Suomea toisena kielenä opettava Ulla Pajanen vie opiskelijoitaan ajoittain kirjastoon lukemaan myös näiden omilla äidinkielillä. Vahva äidinkieli tukee muiden kielten oppimista. Kesän korvalla Ulla vei edistyneen suomen kielen ryhmänsä Richardinkadun kirjastoon Helsingissä.

TÄYDENNYSKOULUTUS

Taidot tuoreiksi

Tietoa ja konkreettisia opetusmenetelmiä. Itsetuntemusta ja muistutuksia oman työn tärkeydestä. Tätä on uusien opetussuunnitelmien aikaan sopiva, toimiva täydennyskoulutus, sanovat Ulla Pajanen ja Milka Mustonen.

Salla Hongisto teksti / Jarkko Mikkonen kuvat / Opettaja 13/2017

Tie uuden kielen oppimiseen käy oman äidinkielen kautta.

– Käsitteet, jotka osaa omalla kielellään, voi oppia toisella kielellä. Mitä laajempi sanavarasto maahanmuuttajalla on äidinkielellään, sitä paremmin hän voi oppia suomea, Ulla Pajanen sanoo.

Erityisesti tämä käsitesäiliöteorian perus­ajatus kirkastui suomea toisena kielenä Helsingin Eiran aikuislukiossa opettavalle Ullalle, kun hän osallistui Turun yliopiston Monikulttuurisuus opetustyössä -erikois­tumiskoulutukseen. Opintokokonaisuus on yksi yliopiston viime syksynä aloittamista täydennyskoulutuksista, joissa hiotaan opettajien asiantuntijuutta. Kurssilaisia oli ensimmäisellä kierroksella mukana kahdeksan.

– Halusin päivittää tutkimustietoni alasta, Ulla sanoo.

Toive toteutui. Tietoa tuli ”mielin määrin”, koska tieteellisiä artikkeleja ahmittiin viikoittain. Verkkokurssien tehtäviä oli helppo tehdä kotona, ja noin kerran kuussa porukka kokoontui Turkuun pariksi lähiopetuspäiväksi.

– Freesi meno. Siellä ei haukoteltu, vaan tehtiin hyviä ja osallistavia juttuja.

Sellaisia olivat esimerkiksi työpajat, seminaarit ja vertaispalautteen antaminen pienryhmissä. Luennoitsijat olivat alansa maailman­huippuja.

Tietoa ei kuitenkaan kaadettu päähän, vaan kaikki osallistujat jakoivat osaamistaan toisilleen. Tenttejä ei ollut eikä pakollista läsnäoloa – eikä varsinkaan tylsää.

– Keskustelut kurssilaisten ja opettajien kesken olivat todella inspiroivia.

Ulla Pajasen koulutuksesta työnantaja maksoi valtaosan.

Ulla Pajanen opettaa suomea toisena kielenä.
 

Kulttuuriseen moninaisuuteen keskittyvälle opettajien täydennyskoulutukselle on tarvetta. Tästä kertoo esimerkiksi Opettaja-lehden suuntaa antava tiedustelu osalle Suomen korkeakouluista ja kouralliselle opetusalan asian­tuntijoita. Kulttuurien moninaisuus nousi esiin useissa vastauksissa sellaisena täydennys­koulutuksena, jota opettajat itse haluavat.

Saman havainnon on tehnyt Turun erikoistumiskoulutuksen vastuuopettaja ja Suomi toisena kielenä -opettajayhdistyksen puheenjohtaja Jenni Alisaari.

– Kyse ei ole vain siitä, että erikielisiä oppijoita on aiempaa enemmän, vaan kieli- ja kulttuuritietoisuus ovat nyt osa opetussuunnitelmia ja varhaiskasvatussuunnitelmaa. Vaatimukset ovat kasvaneet.

Jennin mukaan uuden tiedon lisäksi verkostoituminen on tärkeää, sillä moni saattaa olla paikkakuntansa ainoa opettaja, joka työskentelee suomi toisena kielenä -opettajana.

Erikoistumiskoulutukset ovat tervetullut uudistus opettajien täydennuskoulutukseen, koska osaamistarpeet muuttuvat ajan mukaan, sanoo erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen OAJ:stä. Koulutuksen arvo kertautuu, kun hankittu tieto viedään työpaikoille.

Maahanmuuttajien opettamiseen tarvitaan kuitenkin muutakin.

– Kaikkien opettajien peruskoulutukseen pitäisi saada lisää opintoja kieli- ja kulttuuritietoiseen opettamiseen, jotta jokaisella opettajalla olisi perustiedot hallussa, Päivi korostaa.

