päässyt harjoittelemaan.

Opsissa kannustetaan opettajaa digiloikkaamaan, mutta monessa kunnassa euroja laitteisiin ja oppimateriaaleihin ei ole herunut.

”Tällä hetkellä 470 oppilasta, 12 läppäriä ja 16 padia, todella kivikautista”, yksi vastaaja valittaa.

Toisen vastaajan kouluun on ilmestynyt paljon tvt-laitteita, ja nyt hän tarvitsisi kipeästi koulutusta niiden hyötykäyttöön.

Kolmannen opettajan mielestä opsin toteuttaminen ei ole materiaalista kiinni. ”Käytän paljon Pinterestiä, Alakoulun aarreaittaa ja vanhoja oppikirjoja käsikirjoina.”

Silmiinpistävin havainto kyselyvastauksista on se, että opsin neitsytvuosi on lisännyt rajusti opettajien työaikaa. Seuraavat suorat lainaukset kertovat karua kieltä.

”Työ on lisääntynyt kymmenellä tunnilla viikossa, burnouttia tiedossa. Esimies vyöryttää jatkuvasti lisää suunnittelu- ja arviointityötä.”

”Ys-aika ei riitä mihinkään. Kaikki aika menee peruswilmaviestintään ja paperitöihin sekä palavereihin, ja kaikki on pois perustyön suunnittelusta.”

”Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat lisänneet yhteistyön määrää, ja iltapäivät kuluvat kuluvat työryhmissä ja tiimeissä.”

”Työmäärä on aivan järjetön. Aika kuluu tuskaillessa toimimatonta digiä. Paljon on eri kirjainlyhenteisiä kokouksia. Enää ei pysy kärryillä, minkä talkoon on suorittanut.”

Vastaajat ymmärtävät sen, että ops ei ole kaikkeen syypää. Työtaakkaa lisäävät koulutusleikkausten seurauksina kasvaneet ryhmäkoot ja henkilöstön karsiminen.

Suurin syy työajan kasvamiseen ovat arviointikeskustelut valmisteluineen ja kirjaamisineen.

”On vertaisarviointia, opettajan jatkuvaa arviointia, formatiivista arviointia, oppimiskeskusteluja ja lukuvuosiarviointia”, yksi vastaajista luettelee.

Opetushallitus saa pyyhkeitä siitä, että se ohjeisti opettajia niin heikosti arviointiin ja lukuvuositodistuksien tekoon. ”Pyörää keksittiin uudelleen monessa paikassa yhtä aikaa, ja sama tuskan hiki valui opettajien ohimoilla ympäri Suomen.”

Opettajien mielestä arvioinnit muotoutuivat yhteismitattomiksi ja niissä sekoitettiin oppilasta tukeva palaute ja objektiivisuuteen pyrkivä arviointi.

Jaakko Salo OAJ:stä muistuttaa, että opettajien työajasta ei päätetä opetussuunnitelmassa.

– Jos uusi ops aiheuttaa uutta työtä, pitää miettiä, mitä vanhaa jätetään tekemättä. Työt pitää saada tehtyä työajalla.

Osa opettajista on saanut vuoden mittaan ahaa-elämyksiä, kun opsin johtoajatukset ovat tehneet kouluarjesta mielekkäämpää. Yhdelle on kirkastunut laaja-alaisten taitojen merkitys, toinen on kokenut, että opsin myötä vapaus valita itseä kiinnostavia asioita opetukseen on kasvanut.

Muutos saa kiitosta, koska nyt oppilas asettaa itse pienet osatavoitteensa ja arvioi niiden toteutumista. Kun oppilaille annetaan vastuuta ja vapautta, heidän motivaationsa kasvaa. Yksi opettaja on seurannut kiinnostuneena lasten keskusteluja, joissa he oppivat tekemisen ja pelaamisen keskellä asioita toinen toisiltaan ja auttavat luonnostaan kaveria.

Moni on äkännyt tyytyväisenä, että hänhän on opettanut ilmiökeskeisesti jo vuosia ja keskittynyt asiakokonaisuuksiin nippelitiedon sijaan. ”Tätä oppiaineiden rajoja rikkovaa työtä on alakouluilla tehty aina.”

