Haluan kertoa, että työntekijän tarpeiden kuunteleminen kannattaa, ja sillä on suuri vaikutus työssä jaksamiseen, Enni Kannasharju-Jormakka sanoo.

Enni tuli kuulluksi

Huonosti kuulevan Enni Kannasharju-Jormakan työ sujuu uusituissa esiopetustiloissa. Rauhallinen ja hyvin akustoitu tila tukee myös lasten leikkiä ja oppimista.

Tiina Tikkanen teksti / Tuomo Pirttimaa kuvat / Opettaja 13/2017

Kun esiopetuksen oppilas kertoo käyneensä viikonloppuna mummilassa, Enni-ope saattaa kuulla lapsen käyneen Muumimaailmassa.

– Sitten virhe korjataan, nauretaan yhdessä ja siirrytään eteenpäin, kuusamolaisen Mäkelän koulun esiopetuksen opettaja Enni Kannasharju-Jormakka­ kertoo.

Enni huomasi jo kouluikäisenä, että hän luki huulilta. Hänellä todettiin synnynnäinen kuulonalenema. Aikuisena, omien lasten syntymän jälkeen, hän joutui korvatulehduskierteeseen, ja kuulo huononi edelleen. Kuulolaitteen Enni sai kymmenkunta vuotta sitten.

Lastentarhanopettajaksi kouluttautunut tarmonpesä on kärsinyt myös selkäkivuista. 15 vuotta sitten hän siirtyi opettajaksi esiopetukseen, koska selkävaivat eivät sallineet enää pienten lasten kanniskelua.

Nyt Enni istahtaa satulatuolille ja katselee tyytyväisenä työtilojaan. Vasta remontoidut eskarihuoneet auttavat Enniä kuulemaan ja lapsia viihtymään.

Katon loistelamput tuovat valoa, jotta huulilta lukeminen helpottuisi. Ääniä vaimentavat katon akustiikkalevyt, tekstiilit sekä pyörillä liikkuvat pehmustetut sermit.

– Tämä sopii hyvin yhteen myös uuden esiopetussuunnitelman kanssa, joka vaatii tiloilta muunneltavuutta, Enni toteaa.

Opettajan selän hyvinvointia tukevat pyörillä liikuteltavat kaapit, sähköpöytä, satulatuoli ja lasten hiukan tavallista korkeammat pöydät. Puolapuissa voi välillä venytellä, ja niitä käyttävät myös lapset.

Elämä ei ole päästänyt Enniä helpolla. Hänen esikoisensa kuoli syntymänsä jälkeen jälkeen hoitovirheen takia. Kuopus sairastaa vaikeaa ykköstyypin diabetesta.

– Tulee äkkilähtöjä ja sairaalakäyntejä, mutta työnantaja suostuu joustamaan, Enni kiittää.

Muutama vuosi sitten lapsen sairaus ja työn paljous kuitenkin uuvuttivat Ennin, ja hän joutui pitkälle sairauslomalle. Nyt hänen työparinaan 18 eskarilaisen ryhmässä työskentelee lähihoitaja. Lisäapua tuo erityisopettaja, joka vierailee ryhmässä tunnin viikossa.

Enni on kaupungille kiitollinen työtä helpottavista apuvälineistä ja järjestelyistä, mutta itsestään ne eivät ole tulleet. Enni on vuosien myötä oppinut pitämään työelämässä puoliaan. Apua hän on saanut työterveyshuollosta, työsuojeluvaltuutetulta sekä OAJ:n paikallistoimijoilta ja toimiston asiantuntijoilta.

Enni muistuttaa vuonna 2015 voimaan tulleesta yhdenvertaisuuslaista, joka velvoittaa edistämään vammaisten yhdenvertaisuutta. Hän on lukenut tarkkaan myös Kuusamon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa.

– Minun on joskus annettu ymmärtää, että kuulovamman takia en saisi jotakin työtä. Laki kuitenkin kertoo, että kuulovamma ei saa olla valinnan esteenä.

Pehmeä-ääninen lyömäsoitin amadinda on alun perin kehitetty erityislasten kuntoutukseen. Toimistosermeihin ja kaappeihin on asennettu pyörät, jotta niitä on helppo liikutella. Kuulolaitteen lisäksi Enni käyttää apuvälinettä, joka kokoaa ääntä tarkempaa kuuloa vaativissa tilanteissa.

Eskaritilojen keittiössä on kaapinovessa viestejä opettajalle: ”Olet todella kaunis! Olet todella hyvä opettaja! Olet hyvin hyvin viisas! Olet hyvä kaikessa!”