Ulla Pajasen erikoistumisopinnot ovat päättötyötä vaille valmiit ja uusi oppi on siirtynyt käytäntöön. Ulla ei esimerkiksi käytä enää englantia opiskelijoidensa kanssa. Aiemmin hän saattoi avata käsitteitä suomen lisäksi englanniksi.

– Ei siihen väliin tarvita kolmatta kieltä sekoittamaan.

Nyt Ullan opiskelijat työstävät käsitteitä omalla äidinkielellään. Esimerkiksi veden kiertokulun kaikki osa-alueet pohditaan ensin omalla kielellä läpi. Sitten vasta käsite opetellaan suomeksi.

Lisäksi opiskelijat käyvät termejä läpi sanakirjan kanssa. Ulla myös kannustaa heitä lukemaan äidinkielellään.

– Maahanmuuttajia kutsutaan usein virheellisesti kielitaidottomiksi, koska he eivät osaa suomea. Todellisuudessa monet puhuvat ja kirjoittavat sujuvasti useita eri kieliä. Muistutan opiskelijoilleni, kuinka tärkeää osaamista heidän kielitaitonsa on.

Kielen lisäksi Turun erikoistumiskoulutuksessa korostetaan kulttuurisesti moninaisen identiteetin hyväksymistä. Näkemykselle on tutkitut perusteet.

Ulla tähdentää, että maahanmuuttajan jumittuminen oman ja suomalaisen kulttuurin väliin on vaarallista.

– Jos kokee, ettei kuulu mihinkään, on syrjäytymisvaarassa.

Siksi Ullan tunneilla juhlitaan nyt kielten ja kulttuurien erilaisuutta. On kulttuurimarket­teja, joissa jokainen voi esitellä omaa kulttuuriaan vaatteista ruokaan ja tavaroihin. Erilaisilla aakkosilla kirjoitetaan näkyvästi tauluille, ja tuloksia ihaillaan yhdessä. Levyraadeissa soivat biisit ympäri maailman.

Päättötyönään Ulla tekee ohjeistuksen kielitietoisesta matematiikan opettamisesta kulttuurisesti moninaisissa ryhmissä. Työ on yhteinen juuri eläkkeelle jääneen matematiikan lehtorin Pekka Nuoralan sekä erityisopettaja Ilona Kuukan kanssa. Ohje julkaistaan syksyn kuluessa Eiran aikuislukion verkkosivuilla kaikkien käyttöön.

Kaikki kielet ja kulttuurit ovat yhtä arvokkaita, Ulla Pajanen sanoo.
 

Uudet opsit korostavat aiempaa vahvemmin oppilaiden omien oppimistapojen ja vahvuuksien merkitystä. Näiden taitojen esiin kaivamiseen opettajat kaipaavat välineitä.

– Positiivinen psykologia ja pedagogiikka ovat pinnalla, kouluttaja Viivi Pentikäinen Positive Educationista sanoo.

Siitä kertovat esimerkiksi ne kymmenet sähköpostiviestit opettajilta, joita Viivin vetämä elämäntaitojen ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen koulutusohjelma kiinnostaa. Niukkuuden aikoina opettajien pääsyä pitkiin täydennyskoulutuksiin hidastaa tietenkin raha.

– Harva työnantaja innostuu maksamaan lukuvuoden mittaisia täydennyskoulutuksia, Viivi sanoo suoraan.

Luokanopettaja Milka Mustonen sai elämäntaito-oppinsa maksutta, koska hän osallistui koulutuksen kurssisisältöjen kehittämiseen konsulttina. Milkalle kurssi oli kurkistus syvälle omaan itseen. Viime syksynä ensi kertaa järjestetyssä koulutuksessa haettiin keinoja muun muassa vuorovaikutuksen ja läsnäolon opettamiseen. Alkajaisiksi oppia ammennettiin tunnistamalla ja nimeämällä omia ja muiden vahvuuksia sekä keskittymällä käyttämään niitä.

Vahvuuksien tiedostamisessa käytettiin erilaisia vahvuuskortteja. Kun kortissa luki jokin luonteenpiirre, vaikkapa arka, sille etsittiin positiivinen ilmaisu, esimerkiksi harkitseva.

Töitä tehtiin pääasiassa pareissa tai pienryhmissä. Jakaminen ja vertaisoppiminen olivat ytimessä. Vain kolmasosa koulutuksesta oli teoriaa ja luento-opetusta.

Vuorovaikutus on elämäntaitojen ytimessä. Kouluttaja Viivi Pentikäinen ja luokanopettaja Milka Mustonen käyttävät muun muassa sanakortteja omien ja toisten vahvuuksien löytämiseen. Milkan mielestä elämäntaitoja pitäisi opettaa koulussa ja opettajankoulutuksessa.
 

