Jaana Kovasen luotsaamat aikuisopiskelijat suorittavat lähes koko tutkintonsa työelämässä.

Koulutuksen uusi kattaus

Etelä-Savon ammattiopiston aikuiskoulutus kulkee kohti reformia hyvässä etunojassa. Jaana Kovanen ohjaa aikuisia tarjoilijaopiskelijoita yrityksen tiloissa. Hän on mielestään enemmänkin työelämäkoutsi kuin perinteinen opettaja.

Elina Jäntti teksti / Paula Myöhänen kuvat / Opettaja 10/2017

Haarukka vasemmalle, veitsi oikealle, lautasliina kauniisti­ keskelle. Etelä-Savon ammattiopiston aikuisopiskelija Joonas Hyötyniemi viimeistelee juhlakattausta huhtikuisena iltapäivänä Cumulus-hotellissa Mikkelissä. Ravintola-alan opettaja Jaana Kovanen pohtii vieressä, voisiko lautasliinan taitella vielä hieman ­luovemmin.

Meneillään on tarjoilijan tutkintoon kuuluva juhla- ja tilaustarjoilun opintojakso, jonka järjestelyissä auttoi moni paikallinen yritys.

– Astiat lainattiin tavaratalosta ja kukka-asetelmat sidottiin kukkakauppiaan opastuksella. Opiskelijat valmistivat kattauksista näyttelyn hotellin ja tavaratalon asiakkaille. Itse hyppäsin kukkakaupan, hotellin ja tavaratalon väliä ja ohjeistin opiskelijoita käytännön työn lomassa, Jaana kertoo.

Etelä-Savon ammattiopiston aikuiset tarjoilijaopiskelijat suorittavat tänä vuonna ­lähes koko tutkintonsa työelämässä. Syksyllä kokeilu laajenee mahdollisesti myös nuorten autoalan koulutukseen.

Kokeiluihin mikkeliläisiä potkii ammatillisen koulutuksen reformi, joka on muuttamassa koulutusta ensi vuoden alusta alkaen. Sen yhtenä tavoitteena on lisätä työpaikoilla tapahtuvaa opetusta ja oppimista.

Jaana loikkasi opiskelijoidensa kanssa hotelli- ja ravintolamaailmaan heti opintojen toisella viikolla. Lähiopetustunnitkin on pidetty oppilaitoksen sijaan yrityksen tiloissa.

– Vedin kokouspalveluteoriaa hotellin kokoustiloissa ja keittiöopintoja ravintolan keittiössä. Teoria siirtyy käytäntöön parhaimmillaan vain muutaman tunnin viiveellä. Tämä motivoi opiskelijoita, Jaana kertoo.

Jaana on ollut ohjaamassa opiskelijoitaan hotellin eri osastoilla ja eri vuoroissa. Kevään aikana hän esimerkiksi heräsi varhaiseen työvuoroon valmistamaan aamiaista opiskelijoiden kanssa.

Opiskelijoita ovat ohjanneet myös ravintolapäällikkö ja yrityksen muu henkilökunta. Jaana nimittää heitä työpareikseen. Hän on sopinut heidän kanssaan yhteisistä säännöistä ja oppimisen tavoitteista.

– Yhteisistä asioista sopiminen antaa ­työlle raamit. Henkilökunta tietää, mitä opiskelijoilta odotetaan ja hyväksyy myös opettajan työpaikalle. Yhteyttä yritykseen pidetään tiiviisti. Erilliseen sopimukseen on kirjattu pelisääntöjä, kuten opiskelijoiden työaikoja ja -vaatetusta.

Tarjoilijaopiskelijat Joonas Hyötyniemi ja Anni Ruuskanen valmistivat osana opintojaan hotellin aulaan ja tavarataloon katettujen pöytien näyttelyn. Heille on luvattu palkallinen kesätyö hotellista. Ravintola-alan opettaja Jaana Kovanen (vas.) kertasi ravintolan käytännöt ennen kuin opiskelijat saapuivat työssäoppimaan.

Ammatillisen koulutuksen reformi uudistaa toisen asteen ammatillista koulutusta osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi. Reformissa uusiksi menevät niin lainsää­däntö, rahoitus, tutkintojärjestelmä kuin koulutuksen järjestäjäverkkokin. Erityisasiantuntija Inkeri Toikka OAJ:stä pitää uudistuksia tarpeellisina.

– On hyvä, että koulutus muuttuu joustavaksi ja opiskelijalähtöiseksi. Loikkaa kohti työelämää tarvitaan, koska ammatit muuttuvat. Opinnoissa mahdollistuvat yksilölliset opintopolut: opiskelija voi edetä muita ­nopeammin tai saada tarvitsemaansa tukea.