Moni vastaaja on huolissaan siitä, että osa oppilaista näyttää hyötyvän entistä itsenäisemmästä työskentelytavasta mutta osa uhkaa pudota ja jäädä jälkeen vielä enemmän kuin ennen. ”Digitalisaatiota ja koodaamista vaan pitäisi lisätä, kun oppilaat eivät edes osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa.”

Työmäärän lisääntyessä on lisääntynyt myös henkinen väsymys, ja osa opettajista on kokenut jopa epätoivoa. ”En osaa. En ymmärrä. En jaksa. En ehdi. En pysty. En kelpaa.”

Työajatuksista ei tahdo päästä irti vapaa-ajallakaan. Syksyllä takaraivossa jyskytti koko ajan ”tee jotain uutta ja erilaista”.

Helpotusta moni on löytänyt tavoitteiden pilkkomisesta ja armollisuudesta itseä kohtaan. ”Ahdistus on helpottanut, kun tajusin, että vähemmän on enemmän.”
 

Mallikkaasti Lappeenrannassa

Oppilaat ovat innostuneita ja asiakastyytyväisyyskyselyssä huoltajilta on tullut hyvää palautetta, kertoo Lappeenrannan perusopetusjohtaja Mari Routti kaupungin ops-kuulumisia.

– Opettajia ops on toki kuormittanut, koska muutos on todella iso, mutta olemme vahvasti plussan puolella.

Hyvin sujuneen opsin käyttöönoton salaisuus on kunnolla tehty pohjatyö. Lappeenrannassa ops-työ alkoi, kun ensimmäiset perusteiden luonnokset julkistettiin 2013. Urakka jaettiin pitkälle ajalle, ja siihen valjastettiin vesot ja ys-ajat.

Rehtoreita on perehdytetty ops-kinkereillä, ja opettajat ovat saaneet koulutusta muun muassa oppilasarvioinnista.

– Itse olen ollut prosessissa mukana koko ajan täysillä. Toivottavasti opettajilla on ollut sellainen fiilis, että langat ovat johdolla käsissä, sillä se tuo hallinnan tunnetta henkilöstölle, Routti sanoo.

Pääluottamusmies Olli Qvintus ja perusopetusjohtaja Mari Routti kehuvat yhteistyötään. -Meillä on vahva yhteisvastuu ja yhteinen päämäärä.

Lappeenrannassa on yli 20 peruskoulua, joissa opettaa 500 opettajaa.

Kaupungin ops-vuoteen on tyytyväinen myös pääluottamusmies Olli Qvintus.

– Aluksi kouluissa koettiin paineita, kun yritettiin saman tien saada aikaan paljon uutta. Alun jälkeen on vedetty vähän takaisin ja kokeiltu yhtä asiaa kerrallaan.

Kuten Opettaja-lehden kyse­lyn mukaan muuallakin, myös Lappeenrannassa päänvaivaa on aiheuttanut arviointi.

– Se tuntuu laahaavan perässä muuhun pedagogiikkaan verrattuna, Qvintus miettii.

Lappeenrannan kaupunki on myöntänyt kouluilleen muutamana vuonna ops-rahaa, jota ne ovat voineet käyttää esimerkiksi hankintoihin, henkilöstön kouluttamiseen tai sijaisten palkkaamiseen.

– Varsinainen kehitystyö tehdään kouluissa, ja nyt meillä onkin tarkoitus luopua aluerehtoreista ja valuttaa suurin osa heidän palkkarahoistaan kouluille. Säilytämme toki alueelliset yhteistoiminta-alueet yhtenäisen perusopetuksen varmistamiseksi, Mari Routti kertoo.

Opettajat ovat käyneet koulutukset työajalla. Ops-vastaaville on maksettu lisäkorvaus, ja opsin kirjoitustyö on korvattu joko palkkaamalla opetustyöhön sijainen tai maksamalla lisäkorvaus siltä osin, kun sitä ei ole tehty veso-päivänä tai ys-ajalla.

Tänä syksynä uuden opsin mukaan aletaan opiskella myös yläkouluissa. Lappeenrannan yläkoulut ottivat opsin yleisen osan käyttöön jo viime syksynä, joten yläkoulun opettajat saavat pehmeän laskun.

Opettaja-lehti kysyi

Kysyimme peruskoulun opettajilta, miten ensimmäinen vuosi alakoulun uuden opetussuunnitelman kanssa on sujunut.

Kysely tehtiin Facebookissa toukokuussa.

Vastaajia oli 253.

Kiitos kyselyyn vastanneille!