Milkan mielestä digiloikkien ohessa on pysähdyttävä sen äärelle, miksi olemme olemassa. Tähän opettajien pitäisi saada työkaluja jo opettajankoulutuksessa.

– Usein elämäntaitojen odotetaan vain tulevan jostain, kuin itsestään. Oppilailla on kuitenkin varsin erilaiset kotitaustat. Osalta puuttuvat sanat kertoa esimerkiksi tunteistaan, Helsingin Latokartanon koulussa työskentelevä Milka on huomannut.

Jo koulutuksen aikana Milka otti vahvuuskortit käyttöön tokaluokkaistensa kanssa. Lisäksi oppilaat piirsivät unelmakartoille toiveitaan tulevasta. Yhdessä rentouduttiin muun muassa hengittämällä rauhallisesti yhdelle sormelle kerrallaan.

Joka päivälle oppilaat keksivät vähintään yhden asian, josta on aihetta olla kiitollinen. Se vaihteli äidistä jätskiin ja seikkailupuisto­visiittiin.

– Positiivinen psykologia perustuu ajatukseen siitä, että keskittyminen positiiviseen auttaa huomaamaan yhä enemmän hyviä juttuja, Milka kertoo.

Taideaineilla on tässä ja vahvuuksien etsimisessä suuri merkitys. Siksi kuvataiteeseen, musiikkiin ja draamakasvatukseen erikoistunutta Milkaa huolettaa taideaineiden arvostuksen ja opetuksen väheneminen kouluissa.

– Näkemys ihmisestä on vaarassa jäädä vajaaksi.

Monia elämäntaitojen täydennyskoulutukseen osallistuneita opettajia painoi pelko, ettei oppilasta ehdi kohdata yksilöllisesti. Vielä pahempaa olisi, jos kiire tarttuisi oppilaaseen.

– Koulun koko arvopohja pitäisi saada sellaiseksi, että oppilaat kiinnostuvat elämästä itsestään. Edellytykset tähän pitää tarjota opettajille, Milka sanoo.

Empaattinen, kuvailee Milka Mustonen Viivi Pentikäistä. Viivi puolestaan kuvailee Milkaa lämpimäksi. He korostavat, että positiiviseen keskittyminen kannustaa huomamaan yhä enemmän hyviä juttuja.
 

Milka Mustonen ja Ulla Pajanen ovat molemmat tyytyväisiä koulutustensa antiin. Tunne ammattitaidon täydentymisestä ja uusien välineiden saamisesta oli vähintään inspiroiva, ja irtiotto arjesta teki tilaa omille ajatuksille.

– Opettajat vievät asioita eteenpäin, ennakoivat ja kellottavat. Kurssilla ei tarvinnut koko ajan tehdä lisää tai olla jotakin. Sai keskittyä, Milka kiittelee.

Ulla korostaa, että koulutukset ovat hyvä muistutus siitä, miten tärkeää työtä opettaja tekee.

– Se saattaa joskus hautautua arkeen.

Molemmat jakavat nyt oppimaansa työ­yhteisössään ja verkostoissaan. He toivovat, että kursseilla opittu leviäisi lopulta koko maahan ja koulun rakenteisiin asti.
 

Elämäntaitoja käsitellään myös jutussa Motivaatiota myönteisyydestä.

Elämäntaitojen ammattilaiseksi

Elämäntaito-opetuksen koulutusohjelma on ratkaisukeskeisyyteen ja positiiviseen psykologiaan perustuva koulutus, joka tähtää elämäntaitojen – kuten vahvuuksien sekä läsnäolo- ja ihmissuhdetaitojen – kehittämiseen.

Koulutuksen ydin on omassa prosessissa, jonka kautta elämäntaitoja on mahdollista opettaa koulussa.

Haku tänä syksynä alkavaan koulutukseen päättyy 15.9. Koulutus on maksullinen ja kestää noin yhden lukuvuoden.

positiivinenoppiminen.fi

 

Monikulttuurisuuden asiantuntijaksi

Monikulttuurisuus opetustyössä on yksi Turun yliopiston tarjoamista opettajien erikoistumiskoulutuksista. 30 opintopisteen koulutus perustuu uusimpaan tutkimustietoon.

Koulutuksen tarkoitus on edistää ammatillista kehittymistä työn ohessa ja pätevöittää asiantuntijuuteen.

Haku tänä syksynä alkavaan koulutukseen päättyy 11.8. Koulutus on maksullinen ja kestää noin yhden lukuvuoden.

utu.fi/fi/yksikot/ope-erko