Uudistukset sysäävät oppimisvastuuta ­aiempaa enemmän opiskelijan ja työpaikkojen harteille. OAJ:ssä toivotaan, että kun työpaikoille mennään oppimaan, opettajan asema kirjattaisiin myös koulutussopimuksiin. Sillä tavoin vastuut työtehtävien ja opiskelijan oppimisen ohjaamisesta olisivat selkeät niin työelämän edustajalle kuin opettajallekin.

OAJ:n kanta on, että opettajan roolin pitää pysyä edelleen vahvana.

– Olemme koko reformin valmistelun ajan korostaneet, että opettaja on keskeinen toimija, joka ohjaa, vastaa oppimisprosessista, on vastuussa arvioinneista ja tukee opiskelijaa tämän henkilökohtaisella opintopolulla. Nämä asiat on nyt onneksi kirjattu lakiesitykseen, Inkeri Toikka sanoo.

Reformissa on myös uhkakuvia. Opiskelija voi jäädä ilman riittävää ohjausta, koska lähiopetuksen ja opettajien määrää opiskelijoita kohti ei ole määritelty ja resurssit vaihtelevat.

Lisäksi koulutuksen rahoituksen yhtenä perusteena ovat opiskelijan suorittamat opinnot. Houkutuksena voi olla päästää opiskelija läpi opinnoista, vaikka hänen osaamisensa ei olisikaan riittävää. Tai opiskelijavalinnoissa voidaan suosia hakijoita, jotka varmimmin valmistuvat. Tämä heikentäisi esimerkiksi tukea tarvitsevien opiskelijoiden mahdollisuuksia jatko-opintoihin ja työelämään.

Inkeri Toikan mielestä tänä vuonna ­tehdyt rajut leikkaukset ovat rikkoneet ­hyvän kehitystyön mahdollisuuksia.

– Joissakin oppilaitoksissa on kuitenkin saatu uudistusten kokeiluista hyviäkin tuloksia, kuten Mikkelin esimerkki osoittaa.

Jaana Kovanen iloitsee siitä, että työpaikalla opiskelu kiinnittää opiskelijat heti vahvasti työelämään.

– Kun opinnoista on poistettu päällekkäisyyksiä, opiskelijat valmistuvat aiempaa nopeammin. Ennen useassa tutkinnon osassa kyseltiin samoja asioita vaikkapa palvelusta ja kielitaidosta. Monipuolisessa ravintola-alan yrityksessä opiskelijat voivat myös tehdä useita tutkinnon osia samanaikaisesti.

Jaanan mielestä opettajan tehtävänä työpaikalla on huolehtia erityisesti opiskelijoiden teoriaosaamisesta, jotta he valmistumisensa jälkeen voivat halutessaan jatkaa opintojaan.

Tarjoilijaopiskelijoiden osaamista on ­mitattu esimerkiksi pienillä testeillä, ja opiskelijat pitävät oppimisblogia. Arvioinnit Jaana tekee yhteistyössä henkilökunnan kanssa.

Jaanan kokemuksen mukaan opetus työpaikalla toimii, jos opettajalla on hyvät suhteet työelämään.

– Opettajan oman ammattitaidon pitää olla kunnossa, jotta häntä ei tarvitse ohjata työpaikalla. Siirtymä voi olla vaikeampi niille opettajille, joiden osaaminen ei ole ajan tasalla tai jotka eivät halua kentälle. Ammattitaidon­ tukemiseen tarvitaan lisäkoulutusta tai työelämäjaksoja, yli 30 vuotta ravintola-alalla työskennellyt Jaana pohtii.

– Opiskelijoiden ohjaaminen työpaikalla voi olla hankalampaa esimerkiksi sellaisilla aloilla, jotka vaativat monimutkaista teknistä osaamista.

Hyppy oppilaitoksista työpaikoille vaatii opettajalta joustavuutta ja epävarmuuden sietämistä.

– Työstä tulee sirpaleisempaa ja yksinäisempää. Oma työ on organisoitava hyvin, ja on siedettävä sitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Esimiestyöltä vaaditaan enemmän ja kollegoiden tukea tarvitaan.

Jaana Kovanen nauttii silti valtavasti ­uusista opettamisen ja oppimisen tavoista.

– Olen enemmänkin työelämäkoutsi kuin perinteinen opettaja. Sarkani on entistä enemmän työssäoppimisen ­ohjausta ja ­valmentamista työelämään.