Ennin mielestä hänen eskariryhmänsä tunnussanaksi sopii ilo. Aitoa iloa syntyy, kun jokainen saa olla oma itsensä. Satujen maailmaan sukelletaan säännöllisesti, eikä hassuttelusta ja huumorista tingitä.

Lapset ovat tottuneet huonokuuloiseen opettajaansa. Heille erilaisuus on luonnollista, ja he ovat leikkineetkin sitä, että heillä on kuulolaite.

Eskarit ovat oppineet, että ryhmässä puhutaan yksi kerrallaan. Samalla ääntäminen on selkeytynyt.

”Kun puhut minulle, katso minua”, on Enni opettanut. Katsekontaktin harjoittelu on lapselle oiva oppi elämään.

Huonokuuloisuus vaatii Enniä keskittymään tarkasti siihen, mitä lapsella on sanottavana.

Enni on luonut ryhmälleen rauhalliset rutiinit ruokaillessa ja ulos lähtiessä. Kun eteiseen ei hyökätä yhtä aikaa, melu vähenee.

Vapaan leikin aikana Enni ei käytä kuulo­laitetta, koska silloin ääniä on ympärillä runsaasti ja kuulolaite voimistaa kolahduksia.

Kova elämänkoulu on auttanut Enni Kannasharju-Jormakkaa ymmärtämään erityislapsia ja heidän perheitään.

Mäkelän koulussa lasten välisiä konflikteja ratkotaan vertaissovittelulla eli versolla. Periaatteena on, että jokainen osapuoli saa kertoa oman näkemyksensä riidasta, eikä toisen päälle puhuta.

– Verso on muuttanut suhtautumistani konflikteihin, enkä mene enää selvittelemään niitä tietäväisenä sormi ojossa. Kun jokaista kuullaan, pinnan alta löytyy tärkeitä asioita.

Aikuisten kanssa hankalia Ennille ovat kahvipöytätilanteet, joissa kaikki puhuvat yhtä aikaa.

– Kokoukset puolestaan olivat palkitsevia, kun jokainen puhui omalla vuorollaan, OAJ:n paikallisyhdistyksen sihteerinä toiminut Enni muistelee ja korostaa, että hänelle ei pidä puhua erityisen kovalla äänellä. Normaali äänenvoimakkuus ja rauhallinen puhetapa riittävät.

Enni on kuulovammansa kanssa sinut.

– Ihminen saattaa leimautua tyhmäksi sen takia, että hän ei kuule. Se on ikävää.

Kuunteleminen vaatii kuulovammaiselta erityistä tarkkaavaisuutta, ja se väsyttää. Työpäivän jälkeen Enni Kannasharju-Jormakka tarvitsee hiljaisuutta. Paras hiljaisuus löytyy hiihtoladulta.

– Hiihtäessä en pidä kuulolaitteita, silloin oma sisäinen ääni kuuluu paremmin.

Kesäisin Enni pelaa jalkapalloa Kuusamon kuntoilijanaisissa, höntsäporukassa, jossa saa nauraa omille mokilleen. Pelin tuoksinassa kuulovamma unohtuu.

– Arkielämässä joutuu usein puolustautumaan, mutta kentällä olen hyökkääjäpelaaja. Ajattelen, että minähän otan sen pallon! 

Kuulolla työssä

Tänä syksynä starttaa Kuulolla työssä -viestintäkampanja, joka levittää tutkittua tietoa ja käytännön ratkaisu­malleja sekä huono­kuuloisten työntekijöiden työkyvyn tueksi että melui­suuden vähentämiseksi työpaikoilla.

Kuuloliiton kampanja on suunnattu erityisesti kasvatus- ja opetushenkilöstölle sekä niiden työterveyshuolloille. OAJ on mukana kampanjassa.

Työnantajalle, työ­terveyshuollolle ja työntekijälle tarjotaan tietoa työolosuhteiden mukautuksista ja niihin saatavista tuista. Tavoitteena on, että työntekijä tunnistaa kuulonalenemansa, hakeutuu tarvittaessa jatkotutkimukseen ja tuntee työtä helpottavat toimintatavat. Työyhteisöä neuvotaan, miten huomioida huonokuuloinen työyhteisössä.

Viestintäkampanjassa tuotetaan sähköinen opas­aineisto, jonka avulla voi perehtyä huonokuuloisia tukeviin ratkaisuihin eri työpaikoilla.

Kuulolla työssä -kampanjasivusto avautuu syys–lokakuussa, ja kampanjointi jatkuu 30.6.2018 asti. Kampanjaa rahoittaa Työsuojelurahasto.

Kuka?

Enni Kannasharju-Jormakka­ on 49-vuotias esiopetuksen opettaja Mäkelän koulussa Kuusamossa. Hän harrastaa talvella hiihtoa ja kesällä jalkapalloa.